Isoapollo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isoapollo
Apollo.png
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1]
Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Ritariperhoset Papilionidae
Alaheimo: Apolloperhoset Parnassiinae
Tribus: Parnassiini
Suku: Parnassius
Laji: apollo
Kaksiosainen nimi
Parnassius apollo
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Isoapollon levinneisyys
Isoapollon levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Isoapollo Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isoapollo Commonsissa
Isoapolloperhonen Suomen vuoden 1986 Suomen Punainen Ristin avustuspostimerkissä

Isoapollo eli apollo (Parnassius apollo) on apolloperhosiin kuuluva perhonen ja Suomen kookkain päiväperhoslaji. Se mainitaan Euroopan unionin luontodirektiivin liitteessä IV ja on Suomessa rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isoapollo on huomattavan kookas, valkoinen perhonen. Etusiiven kärkiosassa on laajahko, läpikuultava alue. Keskempänä siivellä on kookkaita mustia laikkuja, joissa saattaa esiintyä myös punaista väriä. Takasiivissä on tunnusomaiset, mustareunaiset, punaiset silmätäplät, joita on kaksi kappaletta kummassakin siivessä. Siipien kärkiväli vaihtelee 62–94 mm. Perhosen lepattavaan lentoon liittyy lyhyitä liito-osuuksia.[2][3][4]

Isoapollo on lajina jaettu useisiin eri alalajeihin.[5]

Toukat ovat mustia ja niiden kyljissä on oransseja täpliä.

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajia tavataan lähes koko Euroopassa sekä suuressa osassa Aasiaa. Suomessa apolloa tavataan eniten Lounais-Suomen saaristossa ja Ahvenanmaalla (muoto f.geogr. fennoscandicus), mutta sillä on nykyisin vahvoja kantoja myös Uudellamaalla (muoto f.geogr. finmarchicus). Lajilla on ainakin aikaisemmin ollut esiintymispaikkoja myös Järvi-Suomen alueella (muoto f.geogr. carelius). Perhosen lentoaika alkaa heinäkuun alusta ja jatkuu elokuun alkuun.[6][7]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmassa osassa laajaa esiintymisaluettaan isoapollo on vuoristojen laji. Elinympäristökseen se vaatii aurinkoisia, maksaruohoa kasvavia kalliomaastoja. Perhonen vierailee ahkerasti kukilla, etenkin kaunokeilla (Centaurea). Laji talvehtii joko munana tai pienenä toukkana.

Isoapollo harvinaistui Suomessa voimakkaasti 1950-luvulla. Varmaa syytä ei tiedetä, mutta asiaa on yritetty selittää mm. ilmastonmuutoksella, virus- tai bakteeritartunnalla ja liian innokkaalla keräilyllä. Laji rauhoitettiin lailla vuonna 1976.

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isoapollon toukka käyttää ravintonaan maksaruohoja (Sedum sp.), erityisesti isomaksaruohoa (Sedum telephium).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]