Irving Penn

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Irving Penn (16. kesäkuuta 1917 Plainfield, New Jersey, Yhdysvallat7. lokakuuta 2009 New York, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen valokuvaaja.[1]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irving Penn opiskeli Aleksei Brodovitšin oppilaana Philadelphia Museum Schoolissa, josta hän valmistui vuonna 1938. Hänen piirustuksiaan ilmestyi Harper's Bazaarissa, ja hän myös maalasi. Hän lähti Meksikoon maalaamaan, mutta työ ei luistanut toivotusti, joten hän palasi New Yorkiin, jossa pääsi tuttavuuksien kautta suunnittelemaan kansia Voguelle. Kun lehden kuvaajat eivät halunneet toteuttaa hänen suunnitelmiaan, hän ryhtyi kuvaamaan itse.[2] Valokuvajan ura pääsi vauhtiin, ja hänet tunnettin toisen maailmansodan jälkeen kuvien hienostuneesta ja lumoavasta naisellisuudeesta.

Penn valokuvasi Voguelle vuosien mittaan 150 kantta.[2] Yhtenä ensimmäisistä valokuvaajista hän käytti aiheen taustana pelkkää valkoista tai harmaata taustakangasta, mutta osasi soveltaa yksinkertaisuutta paremmin kuin muut valokuvaajat. Penn laajensi yksinkertaista studiotaan ja rakensi sinne pystysuoria kulmikkaita taustoja, joista syntyi jyrkkärajainen terävä nurkka. Kun Penn sijoitti aiheen siihen ahtaaseen, perinteisestä poikkeavaan tilaan, muotokuviin syntyi aivan uudenlaista dramatiikkaan, kun katsojan huomio kiinnittyi henkilöön ja tämän ilmeisiin. Monissa kuvissa aiheet ovat ikään kuin kiilautuneet nurkkaan. Tällä tekniikalla kuvattuja henkilöitä ovat muun muassa Martha Graham, Marcel Duchamp, Pablo Picasso, Georgia O'Keeffe, W. H. Auden, Igor Stravinsky ja Marlene Dietrich.

Vaikka Penn oli studiosalaman mestari, muotokuvat hän kuvasi ikkunasta tulevalla luonnonvalolla. Kun hän matkusti Uuteen-Guineaaan ja muihin maihin kuvaamaan alkuperäisväestöä, hän rakensi siirrettävän studion, johon päivänvalo tuli pohjoisesta synnyttäen hyvin vaikuttavia tuloksia. Niissä kuvissa on sama tuntuma kuin hänen tunnetuista henkilöistä tekemissään muotokuvissa: ne ovat kauniita, luonnollisesti valaistuja, mutta tausta on neutraali, ja kuvien tunnelma on oudosti kuin 1800-luvun etnografisissa kuvissa.

Penn oli vuodesta 1950 naimisissa malli ja kuvanveistäjä Lisa Fonssagrivesin (k. 1992) kanssa; pari sai pojan Tomin. Pennin nuorempi veli on elokuvaohjaaja Arthur Penn.

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täytekakustakin saa taidekuvan.

– Irving Penn[3]

Selkeys, sommittely, huolellinen kuvauskohteen asettelu ja valon käyttö luonnehtivat Pennin työtä. Hän kuvasi myös asetelmia satunnaisia esineitä hyvin tarkasti ja selkeästi suunnitelluissa asetteluissa. Voguen muotikuvissa hän keskittyi mallin ja vaatteen suhteeseen ja karsi kaiken epäolennaisen[2].

Pennin kuvat ovat aina hyvin seesteisiä, mutta aiheet vaihtelevat. Kuvat ovat usein niin paljon aikaansa edellä, että niitä on arvostettu modernistisessa kaanonissa vasta vuosia niiden syntymisen jälkeen. Esimerkiksi vuosina 1949–1950 hän otti kuvasarjan alastomista malleista, joiden vartalot ovat niin laihoja kuin pyöreitäkin, mutta kuvat olivat näytteillä vasta 1980.

Hän suunnitteli ruoasta ja esineistä hyvin taidokkaita asetelmia, toisaalta hyvin niukkoja mutta äärimmäisen tarkasti suunniteltuja, niin että kuvauskohde on selkeä ja ilmentää viivan ja tilan abstraktia vuorovaikutusta.

Perintö ja näyttelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Penn julkaisi useita kuvateoksia, joista tuorein on "A Notebook at Random". Siinä on runsas valikoima valokuvia, maalauksia ja dokumentteja hänen työtavoistaan. Smithsonian American Art Museumin pysyvässä kokoelmassa on hopeagelatiinivedos Pennin kuvasta The Tarot Reader, jonka hän otti 1949 Jean Patchettista ja surrealistimaalarista Bridget Tichenorista.[4]

Irving Penn Archives on kokoelma Pennin uraan liittyvistä esineistä ja materiaaleista, ja sitä ylläpitää Ryerson & Burnham Libraries Art Institute of Chicagossa.

53 Pennin valokuvaa oli vuonna 2002 yksityisnäyttelyssä Metropolitanin taidemuseossa. Monissa vedoksissa aiheet ovat veistoksellisia ja kuin primitiivisia Venuksia. Hänen kuviensa tarkat yksityiskohdat ja selkeys eivät olisi olleet mahdollsiia olla esillä aiemmin. Heinäkuussa 2005 Pennin teoksia oli esillä National Gallery of Artissa Washingtonissa näyttelyssä "Irving Penn: Platinum Prints." Vuonna 2008 oli 67 muotokuvaa Morgan Library & Museumissa New Yorkissa näyttelyssä "Close Encounters".

Getty-museossa avattiin syyskuussa 2009 laajin näyttely Penn teoksista. Näyttelyssä The Small Trades oli 252 täysimittaista muotokuvaa vuosilta 1950–1951. Kuvauspaikkoja olivat New York, Pariisi ja Lontoo.[5]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Grundberg, Andy: Irving Penn, Fashion Photographer, Is Dead at 92 NYTimes.com. 7.10.2009. Viitattu 8.10.2009. (englanniksi)
  2. a b c Petri Immonen: Vaatimaton mestari muistetaan muotokuvistaan ja Voguen kansista. Helsingin Sanomat, 10.10.2009. Artikkelin verkkoversio.
  3. Photo-seminars.com
  4. The Tarot Reader (Jean Patchett and Bridget Tichenor), New York 1949, Irving Penn Saam
  5. Irving Penn: Small Trades (kuvia näyttelystä) Getty-museo. Viitattu 10.10.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]