Isaac Deutscher

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Isaac Deutscher (3. huhtikuuta 1907 Chrarzanow, Galitsia, Puola19. elokuuta 1967 Rooma, Italia) oli brittiläinen toimittaja, puolanjuutalainen historian ja politiikan tutkija. Deutscher tunnetaan parhaiten Lev Trotskin ja Josif Stalinin kuvaajana ja Neuvostoliiton asiantuntijana.

Juutalainen lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deutscher oli syntynyt Chrarzanowissa, Galician maakunnassa Puolassa, joka oli osa Itävalta-Unkarin valtakuntaa. Deutscherin perhe oli juutalainen. Hän opiskeli juutalaisessa uskonnollisessa koulussa Tooraa ja Talmudia. Hän kadotti uskonsa oman bar mitsvansa aikana, hänestä tuli ateisti.

Nuori runoilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deutscher herätti huomiota jo 16-vuotiaana julkaisemillaan runoillaan. Hänen jiddišin- ja puolankieliset runonsa koostuivat juutalaisesta ja puolalaisesta tarustosta ja historiasta ja yhdistelivät puolalaista ja juutalaista kulttuuria. Hän myös käänsi runoutta hepreaksi, latinaksi, saksaksi ja jiddišistä puolan kielelle. Deutscher opiskeli kirjallisuutta, historiaa ja filosofiaa Jagellonian yliopistossa Krakovassa.

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deutscher muutti 18-vuotiaana Varsovaan, missä opiskeli filosofiaa ja taloutta ja missä hänestä tuli marxilainen. Hän liittyi laittomaan Puolan kommunistipuolueeseen ja pian hän toimitti puolueen julkaisujen maanalaisia painoksia. Deutscher vieraili Neuvostoliitossa vuonna 1931. Moskovan yliopisto tarjosi hänelle sosialismin ja Marxin teorian professorin virkoja. Hän hylkäsi tarjouksen ja palasi maanalaiseen työhön Puolaan.

Deutscher julkaisi artikkelin "Barbarismin vaara Euroopan yllä", jossa hän kehotti muodostamaan yhteisen sosialistien ja kommunistien rintaman natsismia vastaan. Tämä kannanotto kohdistui virallista kommunistisista linjaa vastaan, joka näki sosiaalidemokraattien, tai "sosiaalifasistien", olevan kommunistipuolueiden tärkeimpiä vihollisia. Deutscherista tuli trotskilainen, mutta hän katkaisi suhteensa trotskismiin vuonna 1938, vastustaen Trotskin päätöstä perustaa Neljäs Internationaali. Hän liittyi myöhemmin Puolan sosialistipuolueeseen.

Toimittajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deutscher muutti Puolasta Lontooseen huhtikuussa 1939. Tämä liike mahdollisesti pelasti hänen henkensä. Hän ei koskaan palannut Puolaan eikä koskaan nähnyt perhettään uudelleen. Hän työskenteli kirjeenvaihtajana puolalais-juutalaisessa sanomalehdessä Lontoossa, jossa hän liittyi trotskilaiseen Vallankumoukselliseen työläisten liigaan. Saksan vallatessa Puolan hän opiskeli englantia ja alkoi kirjoittaa englantilaisiin lehtiin. Hän oli pian pääkirjeenvaihtaja arvovaltaisessa The Economist -viikkolehdessä. Hän liittyi Puolan pakolaisarmeijaan Skotlannissa 1940. Kotiuduttuaan vuonna 1942 hän liittyi The Economist -lehden johtoon ja hänestä tuli Neuvostoliiton suhteiden ja Euroopan politiikan asiantuntija. Hän kirjoitti myös vierailevana eurooppalaisena kirjeenvaihtajana The Observer -lehteen.

Kirjailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deutscher julkaisi ensimmäisenä suurena kirjallisena työnään Stalinin poliittisen henkilökuvan vuonna 1949. Tämä oli kiistanalainen työ, sen sisältö oli enemmän kirjallinen kuin akateeminen. Kylmä sota oli käynnissä, Stalin oli vielä elossa ja Deutscher oli suuntautunut trotskismiin, mutta Deutscherin kirja kuvasi Stalinin rakentaneen sosialismin muodon Neuvostoliitossa. Se oli kuitenkin Deutscherin mukaan kieroutunut versio Karl Marxin, Vladimir Leninin ja Lev Trotskin näkymistä. Stalinin henkilökuva teki Deutscherista johtavan henkilön Neuvostoliiton suhteiden ja Venäjän vallankumouksen tutkimisessa.

Deutscher jatkoi työtä päätyökseen muodostuneessa kolmiosaisessa Trotskin henkilökuvassa: The Prophet Armed (1954), The Prophet Unarmed (1959) ja The Prophet Outcast (1963). Nämä kirjat perustuivat Trotskin arkistoon Harvardin yliopistossa. Suurin osa kolmannen aineistosta oli ennestään julkaisematonta Trotskin uskotun Natalya Sedowin annettua kirjailijalle pääsyluvan arkiston suljettuun osaan. Deutscher ei koskaan tavannut Trotskia henkilökohtaisesti. Deutscher suunnitteli sisältävänsä nämä sarjat tutkielmaan Leninistä, mutta tämä jäi kesken hänen kuoltuaan.

Luennoitsijana ja opettajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmiston voimistuminen länsimaissa Vietnamin sodan aikana teki Deutscherista suositun henkilön yliopistojen kampuksilla sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa. Hänen trotskisminsa oli ajan ilmapiirissä muodostunut eräänlaiseksi marxilaisen humanismin muodoksi. Hän otti osaa ensimmäisen Vietnamin sodan johdosta järjestettyyn "opetustapahtumaan" Kalifornian Berkeleyn yliopistossa, jossa tuhannet opiskelijat kuuntelivat hänen esitystään kylmästä sodasta. Hän oli G. M. Trevelyan -lehtorina Cambridgen yliopistossa vuosina 19661967, hän myös opetti New Yorkin kaupungin yliopistossa, New Yorkin yliopistossa, Princetonissa, Harvardin ja Columbian yliopistossa. G. M. Trevelyan -lehtorina hän kirjoitti teoksen The Unfished Revolution joka julkaistiin hänen äkillisen ja odottamattoman kuolemansa jälkeen Roomassa Italiassa vuonna 1967.

Juutalainen toisinajattelija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huolimatta ateistisuudestaan ja pitkäaikaisesta toimimisesta sosialistina Deutscher piti tärkeänä juutalaista toisinajattelua ja hänellä riitti aikaa juutalaispolitiikalle. Hän kirjoitti teoksen Non-Jews Jewish itselleen ja muille juutalaishumanisteille. Deutscher ihaili Elisha ben Abuayahia, juutalaista 200-luvun harhaoppista. Varsovassa hän liittyi kommunistipuolueeseen, ei juutalaisliikkeeseen, jossa vaikuttaneita "jiddištien" ajatuksia hän vastusti. Hän kuvaili omaa juutalaisuuttaan: "Uskonto? Minä olen ateisti. Juutalainen nationalismi? Minä olen internationalisti."

Ennen toista maailmansotaa Deutscher vastusti siionismia taloudellisesti kannattamattomana ja kiusallisena kansainväliselle sosialismille. Holokaustin jälkeen hän muutti sotaa edeltäneitä ajatuksiaan, ja arvioi Israelin perustamisen olevan "historiallinen välttämättömyys" antamaan koti henkiin jääneille Euroopan juutalaisille. Hänestä tuli arvostelevampi Israelin toimintaan palestiinalaisia kohtaan 1960-luvulla. Kuuden päivän sodan jälkeen 1967 hän mainitsi että Israelin olisi vetäydyttävä valloittamiltaan alueilta. "Tämän kuuden päivän ihmeen" hän sanoi olevan viimeinen ja myös kaikista helpoin voitto Israelin armeijalle, ja samalla tuhoisin Israelille itselleen.

Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]