Irma Agiashvili

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Irma Agiashvili
Irma Agiashvili
Irma Agiashvili
Henkilötiedot
Syntynyt1984 (ikä 39–40)
Muusikko
Laulukielet englanti
Aktiivisena 2008–2018
Tyylilajit folk, rock, alternative rock, indie pop
Soittimet laulu, kitara
Levy-yhtiöt indie

Irma Agiashvili (s. 1984) on inkerinsuomalais-georgialainen muusikko ja laulaja-lauluntekijä. Hänen omakustanteinen esikoisalbuminsa Sing The Unspoken ilmestyi 19. huhtikuuta 2013.[1] Irma Agiashvilin toinen pitkäsoitto Behind Space julkaistiin 15. huhtikuuta 2016. Molempien albumien kappaleet ovat Agiashvilin säveltämiä ja sanoittamia ja Johnny Lee Michaelsin tuottamia. [2] [3]

Muusikon ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irma Agiashvili esiintyi ensimmäisen kerran yleisön edessä elokuussa 2008 Helsingissä Liberté-klubilla julkaistuaan kaksi kuukautta aiemmin MySpace-Internet-yhteisösivustolla ensimmäisen demonauhansa. Sen jälkeen hän keikkaili aktiivisesti viiden vuoden ajan yksin akustisen kitaransa säestämänä pääkaupunkiseudulla ja erityisesti Helsingin klubeilla.[4][5][6]

Kesällä 2011 Agiashvili aloitti ensimmäisen albuminsa työstämisen yhdessä tuottajaystävänsä Johnny Lee Michaelsin kanssa. Aiemmin vain kitaran säestyksellä esitetyt kappaleet sovitettiin isommalle kokoonpanolle.[7] Levyllä soittavat Agiashvilin (elektroakustinen kitara) lisäksi Michaels (sähkökitarat, klassinen kitara, basso, koskettimet, rummut ja perkussiot), Juho Martikainen (kontrabasso), Antero Priha (trumpetti) sekä Jukka Paajanen (sähkökitara). Lisäksi albumilla soi joitakin ohjelmoituja instrumentteja. Levy äänitettiin Helsingissä Studio Bulevardilla vuonna 2012, ja Svante Forsbäck masteroi sen Chartmakersilla vuonna 2013.[8] Levyn julkaisun yhteydessä Agiashvili keikkaili paitsi soolona, niin myös yhdessä Johnny Lee Michaelsin, rumpali Santeri Saksalan, pianisti Karl Sinkkosen ja basisti Jarkko Toivasen kanssa.[9]

Talvella 2015 Irma aloitti toisen albuminsa Behind Space työstämisen yhdessä muusikoiden Santeri Saksalan (rummut), Harri Taittosen (koskettimet), Roxsy Surowiakin (basso) ja Johnny Lee Michaelsin (sähkökitarat) kanssa. Levy äänitettiin E-Studiolla (äänittäjänä Jyri Riikonen) ja Johnny Lee Michaelsin kotistudiolla. Äänitteen miksasi Michaels ja masteroi Svante Forsbäck. Behind Space julkaistiin 15. huhtikuuta 2016. Agiashvili keikkaili uuden julkaisunsa tiimoilta äänityskokoonpanollaan, joskin Taittosta tuurasi kosketinsoittaja Jenny Lahtinen.[10][11][12]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit eivät ole toistaiseksi yltäneet myynneillään Suomen viralliselle listalle asti, mutta ovat molemmat saaneet ilmestyessään kiitosta kriitikoilta. Debyyttialbumin toinen singlejulkaisu Run pääsi Radio Suomen soittolistalle nousten aseman kolmanneksi soitetuimmaksi kappaleeksi. Molempien levyjen kappaleita on soitettu satunnaisesti myös muilla radiokanavilla, muun muassa Ylen ja Radio Helsingin taajuuksilla.

Levyarvostelupoimintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sing The Unspoken (2013)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Georgiassa syntynyt ja kahdeksanvuotiaana suomalaistunut urbaanin rockin tulkki lähentelee debyytillään Patti Smithin tapaa analysoida karheita elämäntilanteita, mikä istuu artistin ambitioihin." 4/5 tähteä (Ilkka ja Pohjalainen, 29.4.2013)[13]
  • "Suomen Patti Smith. Yllä oleva otsikko on ehkä liian mairitteleva, mutta eräiltä osin georgialais-suomalainen Irma Agiashvili muistuttaa kuulua amerikkalaisartistia. Tähän kun lisätään aavistuksen suurempi ripaus Tanita Tikaramin ääntä, on lopputuloksena lähes erinomainen debyyttialbumi Sing The Unspoken." (Salon Seudun Sanomat, 4.5.2013)[14]
  • "Sing The Unspokenia kuunnellessa voi kuvitella, miltä 20 vuoden ajan suomalaistuneen Agiashvilin selkeät ja vahvasti melodiset laulut kuulostaisivat pienimuotoisemmin esitettyinä. Nyt lähes Tanita Tikaramin tapaan matalan ja miellyttävän hienostumaton lauluääni ja Johnny Lee Michaelsin tuotanto ja toteutus saavat kuitenkin aikaan korkealaatuisen ja monipuolisen poprockalbumin Sorrow Songin hittipotentiaalisesta avauksesta lähtien." 4/5 tähteä (Soundi, 6/2013)[15]

Behind Space (2016)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Toisella albumillaan Agiashvili osuu muutenkin maaliin kaikin puolin. (--) Kruunaajina toimivat Agiashvilin upea laulaminen ja tulkinta. Eniten hänen äänestään tulee mieleen David Bowie silloin, kun mies lauloi matalalta ja lähellä mikkiä." 4/5 tähteä (Soundi, 4/2016)[16]
  • "Vahvasti läsnä olevassa ilmaisussa väräjää paikoin jopa bowiemaisia sävyjä." 4/5 tähteä (Ilkka ja Pohjalainen, 18.4.2016)
  • "Behind Space on ilmava ja ihon alle hiipivä lätty, josta voi koittaa kirkas tulevaisuus." 4/5 tähteä (Aamulehti, 18.4.2016)
  • "Lauluntekijä-laulajan jo toinen albumi on vain yksinkertaisesti laadukasta kuunneltavaa. (--) Agiashvilin käheässä raspissa on sitä jotain. Se muistuttaa eniten flunssaista Melissa Etheridgeä tai naispuolista Bruce Springsteeniä. (--) Agiashvili on sävellyksissään venynyt tekemään monipuolisia kappaleita, jotka eivät toista itseään ja ideoitaan." 4/5 tähteä (Keskisuomalainen, 16.5.2016)
  • "Alakulo, lämpö, intiimiys ja omakohtaisuus ovat levyn avainsanoja. (--) Levyn avainbiisejä ovat sen vaikuttava avausraita Dear Brother, huikean hieno In Vain ja nimiraita Behind Space. Levy on kuitenkin ennen kaikkea kokonaisuus, joka toimii parhaiten myös sellaisena. Yksittäisten laulujen kautta Agiashvilin maailmaan on vaikeampi päästä sisään. Meillä ei koskaan ole liikaa persoonallisia lauluntekijöitä. Irma Agiashvili on tässäkin mielessä hyvinkin tervetullut artisti. Hyvää: Läsnäolo ja koskettavuus. Huonoa: Ei ehkä sovi formaattiradioiden soittolistoille. Erityistä: Tuo mieleen David Bowien jäähyväislevyn tunnelmat. (Harri Koskinen / Kouvolan Sanomat, 12.7.2016)

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sorrow Song (2013)
  • Run (2013) (promo)
  • No Fear (2013) (promo)
  • Dream (2015)
  • In Vain (2016)
  • If The World Would End Tonight (tuplasingle, 2017)
  • Kiertotähti (2018)

Musiikkivideot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • No Fear (ohjaus Mari Mantela, 2013)
  • Run (Johannes Eret, 2014)
  • Dream (ohjaus Mari Mantela, 2015)
  • In Vain (Juha Ilmari Laine, 2016)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]