Isohevosenkenkäyökkö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isohevosenkenkäyökkö
Grand Rhinolophe.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Lepakot Chiroptera
Alalahko: Pienlepakot Microchiroptera
Heimo: Hevosenkenkäyököt Rhinolophidae
Suku: Rhinolophus
Laji: ferrumequinum
Kaksiosainen nimi
Rhinolophus ferrumequinum
(Schreber, 1774)
Levinneisyyskartta
Greater Horseshoe Bat area.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Isohevosenkenkäyökkö Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isohevosenkenkäyökkö Commonsissa

Isohevosenkenkäyökkö (Rhinolophus ferrumequinum) on lepakko, joka elää Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Aasiassa.[1] Laji voi elää jopa 30-vuotiaaksi ja se on saanut nimensä hevosenkengän muotoisesta osasesta nenässään.[2]

Anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lepakon pituus on noin 6,5 senttiä, ja siipien kärkiväli noin 35–40 cm. Se painaa 17–34 grammaa.[3] Isohevosenkenkäyökön nenän rakenne on monimutkainen ja se koostuu yllä olevasta kolmionmuotoisesta kärjestä, satulanmuotoisesta keskikohdasta ja hevosenkengän muotoisesta alaosasta.[2]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji viihtyy luolissa ja maanalaisissa onkaloissa.

Isohevosenkenkäyököt viettävät horrosta lokakuusta huhtikuuhun, mutta heräävät pari kertaa viikossa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isohevosenkenkäyökkönaaraat saavuttavat sukukypsyyden 3 vuoden iässä. Pariutuminen tapahtuu syksyllä ja naaras synnyttää poikasen kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa. Laji synnyttää kerralla vain yhden poikasen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Aulagnier, S., Hutson, A.M., Spitzenberger, F., Juste, J., Karataş, A., Palmeirim, J. & Paunovic, M.: Rhinolophus ferrumequinum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 10.7.2014. (englanniksi)
  2. a b c Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 86-87. suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja. WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6.
  3. Rhinolophus ferrumequinum