Irakin sota

Wikipedia
Ohjattu sivulta Irakin sodan syyt
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Irakin sota
Autopommi-isku Bagdadissa 14. huhtikuuta 2005.
Autopommi-isku Bagdadissa 14. huhtikuuta 2005.
Päivämäärä:

20. maaliskuuta 2003 – 15. joulukuuta 2011

Paikka:

Irak

Casus belli:

Terrorisminvastainen sota, arvioitu joukkotuhoaseiden uhka

Lopputulos:

Irak miehitettiin, Saddam Husseinin hallinto kaatui, maahan valittiin uusi hallitus, laajat väkivaltaisuudet jatkuivat ilman virallista sotaa. Yhdysvallat veti viimeiset taistelujoukot Kuwaitiin 2010. 50 000 sotilasta jäi ohjaus- ja koulutustehtäviin Irakiin tukeakseen Irakin armeijaa. Nekin vedettiin pois vuoden 2011 lopulla.

Osapuolet

Flag of Iraq (1991-2004).svg Irakin nationalistit
Flag of the Ba'ath Party.png Baathistit
Flag of al-Qaeda in Iraq.svg al-Qaida, Flag of Iraq (1991-2004).svg Sunnikapinalliset, Flag of Iraq (1991-2004).svgMahdin armeija

Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Irakin uusi hallitus
Flag of Kurdistan.svg Kurdisissit

Komentajat

Flag of Iraq (1991-2004).svg Saddam Hussein† (2003)
Flag of Iraq (1991-2004).svg Izzat Ibrahim al-Duri
Flag of al-Qaeda in Iraq.svg Abu Mus’ab al-Zarqawi
Flag of al-Qaeda in Iraq.svg Abu Ayyub al-Masri
Muqtada al-Sadr

Yhdysvaltain lippu George W. Bush
Yhdysvaltain lippu Barack Obama
Yhdysvaltain lippu David Petraeus
Yhdysvaltain lippu George Casey
Yhdysvaltain lippu Tommy Franks
Irakin lippu Nuri al-Maliki

Tappiot

655 000 siviiliä (tilastollinen arvio)[1]
97 994–106 954 (uutislähteiden mukaan)[2]
26 000-70 000 Kapinallista. noin 30 000 George W. Bushin antama epävirallinen luku[3]

4 688 kuollutta liittouman sotilasta, 4 174 kuollutta ja 30 634 haavoittunutta yhdysvaltalaista[4] (syyskuu 2008)

Irakin sota oli konflikti Irakissa, jossa kansainvälinen Yhdysvaltain ja Britannian johtama liittouma syrjäytti diktaattori Saddam Husseinin hallinnon vuonna 2003.

Hyökkäyksen syynä olivat joidenkin Yhdysvaltain viranomaisten epäilyt Irakin joukkotuhoaseista ja kytköksistä terroristijärjestö al-Qaidaan. Halukkaiden koalitioksi kutsutun liittouman joukot valtasivat Irakin suurimmat kaupungit muutamassa viikossa keväällä 2003 vangiten lopulta Saddamin.

Suuret sotatoimet päättyivät jo vuonna 2003, mutta liittouman joukot jäivät maahan. Sota jatkui terrorismina ja sissisotana. Osin ulkomaiset, osin irakilaiset kiihkosunnit räjäyttivät muun muassa shiiojen moskeijoita, mikä aiheutti shiojen kuolemanpartioiden tekemiä verisiä kostoja sunneja vastaan. Eri sunnien, kurdien ja shiiojen vastarintaryhmät toimivat omilla tahoillaan liittoumaa ja Irakin hallitusta vastaan sekä kahakoivat tilaisuuden tullen keskenäänkin. Maassa toimi myös poliittisia kapinaryhmiä. Liittouma ja myöhemmin mukana ollut Irakin armeija taas toimivat kaikkia vastarintaryhmiä vastaan. Irakin sotaa edeltänyt johtaja Saddam Hussein hirtettiin 2006. Irakin väkivalta rauhoittui hieman sovinnollisen kenraali David Petraeuksen tultua miehitysjoukkojen johtoon, mutta jatkui seuraavinakin vuosina.

Irakin sotaa vastustettiin jo etukäteen[5][6] osanottajamaissa ja muualla maailmassa. Kävi ilmi, ettei Irakilla ollut suuria määriä joukkotuhoaseita. Irakilla ei ollut myöskään yhteyttä al-Qaidaan. Irakin sodasta tuli ajan myötä laajalti epäsuosittu. Sotaa vastustavat katsoivat Yhdysvaltain lisänneen harkitsemattomilla toimillaan inhimillistä kärsimystä Irakissa, vaikka Saddam olikin ollut julma diktaattori.

Yhdysvaltain taisteluoperaatiot päättyivät virallisesti elokuussa 2010.[7] Yhdysvaltain sotilaat palasivat kotimaahansa,[8] jolloin Yhdysvallat lopetti sotatoimet. Seuraavana vuonna myös Ison-Britannian joukot lähtivät maasta. Maahan jäi silti 50 000 yhdysvaltalaista sotilasta jälleenrakennus- ja neuvontatehtäviin.[9] Kaikki yhdysvaltalaissotilaat poistuivat Irakista vuoden 2011 lopussa.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1990–1991 käytiin Persianlahden sota, jossa Irak miehitti Kuwaitin vallatakseen maan öljykentät. YK julisti Irakille ankarat talouspakotteet ja valtuutti Yhdysvaltain vetämän liittouman ajamaan Irakin Kuwaitista. Liittouma voitti sodan muttei miehittänyt Irakia.

Silti kauppasaartoa jatkettiin muun muassa Irakin ihmisoikeusrikkomusten ja joukkotuhoaseohjelmien takia. Irak hävitti kuitenkin joukkotuhoaseensa itse suurimmaksi osaksi vuonna 1991 minkä maassa toimineet asetarkastajat vahvistivat. Mutta toisaalta Irak jätti itse asetehtaat pystyyn[10]ja peitteli sitä. Yhdysvallat painosti Irakia muun muassa lentokiellolla tukeakseen Irakin sortamia kurdeja. Kauppasaarto oli tuhoisa Irakille ja aiheutti maassa melko pahaa elintarvikepulaa, josta lapset kärsivät eniten. Lopulta Irak sai myydä taas öljyä ”ruokaa öljystä” -ohjelman puitteissa. Irak ajoi asetarkastajat lopulta ulos maasta vuonna 1998[11]. Vuonna 2001 tapahtui Yhdysvalloissa syyskuun 11. päivän iskut, joka loi uusien tuhoisan terrorihyökkäysten pelon Yhdysvaltoihin.[12] Yhdysvallat alkoi myös pelätä itseensä joukkotuhoaseilla kohdistuvaa hyökkäystä[13] ja piti Irakia yhä aktiivisena joukkotuhoaseiden kehittelijänä. Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA ei ollut enää niin tehokas kuin mitä se oli ollut kylmän sodan aikana[14]. CIA:n johtaja George Tenet sanoi senaatin tiedustelukomitealle 17. syyskuuta 2001 Irakin antaneen al-Qaidalle joukkotuhoasekoulutusta.[15] Tieto oli saatu kidutetulta irakilaiselta, joka oli kieltänyt kaiken kidutuksen uhan lakattua.[15] CIA väitti vain muutamaan epäluotettavaan tiedustelulähteeseen, lähinnä loikkareihin[16] nojaten lokakuun 2002 raportissaan Irakin kasvattaneen kemiallisten ja biologisten aseiden varastojaan, ja käynnistäneen ydinaseohjelmansa uudestaan.[17] CIA myös myötäili Valkoisen talon Irakia koskevia mielipiteitä.[17] CIA:lla ei kuitenkaan ollut asiamiehiä Irakissa ennen vuoden 2002 puoliväliä. CIA järjesti irakilaisyksikkö Scorpionsin sabotoimaan Irakia pahoinpitelemällä muun muassa irakilaisia kenraaleja.[18] Irakista tuli terrorismin vastaisen sodan kohde.

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvallat liittoumineen hyökkäsi Irakiin pääosin siksi, että sen hallinto ajatteli Irakin tyrannihallinnon omistavan[15] ja kehittelevän joukkotuhoaseita[19] ja tukevan terrorismia.[20][21] Bush pelkäsi Irakin ehkä jopa luovuttavan joukkotuhoaseitaan terroristeille,[22][15][23] jotka iskisivät Yhdysvaltain ja sen liittolaisten kimppuun. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että Irak olisi uhannut Yhdysvaltoja tai sen liittolaisia suoraan joukkotuhoaseilla. Näin ollen kyse oli ennaltaehkäisevästä hyökkäyksestä.[24] Yhdysvaltoja kiinnosti Irakin öljyn saaminen vapaan markkinatalouden piiriin, ei suoraan hallintaan.[25] On myös väitetty, että silloinen presidentti George W. Bush halusi Irakista voittoisan sodan, joka lisäisi hänen kannatustaan. Ison-Britannian pääministeri Tony Blairin mielestä Irakin sodan syy oli Saddamin kukistaminen ja maan puhdistus joukkotuhoaseista,[26] sekä Irakin kansan auttaminen.[26]

Sodan alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvallat sijoitti alkuvuonna 2002 Irakin pahan akselille,[27] ja alkoi kutsua maata yhdeksi roistovaltioista. Vaikkei Irakin sotaa oltu vielä julistettu, heinäkuussa 2002 Irakiin tunkeutui CIA:n puolisotilaallisia SAD-joukkoja, jotka löivät yhdessä kurdien PUK Petshmerga -joukkojen kanssa Ansar al-Islamin, jolla väitettiin olevan yhteyksiä al Qaidaan. Joukot myös löysivät silloisen Irakin ainoan toimivan kemiallisia aseita sisältävän Sargatin tehtaan.[28] SAD koetti myös surmata Saddamin ja onnistuneemmin hyökkäsi Saddamin kenraaleja vastaan.

12. syyskuuta 2002 Bush pyysi YK:ta jäämään sivuun Yhdysvaltain toimiessa, jos se ei kohtaisi Irakin vakavaa ja kasvava uhkaa.[27] 2. lokakuuta Yhdysvaltain kongressi valtuutti presidentti Bushin käyttämään halutessaan armeijaa Irakia vastaan. Turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1441 toi asetarkastajat uudelleen Irakiin marraskuussa 2002 Hans Blixin johdolla.[27]

5. helmikuuta 2003 Yhdysvaltain puolustusministeri piti turvallisuusneuvostossa puheen esitellen tiedustelutietoja Irakin joukkotuhoaseohjelmasta, muttei saanut Ranskaa, Venäjää ja Kiinaa vakuuttuneeksi.[29] 14. helmikuuta Hanx Blixin johtaman Unmovicin tarkastusryhmän mukaan uusien Irakilta saatujen asiakirjojen ja tarkastusten pohjalta ei ollut löydetty merkkejä joukkotuhoaseista. Toisaalta Blix ei kyennyt sulkemaan mahdollisia piilossa olevia Irakin joukkotuhoasevarastoja pois.[30]

7. maaliskuuta 2003 YK:n asetarkastajien johtaja Hans Blix kertoi Irakin olevan aikaisempaa yhteistyöhaluisempi, mutta että asetarkastukset veisivät kuukausia.[31]

Yhdysvallat ei sallinut asetarkastajien suorittaa vielä kuukausia vievää tehtäväänsä loppuun.[32] 17. maaliskuuta asetarkastajat lähtivät Irakista pois, ja Yhdysvallat oli luopunut YK:n tuesta.[27] Eurooppalainen televisiodokumenttilähde tarkemmin? osoitti sittemmin vuonna 2011, että Irakiin tehdyn hyökkäyksen perusteluna käytettiin omia talousepäselvyyksiään Irakista Saksaan paenneen yksittäisen irakilaismiehen lausuntoja, jotka osoittautuivat valheellisiksi jo ennen Yhdysvaltain liittouman hyökkäystä muun muassa Saksassa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Hyökkäys perustettiin tuon miehen valheeseen joukkotuhoaseista paikassa, jonka asetarkastajat tarkastivat ja totesivat tavalliseksi kaupan varastoksi ilman merkkiä asevalmistuksesta. Hyökkäys perustui tiedettyyn valheeseen samoin kuten esim. Yhdysvaltain hyökkäys Vietnamiin perustettiin valheelliseen väittämään Vietnamin hyökkäysprovokaatiosta 4. elokuuta 1964 Tonkinin lahdella, tai kuten Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen perustettiin valheelliseen väittämään Suomen hyökkäysprovokaatiosta Mainilassa 26. marraskuuta 1939.

Yhdysvaltain, Ison-Britannian ja Espanjan johtavat poliitikot sopivat Azoerien huippukokouksessa 16. maaliskuuta 2003 toimista Irakia vastaan. George Bush antoi tämän jälkeen YK:lle vuorokauden aikaa hyväksyä voimankäyttö Irakia vastaan, mikä tarkoitti sitä, että liittouma alkoi toimia YK:n ohi.[31] Tämä merkitsi YK:n vaikutusvallan kutistumista olemattomiin. Bush myös käski Saddam Husseinia lähtemään Irakista kahden vuorokauden sisään 18. huhtikuuta.[31]

Vuoden 2003 valloituksen ja sitä seuraavan Saddam Husseinin hallinnon kaatamisen suorittivat halukkaiden koalitio (engl. Coalition of the Willing), jota johtivat Yhdysvallat ja Britannia. Liittoumaan osallistui 49 maata, joista sotilasoperaatioihin tuli mukaan kuusi maata, lähinnä Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Australia.[31]

Sodan vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinaiset sotatoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irakin sodassa tuhottuja irakilaisia panssareita.

Yhdysvaltain johtaman Halukkaiden koalition joukot aloittivat 20. maaliskuuta 2003 hyökkäyksen Irakiin ilmaiskulla, jonka oli määrä eliminoida Irakin johto.[27][33] Tämä ei onnistunut. Samana päivänä maajoukot tunkeutuivat Irakiin. Liittouman armeija pyrki yllätykseen ja siksi hyökkäsi maalla ja ilmassa miltei samanaikaisesti. Taisteluja käytiin muun muassa Nasiriyahissa ja Najafissa. Tarkoitus oli vallata Bagdad mahdollisimman nopeasti ja sen takia sotilasyksiköt pitivät kovaa vauhtia päällä. Ajoittain vastarinta oli voimakasta ja silloin käytiin kovia taisteluja. Amerikkalaiset voittivat taistelut materiaaliylivoimalla, eri aselajien saumattomalla yhteistyöllä sekä taitavalla strategialla. Monesti irakilaisten tappiot olivat hyvin suuret ja liittouman minimaalisen pienet. Basran puolustus luhistui 6. huhtikuuta 2003. Yhdysvaltain panssarit kävivät Bagdadin keskustassa ensi kertaa 5. huhtikuuta surmaten yli 2 000 irakilaista sotilasta, ilman että kukaan yhdysvaltalainen kaatui.[27] Tästä huolimatta Saddamin tiedotusministeri Mohammed Saeed al-Sahaf julisti yhä Irakin sankarillisten joukkojen etenevän kohti voittoa,[34][35] mikä herätti hilpeyttä. Liittouman joukot valtasivat Bagdadin lopullisesti 9. huhtikuuta, ja Irakin hallitus pakeni. Suurimittainen vastarinta loppui Bagdadissa 11. huhtikuuta.[36] Kurdit hyökkäsivät pohjoisessa vallaten Kirkukin 10, huhtikuuta ja Mosulin seuraavana päivänä.[37] Hyökkäyssota päättyi, kun yhdysvaltalaiset valtasivat Saddamin kotikaupungin Tikritin.[37]

24. huhtikuuta 2003 Bush arvioi Yhdysvaltain joukkojen viipyvän Irakissa kaksi vuotta.[36] Bush julisti 1. toukokuuta 2003 Irakin sodan päättyneeksi, mutta muistutti että Irakissa on vielä paljon tehtävää.[37]

Saddam Husseinin vangitseminen ja teloitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saddam vangitsemisensa jälkeen.

13. joulukuuta 2003 Yhdysvaltain joukot nappasivat Saddam Husseinin erään maatilan piilokuopasta lähellä Tikritiä. Saddam esitettiin tämän jälkeen televisiossa risupartaisena ukkona lääkärin tutkiessa häntä. Hänet tuomittiin vuonna 2006 kuolemaan. Koalitio vangitsi suurimman osan Saddamin Irakin avainhenkilöistä, ja hekin ovat odottaneet oikeudenkäyntiään ja tuomitsemistaan jo pitkään.lähde? Hussein teloitettiin hirttämällä 30. joulukuuta 2006.[38]

Sissisota, terrorismi ja etninen konflikti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain armeija taisteli mm. Bagdadin Douran alueella kapinallisia vastaan vuonna 2007.
Amerikkalainen AH-64D Apache- helikopteri Bagdadin yllä lokakuussa vuonna 2007
Autopommi on räjähtänyt Bagdadissa joulukuussa 2007
Yhdysvaltain sotilas Bagdadissa.

Kun suuret sotatoimet olivat vuonna 2003 loppuneet, Irak ajautui viikoiksi kaaokseen eivätkä Yhdysvaltain joukot pitkään aikaan kyenneet hillitsemään laajaa ryöstelyä. Osin muista islamilaisista maista tulleet[39] sunnilaiset terroristit tekivät pommihyökkäyksiä ulkomaalaisten hallussa oleviin kohteisiin kuten lähetystöihin. Toukokuussa vuonna 2003 alkoi keski-Irakin ”sunnikolmiossa” tapahtua enenevissä määrin pienten yleensä entisten Irakin armeijan sotilaiden koostamien sissiryhmien tekemiä hyökkäyksiä Yhdysvaltain armeijan partioita vastaan. Myös Saddamin vankiloista vapauttamat rikolliset muun muassa ryöstelivät ja murhasivat.[40]

Koalitio teki operaatioita vastarintaryhmien tukialueilla. Baathistien ja nationalistien vastarinta oli perusteltua poliittisesti. Monesti vastarintaryhmät olivat kiihkouskonlahkoihin liittyviä. Esimerkiksi shiiojen Mahdin armeija antautui vuonna 2004 Najafissa taistelujen jälkeen. Samarrassa taas kukistettiin samana vuonna erään sunniryhmän vastarinta. Tällaisia tapahtumia sattui muutamia seuraavina vuosina. Ensimmäisen sotavuoden aikana vastarintaryhmät tappoivat muun muassa raketein, kranaatinheittimin, väijytyshyökkäyksin, autopommein ja tienvarsipommein 900 Yhdysvaltain sotilasta.[41] Kidnappaukset olivat arkea, samoin siepattujen kidutukset ja murhat. Shiia- ja kurdipuolueet voittivat vaalit, ja sunnienemmistöisessä harvaan asutussa al Anbarin aavikkoprovinssissa harva sunni edes äänesti vaaleissa. Sunnit kokivat liittouman syrjivän heitä. Yhdysvaltain sotilaat olivat monesti huonosti koulutettuja ja varustettuja, muun muassa panssaroiduista ajoneuvoista oli pulaa.[42] Vuosikausia jatkuvien Yhdysvaltain armeijaan muun muassa kohdistuvien tappavien ja vammauttavien tuliasein, tienvarsipommein, kranaatinheittimin ja raketein tehtyjen hyökkäysten takia sotilaat elivät tukikohdissaankin jatkuvassa pelossa.

Vaikka liittouma oli ajatellut sodan alussa hyökkäävänsä sunnilaista al-Qaidaa vastaan, tosiasiassa sen tuki shiiojen vetämälle hallinnolle ajoi jotkut paikalliset sunniterroristijärjestöt liittymään al-Qaidaan. Eri koalitiota vastustavat aseelliset ryhmät kahakoivat keskenään. Shiiojen ja sunnien välillä vallitsi käytännössä sisällissota vuonna 2006. Bagdad jakautui sunni- ja shiia-alueisiin, ja shiiojen alueelta karkotettiin sunneja ja päin vastoin. 2006 räjähti shiiojen al Askarin moskeijassa pommi, joka ei surmannut ketään mutta vaurioitti moskeijaa pahoin. Tästä raivostuneet shiiat tappoivat satoja, ehkä yli 1 000 sunnimuslimia. Yleisemmin shiiojen kuolemanpartiot sieppasivat, kiduttivat ja tappoivat tavallisia sunnisiviilejä. Al Askarin pommia epäiltiin Irakin al Qaidan asentamaksi. Monetkaan eivät vuonna 2006 uskaltaneet mennä edes töihin kidnappauksen pelossa. Ääriryhmät pelottelivat ja surmasivat Yhdysvaltain kanssa yhteistyötä tekeviä ihmisiä, muun muassa tulkkeja. Poliittisen sissisodan ja terrorismin lisäksi myös rikoksen omaiset murhat ja muu tavanomainen rikollisuus lisääntyivät.

Vuonna 2006 alkoi toimia Irakin oma hallitus. Vuonna 2007 Yhdysvallat nimitti sovinnollisena tunnetun kenraali David Petraeuksen liittouman joukkojen komentajaksi muun muassa rauhoittamaan Bagdadia. YK:n toimivaltuuksia jatkettiin Irakissa vuonna 2007 ilman maan parlamentin suostumusta. Samana vuonna liittouma, Irakin joukot ja Irakin hallituksen puolelle kääntyneet kapinalliset kukistivat menetyksellä suuren osan vastarintaa muun muassa pahamaineisessa al Anbarin provinssissa, jonka pääkaupunki Ramadi oli käytännässä joutunut kapinallisten haltuun. Vuonna 2008 väkivalta oli maassa vähentynyt selvästi, ja Irakin oma armeija toimi Yhdysvaltain joukkojen kanssa shiiojen puolisotilaallisia joukkoja vastaan muun muassa Basrassa. Shiiat voittivat vuoden 2010 vaalitkin, vaikka toinen shiiojen voittajapuolueista oli teoriassa ei-etninen ja ei-uskonnollinen.

Sodan loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun vuonna 2009 Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush vaihtui Barack Obamaan, Irakin tilannetta arvioitiin uudelleen. Obama oli luvannut lopettaa sodan Irakissa ja myöhemmin myös Afganistanissa. 31. elokuuta 2010 Obama ilmoitti Yhdysvaltain sotatoimien olevan ohi Irakissa. Maahan jäi kuitenkin 50 000 yhdysvaltalaissotilasta muun muassa koulutustehtäviin.[9] Britannia veti viimeiset joukkonsa pois Irakista 22. toukokuuta 2011.[43]. Yhdysvallat veti viimeisetkin sotilaansa pois joulukuussa 2011.

Sodan uhrit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itse vuoden 2003 kolme viikkoa kestäneessä hyökkäyssodassa kuoli pääsotijan Yhdysvaltain sotilaita 170, joista enin osa omien joukkojen tulitukseen.[37]

Irakin sodassa kuoli vuoteen 2011 mennessä noin 4 500 Yhdysvaltain sotilasta[44] ja haavoittui kymmeniä tuhansia. Sota oli vaatinut yli 80 000 siviiliuhria.[45] Kuolleiden irakilaissotilaiden määrää ei tiedetä. 12 000 irakilaispoliisia oli kuollut sissisodassa. Sodassa kuolleiden irakilaissiviilien määristä liikkuu hyvin ristiriitaisia tietoja. IBC:n tutkimuksen mukaan sodassa kuoli lokakuuhun 2010 mennessä noin 100 000 siviiliä. Surmaajina olivat liittouman sotatoimet, rikolliset ja terroristit.

Ihmisoikeusrikkomukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irakin sodan ihmisoikeusrikkomukset liittyivät yleensä terrorismiin ja tämän vastustamiseen. Irakin sodassa sattui monia tapauksia, joissa Yhdysvaltain sotilaat luulivat siviilejä terroristeiksi ja ampuivat heitä sen takia. Vuonna 2007 peruttiin yhdysvaltalaiselta Blackwater-turvallisuusyhtiötä lupa toimia Irakissa, koska yhtiön työntekijöiden väitettiin ampuneen irakilaisia siviilejä. Yhtiötä syytettiin sotarikoksista.[46]

Keväällä 2004 julkisuuteen levisi kuvia irakilaisten sotavankien kaltoin kohtelusta Abu Ghraibin vankilassa. Ennen sotaa kyseinen vankila oli toiminut Saddam Husseinin hallinnon alaisena kidutuskammiona ja keskitysleirinä.[47]

Irakin jälleenrakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Irakin jälleenrakennus

Jälleenrakennuksen tarkoitus oli parantaa ja korjata maan infrastruktuuri: muun muassa liikennettä, koululaitosta, viemäröintiä ja sairaaloita. Jälleenrakennus eteni hitaasti muutamista menestyksistä huolimatta. Vakavia ongelmia perusasioissa oli pääkaupungissa Bagdadissakin. Vuonna 2010 Bagdadissa sähköä sai kolme tuntia kerrallaan.[48] Vielä vuonna 2010 Bagdadissa vesijohtovesi ei ollut kaikilla alueilla kyllin puhdasta, ja joillakin alueilla oltiin vesirekkojen varassa.[49]

Jälleenrakennusta estivät muun muassa maan väkivaltaiset levottomuudet,[50] joista osa oli suoraa jälleenrakennukseen kohdistuvaa sabotaasia pommi-iskujen ja työntekijöiden murhien muodossa. Pahoja ongelmia tuottivat myös korruptio, rahoituksen puute ja järjestämätön yhteistyö kansainvälisten ja paikallisten tahojen välillä.

Ulkopoliittiset suhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sota on hiertänyt transatlanttisia suhteita, sillä etenkin Saksa ja Ranska sekä Ranskan mukana Belgia vastustivat sotaa täysin avoimesti, jakaen näin vanhat liittolaiset kahteen erimieliseen leiriin. Suomessa pääministerin väitetyt Irak-puheet johtivat Irak-gateen.

Koalition hyökkäystä Irakiin valmisteltaessa myös Naton viides artikla joutui koetukselle. Turkki pyysi Nato-liittolaisilta Naton neljännen artiklan mukaisen konsultaation perusteella tukea, mikäli Turkin alueelta Irakia vastaan hyökkäystä valmisteltaessa Irak hyökkäisikin ennalta ehkäisevästi ensin.

Lähinnä Ranskan vuoksi Nato jätti turvallisuustakuun myöntämättä ja Turkki kielsi alueensa käyttämisen Irakiin hyökättäessä. Tämä sai vauhtia Yhdysvaltain pyrkimyksiin kytkeä Romania ja ”varamaaksi” Bulgarian Natoon, joista Yhdysvallat voisi saada tukikohtia Keski-Aasian toimintaansa varten. Naton lisäksi myös EU:n yhtenäisyys joutui koetukselle osan tuoreeltaan Natoon liittyneistä EU-maista ollessa Yhdysvaltojen kannan puolella EU:n ”vanhan Euroopan” kantaa vastaan. Myöhemmin molemmat osapuolet ovat pyrkineet palauttamaan välit ennalleen.

Saddamin kuulustelujen tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2004 Yhdysvaltain liittovaltion poliisi FBI kuulusteli Saddamia. Kuulustelupöytäkirjat julkaistiin suurelta osin vuonna 2009. Tosin julkaistuissa ei ole joitain kohtia, joista käy ilmi amerikkalaisten tukeneen baath-puolueen nousua valtaan. Kuulusteluissa Saddam sanoi muun muassa, ettei maalla ollut al-Qaida-yhteyksiä. Saddam sanoi, että Irak uskotteli tahallaan, että sillä saattaisi olla joukkotuhoaseita,[51] koska pelkäsi Iranin hyökkäävän maahan.[52][53][54][55]

Siksi Irak ei päästänyt asetarkastajia maahansa 1990-luvulla ja esti asetarkastajien paluun maahan vuonna 2003. Näin Irak pelotteli Irania olemattomilla ydinaseilla, jotta Iran ei pitäisi maata helppona hyökkäyskohteena. Saddam pelkäsi Iranin aloittavan Irakin-Iranin sodan uudelleen maassa olevia shiialaista tukien.[56] Saddam halusi myös kotimaisten vihamiestensä, oman armeijansa ja Israelin uskovan että maalla oli joukkotuhoaseita[57]. Sen sijaan Saddam ei uskonut yhdysvaltalaisten hyökkäävän maahan.[58]

Kustannukset ja kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arviot sodan kokonaiskustannuksista vaihtelevat 1–3 biljoonan dollarin välillä.[59][60]

Britanniassa oli voimakas Irakin sodan vastainen oppositio ennen sotaa. Samaan aikaan kun Yhdysvallat miehitti Irakia, sissisota ja terroristien pommit surmasivat siellä ihmisiä. Erään sotilaslehden mielipidekyselyn mukaan maaliskuussa 2005 taistelujoukoille jatkuvasti hyvin vaarallista sotaa vastusti 60 % Irakissa olevista Yhdysvaltain armeijan sotilaista.[42] Vaikka irakilaiset olivatkin hyvillään siitä, että maata aiemmin hallinnut Saddam oli poissa, yleensä he muistivat kysyttäessä sanoa, että Saddamin aikana oli paljon turvallisempaa.[42]

Myös Yhdysvaltain joukot ja näihin liittyvät tahot rikkoivat joissain tapauksissa ihmisoikeuksia. Esimerkiksi Yhdysvaltain ulkopoliittista oppia 1980- ja 1990-luvuilla muotoillut turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Zbigniew Brzezinski vastusti sotaa.[61] Galluppien mukaan melkein puolet tai enemmistö kannatti sotaa vuonna 2003, mutta kolmen vuoden päästä noin 60 % vastusti sotaa. Vuonna 2008 sotaa kannatti taas noin puolet.[62]

Sodan tarpeellisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asetarkastajien ennen sotaa saamat tiedot eivät viitanneet siihen, että Irakilla olisi ollut joukkotuhoaseita suuria määriä.[63] Asetarkastajat tai kukaan muukaan Irakin ulkopuolinen ei kuitenkaan kyennyt takaamaan, ettei Irakilla olisi voinut olla joukkotuhoaseita kätkössä.[64] Sodan päätyttyä kävi ilmi, ettei Irakin hallinnolla ollut joukkotuhoaseita yli 900 paikassa missä Yhdysvaltain tiedusteluviranomaiset olivat arvelleet niitä ehkä olevan[65] tai lainkaan al-Qaida-kytköksiä. Paljastui, että esimerkiksi CIA:n tiedot joukkotuhoaseista olivat perustuneet suureksi osaksi epäluotettaviin tietoihin.[66] Joulukuussa 2003 Bush tosin sanoi ettei ollut merkitystä oliko Irakilla joukkotuhoaseita, vai aikoiko se hankkia niitä.[67] Joka tapauksessa Bushin hallitus oli selvästi liioitellut Irakin uhkaa.[68][69] Keskustiedustelupalvelun alainen David Kayn johtama 1400 hengen Iraq Survey Group kertoi 28. tammikuuta 2004 CIA:n olleen aiemmin arvioissaan lähes täysin väärässä.[70][71] Kayn ISG-ryhmä löysi vain pieniä määriä biologista materiaalia ja muuta joukkotuhoaseisin liittyvää.

Jäädessään vuonna 2004 virastaan pois Kay ei uskonut Irakilla olleen merkittävää biologisten ja kemiallisten aseiden tuotantoa vuoden 1991 jälkeen.[72] Toisaalta Kay sanoi myös, että vaikka Irakilla ei joukkotuhoaseita olisi ollutkaan, Irak oli vaarallisempi kuin (asiantuntevat asetarkastajat) olivat ennen sotaa ajatelleet. Kayn ryhmän mukaan Irak oli säilyttänyt mahdollisuuden aloittaa joukkotuhoaseiden valmistus tilaisuuden tullen. Irak oli myös jatkanut pitkän matkan ohjusohjelmaa. Myöskään Kayn korvannut Charles A. Duelfer ei löytänyt Irakista suuria joukkotuhoasevarastoja[73][74][75] eikä merkkejä näiden tuotannosta. Duelfer vahvisti aiemmin esitetyt väitteet joiden mukaan Irak oli tuhonnut suuren joukkotuhoasearsenaalinsa käytännössä täysin vuonna 1991. Duelferin mukaan biologisten aseiden valmistus olisi tosin ollut melko helppo aloittaa uudestaan.

Tuomari Laurence Silberman päätteli CIA:n tehneen joukkotuhoasearvioissaan vakavan virheen.[76] Heinäkuussa CIA:n apulaisjohtaja Richard Kerr sai valmiiksi tutkimuksen, jossa pyrittiin selvittämään mikä oli mennyt vikaan CIA:n joukkotuhoasearvioissa.[77]

Irak sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2013 väkivalta kiihtyi uudestaan Irakissa. Vuoden 2014 kesäkuussa Syyriassakin toimiva sunnien kiihkofundamentelistinen Isis-järjestö hyökkäsi vallaten Mosulin ja edeten melko lähelle Bagdadia. Yhdysvaltain presidentti Obama ei halunnut lähettää maajoukkoja Irakiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. syyskuuhun 2006: "Mortality after the 2003 invasion of Iraq: a cross-sectional cluster sample survey", The Lancet, 11.9.2006[1]
  2. Iraq bodycount. Iraqbodycount.org 15.9.2010.
  3. Iraq Body Count: War dead figures BBC News.
  4. Forces: U.S. & Coalition/Casualties CNN. Viitattu 02.02.2007.
  5. Scott&Ritter 2003
  6. Sodan todellinen syy Juha Rekola, Maailman kuvalehti 25.2.2003, Kepa
  7. Obama's full speech: 'Operation Iraqi Freedom is over' MS NBC
  8. Operation Iraqi Freedom ends as last combat soldiers leave Baghdad Washngton Post
  9. a b Obama: Sota Irakissa on ohi. Iltalehti.
  10. Wiener 2008, s 545
  11. Wiener 2008, s 546
  12. Yrjönsuuri 2003,s 26
  13. Roistovaltion raunioilla - filosofinen arvio Irakin sodasta, Mikko Yrjönsuuri, Gaudeamus Helsinki 2003, Tammer-Paino Tampere 2003, ISBN 951-662-884-2, s. 26, s. 27
  14. Wiener 2008
  15. a b c d Wiener 2008, s. 543.
  16. Wiener 2002, s. 547.
  17. a b Wiener 2008, s. 544.
  18. Wiener 2008, s. 549-550.
  19. Wiener 2008, s. 548.
  20. Yrjönsuuri 2003, s. 54, 26-27.
  21. Thomas Ratshack: Jääkäri - tanskalaissotilaana Afganistanissa ja Irakissa. Ajatus Kirjat Gummerus Kustannus Oy 2010, WS Bookwell OY Juva 2010. ISBN 978-951-20-8240-7. Alkuteos 1999 Jaeger - i krig med eliten, suom. Kari Koski, s. 187.
  22. Yrjönsuuri 2003, s. 54.
  23. Blix 2004, s. 30.3
  24. Blix 2004, s. 307.
  25. Yrjönsuuri 2003, s. 83.
  26. a b Yrjönsuuri 2003, s. 25.
  27. a b c d e f Yrjönsuuri 2003, s. 20.
  28. Sucker, Mike; Charles Faddis (2008). Operation Hotel California: The Clandestine War inside Iraq. The Lyons Press. ISBN 978-1-59921-366-8.
  29. MMM 2004, s. 68.
  30. MMM 2004, s. 69.
  31. a b c d Mitä Missä Milloin 2004, Jukka Hartikainen (päätoimittaja) ISBN 951-1-18590-X, ISSN 0540-4606, "Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin", s. 80.
  32. Yrjönsuuri 2003, s. 55.
  33. March 20th- The War Begins War of Iraqi Freedom Historynet
  34. Ratshack 2010, s 187
  35. Irakin ex-tiedotusministeri tilitti tuntojaan MTV3 Uutiset 27.06.2003
  36. a b Yrjönsuuri 2003, s. 21.
  37. a b c d MMM 2004, s. 81.
  38. Irakissa juhlittu ja vannottu kostoa Saddamin teloituksesta 2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.3.2013.
  39. O’Hanlan, M.E., 2005, Iraq Without A Plan, Policy Review, Issue 128, pp 33-45
  40. Ratshack 2010, s. 188.
  41. Ratshack 2010, s 188, s 192
  42. a b c Sotaveteraani: Yhdysvallat tietämätön Irakin sodan realiteeteistä Konfliktit, Vaihtoehtouutiset,11. maaliskuuta, 2005
  43. Britannia veti loputkin sotilaat Irakista HS.fi. 22.5.2011. Viitattu 23.5.2011.
  44. Irakin sota maksoi Yhdysvalloille yli 3 000 000 000 000 dollaria
  45. Irakin sodassa kaatunut jo 4000 Yhdysvaltain sotilasta. Helsingin Sanomat, 28. maaliskuuta 2008, s. B1.
  46. Blackwater faces war crimes inquiry after killings in Iraq 2007. Independent. Viitattu 24.3.2013.
  47. Abu Ghraibin vankila avataan jälleen Irakissa Keskisuomalainen. Viitattu 24.3.2013.
  48. Bagdadin toiset kasvot fifi voima.fi
  49. JUURI NYT › Irakilaiset kärvistelevät veden puutteessa US Uutiset Ulkomaat 5.7.2010, Irakilaiset kärvistelevät veden puutteessa, 5.7.2010, STT–Reuters
  50. Jatkuva sähköpula vaikeuttaa Bagdadin arkea HS Ulkomaat arkisto, TORSTAINA 15.5.2003
  51. Wiener 2008, s 546
  52. Saddam pelkäsi Iranin hyökkäystä. YLE uutiset ulkomaat 2.7.2009.
  53. Saddamin ydinasebluffi oli Iranille tarkoitettu. MTV3 2.7.2009.
  54. Saddam pelkäsi Irania enemmän kuin Bushia. HS 2.7.2009.
  55. Saddam pelkäsi Irania ja luotti Pohjois-Koreaan. Turun Sanomat 2.7 2009.
  56. FBI:n keväällä 2004 tekemät kuulustelut julkisuuteen: Saddamin bluffi kohdistui Iraniin, ei Yhdysvaltoihin. Kansan uutiset 3.7.2009.
  57. Wiener 2008, s 546
  58. Asiakirjat paljastavat: Tätä Saddam Hussein pelkäsi Uusi Suomi 2.7.2009.
  59. Schakowsky, Jan: What Have we Bought for $1 Trillion? The Huffington Post.
  60. Trotta, Daniel: Iraq war hits U.S. economy. Reuters.
  61. Zbigniew Brzezinski Calls Iraq War a Historic, Strategic and Moral Calamity & Says Stop the Trappings of Colonial Tutelage SENATE FOREIGN RELATIONS COMMITEE TESTIMONY -- ZBIGNIEW BRZEZINSKI February 1, 2007
  62. Irakin sodan kannatus nousee USAssa/art-1288336525157.html?ref=lk_is_ul_1 Kysely: Irakin sodan kannatus nousee USA:ssa Ilta-sanomat uutiset ulkomaat 1.10.2008
  63. Blix 2004
  64. Blix 2004, s. 307.
  65. CIA - Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun historia, Tim Wiener, ISBN 978-951-1-22304-7, Otava 2008, Otavan kirjapaino Oy Keuruu 2008, englanniksi 2007 Legacy of Ashes: the History of CIA, Kuudes osa, Luku 49, s. 549.
  66. Wiener 2004
  67. Blix, s. 306.
  68. Blix, s. 309.
  69. Wiener 2008
  70. Wiener 2008, s. 551.
  71. Ei selviä todisteita Irakin joukkotuhoaseista MTV3 uutiset ulkomaat 24.9.2003 (MTV3-STT-AFP-Reuters)
  72. US chief Iraq arms expert quits 24.1.2004
  73. DCI Special Advisor Report on Iraq's WMD Charles Suelfer, 30 September 2004, Comprehensive report of the Special Advisor to the DCI on iraq's WMD
  74. Bush Recasts Rationale For War After Report By Glenn Kessler Washington 10.10.2004; Page A32
  75. Comprehensive Revised Report with Addendums on Iraq's Weapons of Mass Destruction (Duelfer Report)
  76. Wiener 2008, s. 552.
  77. Wiener 2008, s. 553.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pataljoona 2-16, David Finkel, WSOY 2010, ISBN: 978-951-0-36133-7
  • Minun sotani - amerikkalaissotilas Irakissa, Colby Buzzell, WS Bookwell OY, Juva 2006, ISBN 951-0-32220-2, alkuteos v. 2005 My war - killing time in Iraq
  • Jääkäri - tanskalaissotilaana Afganistanissa ja Irakissa, Thomas Rathsack, Ajatus kirjat - Gummerus kustannus OY 2010, Paino WS Bookwell Oy Juva 2010, ISBN 978-951-20-8240-7, Suomentaja Kari Koski, alkukieli tanska, alkuperäinen nimi Jaeger - i krig med eliten 2009
  • Ystävien tulituksessa, Giuliana Sgrena, Like 2007, Pystykorvakirja, Suomen rauhanpuolustajat, Otavan kirjapaino OY Keuruu 2007, ISBN 952-471-809-X, italiankielinen alkuteos Fuoco amico 2005
  • The Iraq War, Paul Keegan, Publ. Alfred a Knopf 2004, FirstBorzoi Book, Random House Inc., ISBN 1-4000-4199-6

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Irakin sota.