Ior Bock

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ior Bock [i:or bok] (ent. Bror Holger Bertil Svedlin, 17. tammikuuta 194223. lokakuuta 2010 Helsinki[1]) oli suomenruotsalainen pakanahenkinen eksentrikko ja taiteilija, joka tunnetaan julkaisemastaan Bockin perheen saagasta ja urastaan Suomenlinnan museolinnoituksen oppaana.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syntymä, lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ior Bock väitti saaneensa alkunsa, kun 81-vuotias Knut Victor Boxström teki tyttärensä Rhean raskaaksi 22. huhtikuuta 1941. Knutin ainoa poika oli kuollut sisällissodassa 1918 ja tämä oli viimeinen epätoivoinen keino jatkaa isänpuoleista sukulinjaa.[2] Journalisti Magnus Londenin mukaan Bock syntyi todellisuudessa porvoolaiselle puutarhurittarelle tuntemattoman, mahdollisesti espanjalaisen miehen siittämänä, ja nainen luovutti hänet adoptoitavaksi. Todisteina Londen viittaa Kansallisarkistossa säilytettäviin adoptioasiakirjoihin.[3] Londenin esittämälle tapahtumien kululle on anonyymi aikalaistodistaja, perheen sen aikainen naapuri, jonka mukaan ajatus Rhean raskaudesta on mahdoton. Bock itse on kertonut tavanneensa mainitun porvoolaisnaisen, mutta kiistänyt mahdollisuuden, että tämä olisi hänen biologinen äitinsä. Bockin mukaan insestin salaamiseksi tarvittiin peitetarina, johon kyseinen nainen liittyi.

Kolme kuukautta Bockin syntymän jälkeen Knut Victor Boxström kuoli. Aviopari Bror Svedlin ja Rhea Boxström-Svedlin kasvatti pojan. Holger-pojalla eli tulevalla Ior Bockilla oli myös adoptoitu veli.

Käytöksensä takia Holger vietti osan lapsuudestaan poikakodissa. Holger, joka oli ottanut lempinimekseen ”Ior” Nalle Puhissa esiintyvän Ihaa-aasin ruotsinkielisen nimen mukaan[3], lopetti koulunkäynnin kansakoulun jälkeen. Tämän jälkeen hän meni töihin teatteriin ja toimi muun muassa valomiehenä Svenska Teaternissa. Holger ”Ior” Svedlin oli vuonna 1962 osallisena ampuma-aseonnettomuudessa, jossa hänen veljensä sai surmansa. Hänet tuomittiin kuolemantuottamuksesta neljäksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen.[3]

Ior harrasti aktiivisesti tanssimista ja esiintyi 1960-luvun lopulla muun muassa televisiomainoksissa. Yksi tunnetuimmista oli Coral-pesuaineen mainos, jossa Ior ja nuori nainen tanssivat värikkäissä vaihtuvissa vaatteissa.[4]

Suomenlinnan opas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1968 alkaen Ior Svedlin eli tuleva Ior Bock toimi Suomenlinnan museolinnoituksen oppaana, ensin vuoteen 1984 saakka Ehrensvärd-seuran palveluksessa, ja sen jälkeen aina vuoteen 1998 freelancerina. Suomenlinnan historian tutkimuksessaan hän oli erikoistunut Viaporin (Suomenlinnan) 1700-luvun tapahtumiin. Tutkimuksensa lähdemateriaalina hän on kertomansa mukaan käyttänyt muun muassa äitinsä hallussa ollutta, aikanaan Viaporista Ruotsiin lähetettyjen noin 10 000 kirjeen kokoelmaa.[2]

Svedlinin hyvä historian tuntemus ja persoonallinen esiintymistyyli teki hänestä suositun oppaan. Vuonna 1984 Ehrensvärd-seura kuitenkin lopetti yhteistyön Svedlinin kanssa. Seuran arkistossa on toukokuulle 1984 päivätty hallituksen pöytäkirja, jonka mukaan Holger Svedlinin työsopimusta ei jatketa, koska hänen ei enää katsottu voivan opastaa tavalla, jota seuran oppailta edellytettiin.

Erottamiseen johtaneista syistä on kaksi eri kertomusta.

Bockin kertomus: Ajan myötä Svedlinin/Bockin maine persoonallisena opaskierrosten vetäjänä oli levinnyt, ja tästä syystä ryhmäopastuksia tilattaessa toiveena esitettiin yhä useammin, että nimenomaan Bock opastaisi ryhmää. Työkuormaa yritettiin kuitenkin tasata kolmen oppaan välillä. Bockin tilanneet, mutta toisen oppaan saaneet asiakkaat pettyivät ja joissakin tapauksissa valittivat asiasta Museovirastoon, joka on Suomenlinnan ylin vastuutaho. Museoviraston ylijohtajan C. J. Gardbergin kehotuksesta tilanteeseen yritettiin hakea ratkaisua, ensin niin, että Svedlin vastaanotti itse tilaukset omiin ryhmäopastuksiinsa. Lopulta järjestelyn hankaluus ja suosion epäsuhdan aiheuttama erimielisyys kuitenkin tulehdutti pääopas Svedlinin ja opaskierroksia ruotsiksi vetäneen intendentti Olof af Hällströmin välit. Kun yhteistyö pienessä työyhteisössä ei enää toiminut, Ehrensvärd-seuran hallitus jätti Bockin työsuhteen uusimatta. Myöskään työyhteisön kolmas opas, Claire von Frenckell, ei enää jatkanut oppaan tehtävissä.[5]

Toinen kertomus: Joulukuussa 1990, kuusi vuotta tapahtuman jälkeen ja Olof af Hällströmin jo kuoltua, Ilta-Sanomat julkaisi artikkelin ”Entinen opas louhii kalliota”. Artikkelin mukaan Svedlin/Bock ”erotettiin oppaan tehtävistään 1983, koska hänen opastuksensa eivät enää vastanneet historiallisia tosiasioita”. Artikkelissa mainittu erottamisajankohdan vuosiluku on väärä. Aiemmin mainittu Magnus Londen tukee tätä versiota tapahtumien kulusta.

Ior Bockin Viapori-ohjelmat 1983–1997
Vuosi Aihe

1983
1984
1985
1986
1987
1988
1989
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997

Ehrensvärdin Suomenlinna ja sen laivasto
Suomenlinna ja Kustaa III:n laivasto
Suomenlinna merilinnoituksena
Suomenlinna laivastotukikohtana
Suomenlinna 1700-luvulla
(ei tiedossa)
(ei tiedossa)
Carl Olof Cronstedt 1756–1820
Carl August Ehrensvärd 1745–1800
Gustav III 1746–1792
Gustaf IV Adolf 1778–1837
Karl XIII 1748–1818
Augustin Ehrensvärd 1710–1772
Sveaborg 1796
Augustin Ehrensvärd ja vuosi 1747

Erottamiseensa mennessä Svedlin/Bock ei ollut maininnut niin kutsutusta Bockin perheen saagasta julkisuudessa mitään. Aihe tuli ensimmäisen kerran epäsuorasti esille saman vuoden kesäkuussa hänen äitinsä hautajaisilmoitukseen sisältyneiden skandinaaviseen muinaisuskoon liittyvien viittausten myötä. Sittemmin Bock on korostanut hänen Viaporin 1700-luvun historian tutkimustyönsä ja perheensä pakanatarinoiden olevan hänelle kaksi täysin eri asiaa.[2] Bockia huonosti tuntevien mielissä nämä ovat tästä huolimatta joskus sekoittuneet, ja hänen on oletettu käsittelevän saagaa myös Suomenlinnan kierroksillaan.

Bock jatkoi kaikesta huolimatta Viaporin 1700-luvun historian tutkimista ja teki joka kesäksi uuden ohjelman, nyt freelance-oppaana. 1990-luvulla ryhmäopastuksien tilaukset kuitenkin vähitellen harvenivat. Tähän oli syynä paitsi vuoden 1990 Sipoon Gumbostrandin hasis-huumejutun aiheuttama maineen tahraantuminen, myös tiedotusvälineissä toistuvasti esiintynyt erheellinen viittaus ”entiseen Suomenlinnan oppaaseen”. Kiinnostuneita kuulijoita olisi mahdollisesti ollut enemmänkin, mutta Bockin luultiin lopettaneen oppaan työnsä.kenen mukaan?

Bock oli suunnitellut jäävänsä eläkkeelle oppaan tehtävistä vuonna 2008, mutta ura kuitenkin katkesi ennenaikaisesti vuonna 1999 puukotusvälikohtauksesta aiheutuneen halvaantumisen vuoksi. Bock harkitsi vielä opaskierrosten vetämistä pyörätuolista käsin, mutta luopui sittemmin ajatuksesta.

Eksentrikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rhea Boxströmin kuolinilmoitus Helsingin Sanomissa 12.6.1984.

Ior Bockin synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holger "Ior" Svedlin oli 1970-luvulla ottanut tavakseen lomailla Intian Goassa, Chaporan kylässä, jossa hän tutustui intialaiseen mystiikkaan. Vuonna 1984 hän otti käyttöön uuden taiteilijanimensä Ior Bock. Magnus Londenin mukaan nimenvaihdos liittyi Iorin Intiassa 24. helmikuuta 1984 kokemaan mystiseen kokemukseen. Londen kertoo edelleen, että Iorin palattua kotiin vanhat ystävät huomasivat hänen käytöksensä muuttuneen oudoksi.

Rhea Boxströmin hautajaisjuhla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuun 12. päivä 1984 Helsingin Sanomissa julkaistiin Bockin äidin Rhea Boxströmin kuolinilmoitus. Tämä oli kuollut 6. huhtikuuta Bockin ollessa Intiassa, ja ruumis oli sittemmin tuhkattu krematoriossa. Bockin palattua Suomeen järjestettiin hautajaiset juhannusaattona Snappertunan kirkossa ja tähän liittyen juhannusjuhla Raaseporin linnan luona. Hautajaisilmoituksessa vieraita pyydettiin pukeutumaan kansallispukuun tai vaaleisiin vaatteisiin, ja tilaisuus päättyisi Snappertunan uhrilehdossa puolenyön aikaan sytytettäviin viiteen juhannustuleen ”Odenin, Ran, Torin, Frejn ja Frejan muistoksi”. Hautajaisilmoituksesta nousi kohu, ja kirkkoherra kielsi pakanallisuuteen viittaavien muistotulien polttamisen.[6]

»Äiti oli antanut ohjeen, että minun piti ottaa yhteyttä Uudenmaan lääninhallitukseen, koska suvun vanha uhrilehto oli 1930-luvulla lahjoitettu kirkolle, ja siitä oli sittemmin tehty luonnonsuojelualue. Minun piti pyytää lupa polttaa viisi tulta tässä perheen vanhassa uhrilehdossa hautajaisyönä kello 12. Hautajaisten piti tapahtua kello 12 päivällä.»
(Ior Bock, 1996[2])

Bock on sittemmin kertonut, että hautajaisilmoituksen teksti oli hänen äitinsä itsensä alun perin ruotsiksi laatima ja tarkoitettu julkaistavaksi Hufvudstadsbladetissa. Lehti kuitenkin kieltäytyi ilmoituksen julkaisemisesta, minkä jälkeen se julkaistiin Helsingin Sanomissa.

»Kun hautajaisilmoitus jouduttiin laittamaan Helsingin Sanomiin, se herätti suurta huomiota. Pappi, joka oli halunnut lausua lehdossa muutaman sanan vainajien muistoksi tulien palaessa, pyysi, ettei tulia poltettaisi ollenkaan. Niiden piti olla vain pieniä tulia, mutta kun pappi näin pyysi, tulia ei poltettu. Muuten hautajaiset menivät ihan niinkuin oli suunniteltu, ja äidin toivomus täyttyi.»
(Ior Bock, 1996[2])

Bockin perheen saaga[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Bockin perheen saaga

Kesällä 1984 Svedlin/Bock otti Museoviraston ylijohtajan C. J. Gardbergin neuvosta yhteyttä Kansanrunousarkistoon ja Folkkultursarkivetiin. Bock oli kertonut Museovirastolle, että hänen perheensä oli säilyttänyt vanhaa perimätietoa suomalaisesta kulttuurista. Äänitearkistoista tultiin haastattelemaan Bockia. Näin syntyivät arkistoihin talletetut syksyn 1984 ääninauhat, joissa Bock kertoo pääkohdat kyseisistä tarinoista.[7] Tästä alkoi sittemmin Bockin perheen saagana tunnetun tarinakokonaisuuden julkinen esittäminen. Samassa yhteydessä Bock siirtyi käyttämään sukunimen Svedlin sijaan nimeä Bock, joka tarinoiden mukaan oli Boxströmin suvun alkuperäinen nimi. Tarinakokonaisuutta on myös väitetty Bockin itsensä sepittämäksi.[3]

Lemminkäisen temppeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lemminkäisen temppelin vedellä peittynyt "sisäänkäynti" toukokuussa 2007.

Vuonna 1987 joukko Bockin ulkomaalaisia ystäviä aloitti Sipoon Gumbostrandissa kaivaukset, joilla oli tarkoitus paljastaa Bockin perheen saagassa kerrottu Lemminkäisen temppeli. Hankkeen puuhamiehinä toimivat yhdysvaltalaiset Stuart Rice ja Jim Chesnar.

Bock antoi kaivaushankkeelle tiedotusvälineissä kasvot, vaikkei siihen muuten osallistunutkaan. Bockin tuoman näkyvyyden johdosta kaivauksien rahoittajiksi ryhtyivät Sipoon Säästöpankki ja Lemminkäinen Oy. Rahoittajat kuitenkin vetäytyivät, kun Bockin huvilalla majailleiden henkilöiden hasiksen poltosta tehtiin rikosilmoitus ja joukko pidätettiin. Poliisitutkinnan jälkeen osa kaivauksiin osallistuneista ulkomaalaisista, mukaan lukien Rice, karkotettiin maasta. Hanke ei keskeytynyt kokonaan, vaan sitä jatkoi jonkin aikaa hankkeessa urakoitsijana toiminut Heikki Hakulinen Ky.

Myöhempinä vuosina Bockin kirjan toimittanut Juha Javanainen, norjalaisen Morten Joramon kuvausryhmä sekä vuoren nykyinen omistaja Helsingin Astanga Joogakoulu ovat jaksoittaisesti jatkaneet temppelivuoren tutkimus- ja kaivaushanketta. Varsinaisia kaivauksia tehtiin viimeksi vuonna 1998. Työn on aina suorittanut Heikki Hakulinen Ky. Maatutkaluotauksia vuorella on suorittanut Geo-Work Oy. Luotaustiedon perusteella vuoren sisäisestä rakenteesta on laadittu 3D-malli. Luolaa on tutkittu myös luolan perältä eri suuntiin kohdistuneilla pitkillä koekairauksilla. Asiantuntija-apua maaperään liittyvissä kysymyksissä on antanut geologi Heikki Hirvas.

Kaivettu osuus luolasta on noin 50 metriä pitkä, 4 metriä leveä ja 3,5 metriä korkea. Rahapulan takia kaivuuta ei jatkettu pidemmälle.lähde? Kaivauksissa ei löytynyt merkkejä Bockin perheen saagassa mainitusta vuonna 987 suljetusta kammiosta. Museovirasto pitää kohdetta luonnonmuodostumana eikä ole missään vaiheessa uskonut sieltä löytyvän mitään arkeologisesti merkittävää.[8]

Kesällä 2007 kaivaushanketta oli tarkoitus jatkaa.[9] Tämä ei kuitenkaan toteutunut. Juha Javanainen on lokakuussa 2010 kertonut toivovansa, että kaivaukset voidaan vielä joskus aloittaa uudelleen, mutta konkreettisia asiaan liittyviä suunnitelmia ei vielä ole.

Kirjan julkistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1996 Bock julkaisi Juha Javanaisen toimittamana teoksensa Bockin perheen saaga : Väinämöisen mytologia. Kirjan julkistustilaisuudessa 1. lokakuuta Vanhan Ylioppilastalon musiikkisalissa Bock seisoi R. W. Ekmanin neljä metriä korkean Väinämöisen soitto -maalauksen edessä alastomana ja esitteli laulaen kirjan – ja samalla maalauksen – keskeiset hahmot. Kirjan kustantajalle Bock esitti pyynnön, ettei hänelle koskaan maksettaisi teoksesta minkäänlaista tekijänpalkkiota[10].

Vastoinkäymisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1997 Suomenlinnan ryhmäopastusten tilausten väheneminen oli johtanut siihen, että Bockilla ei ollut enää lainkaan tuloja ja hän joutui elämään naapurien ja ystävien ruoka-avun turvin. Samana vuonna Bock sai roolin Viaporista kertovassa kansainvälisessä dokumenttielokuvassa.[11] Osa hänen osuuksistaan ehdittiin jo kuvata, kunnes hankkeen suomalainen tuotantoyhtiö Bueno Pictures kaatui talousvaikeuksiin ja hanke haudattiin.

Vuonna 1999 Bockin Töölön asuntoon tunkeutui mies, joka iski asunnon eteisessä Bockia neljä kertaa puukolla selkään. Bock selvisi tapauksesta hengissä, mutta jäi neliraajahalvaantuneeksi. Tiedotusvälineiden mukaan puukottaja oli Bockin ”seuraaja”.[12] Mies tuomittiin teosta ehdottomaan vankeusrangaistukseen.lähde?

Bockin Sipoon-tontit myytiin vuonna 2000 oikeuden päätöksellä Lemminkäinen Oyj:n ja Heikki Hakulinen Ky:n saatavien kuittaamiseksi. Gumbostrandin rantatontin ja sillä olevan talon osti sipoolainen kalastaja. Viereisen ”temppelivuoren” tontin osti Helsingin Astanga Joogakoulu. Myös Bockin kaupunkiasunto Töölössä myytiin. Bock sai Helsingin kaupungilta vuokra-asunnon Munkkiniemestä.[3]

Uusi vuosituhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bock vaihtoi 2004 Helsingin maistraatissa viralliseksi nimekseen Ior Bock.lähde?

Bockin liikuntakyvyssä ei tapahtunut toipumista. Bockia hoitavan ylilääkärin mukaan liikuntarajoitteisuutta lukuun ottamatta hänen terveytensä oli kuitenkin erinomainen. Bockilla oli kaksi Helsingin kaupungin sosiaalitoimen kustantamaa henkilökohtaista avustajaa. Bockin luona kävi säännöllisesti vieraita eri puolilta maailmaa, ja hän jatkoi edelleen perheensä pakanatarinoista kertomista ja Suomen historiasta keskustelemista kaikkien halukkaiden kanssa.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bock kuoli 23. lokakuuta 2010 puukotuksen uhrina kotonaan Rakuunantiellä, Helsingin Munkkiniemessä.[1] Tapaukseen liittyen vangittiin samassa asunnossa asuneet 19- ja 28-vuotiaat ulkomaalaiset miehet[1][13], jotka poliisin mukaan olivat olleet Bockin henkilökohtaisia avustajia ja kodinhoitajia, joiden apua Bock tarvitsi jäätyään liikuntarajoitteiseksi vuonna 1999 tapahtuneen puukotuksen seurauksena.[13] Tutkinnan edettyä 26. lokakuuta 2010 kerrottiin, että vangittuja henkilöitä epäillään murhasta.[14] Seuraavana päivänä Helsingin käräjäoikeus määräsi vangittavaksi 19- ja 28-vuotiaat intialaiset kodinhoitajat todennäköisin syin murhasta epäiltyinä. Syytteen nostamisen määräajaksi asetettiin 27. tammikuuta 2011.[15] Toinen epäillyistä, 1991 syntynyt intialaismies, vapautettiin 9. marraskuuta 2010.[16]

Poliisi kohdisti tämän jälkeen epäilynsä enää vain toiseen, vuonna 1982 syntyneeseen intialaismieheen.[16] Esitutkinnan selvityksen mukaan puukotuksesta epäilty henkilökohtainen avustaja oli kärsinyt jo jonkin aikaa mielenterveysongelmista ja oli puukotushetkellä sekavassa mielentilassa, pitäen mm. Bockia Paholaisena.[17] Syyttäjän mukaan Bock oli ollut ennen puukotusta aikeissa irtisanoa murhasta epäillyn avustajansa ja vaihtaa hänet toiseen avustajaan.[18] Kuulusteluissa murhasta epäilty intialaismies tunnusti teon, mutta väitti Bockin ohjailleen häntä voodoota sekä magiaa hyväksikäyttäen ja saattaneen hänet riippuvaiseksi kannabiksen käytöstä.[19]

16. elokuuta 2011 Helsingin käräjäoikeus jätti tuomitsematta Bockin surmanneen intialaismiehen, koska hän oli tapon tehdessään syyntakeeton. Lääkäreiden mukaan mies oli mielentilatutkimuksen alkuun mennessä kuitenkin jo parantunut mielenterveydellisestä häiriöstä, ja oikeus määräsi miehen päästettäväksi heti vapaaksi. Syyttäjä Anssi Hiivala kommentoi käräjäoikeuden ratkaisua harvinaiseksi.[20] Rikos- ja prosessioikeuden professori Dan Frände ei ollut koko uransa aikana törmännyt vastaavanlaiseen tapaukseen.[21] Myös tutkimusprofessori, Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma sanoi, ettei hänellä ollut tiedossa toista vastaavanlaista tapausta. Hän kuitenkin uskoi oikeuden päätöksen olleen vakavasti ja pitkään harkittu ja totesi näin nopean parantumisen olevan harvinaista, muttei mahdotonta.[22]

Viranomaiset karkottivat Bockin surmaajan kotimaahansa Intiaan. Poliisit saattoivat miehen reittilennolla Mumbaihin. Maahanmuuttovirasto antoi hänelle karkotuspäätöksen lisäksi toistaiseksi voimassa olevan maahantulokiellon Schengenin alueelle.[23] Kihlakunnansyyttäjä Anssi Hiivala valitti käräjäoikeuden ratkaisusta hovioikeuteen.[24] Maaliskuussa 2012 Helsingin hovioikeus pääsi aloittamaan jutun käsittelyn intialaismiehen vapaaehtoisesti palattua Suomeen oikeudenkäyntiä varten.[25] 9. maaliskuuta uutisoidussa päätöksessään hovioikeus piti käräjäoikeuden päätöksen voimassa.[26]

Hautajaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuun 10. päivä julkaistiin Helsingin Sanomissa ja Hufvudstadsbladetissa Bockin kuolinilmoitus. Ilmoitus oli samansisältöinen 27 vuotta aiemmin julkaistun Bockin äidin kuolinilmoituksen kanssa sillä erotuksella, että aikoinaan kohua herättänyttä, pakanallisuuteen viittaavien muistotulien polttamista ei mainittu. Ne kuitenkin mainittiin Bockin omalla verkkosivustolla julkaistussa hautajaisilmoituksen verkkoversiossa. Ilmoituksen mukaan ”Bockin tuhka lasketaan suvun hautaan Snappertunan hautausmaalla juhannusaattona perjantaina 24.6.2011 klo 12. Tuhkan laskun jälkeen on Tunaborgin seurantalolla hautajaisohjelmaa. Hautajaisten jälkeen vierailla on mahdollisuus käydä Snappertunan uhrilehdossa, jossa klo 24 sytytetään kahdeksan pientä juhannustulta Helin, Bockin, i:n, Odenin, Ran, Torin, Frejn ja Frejan muistoksi”.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Ior Bock surmattiin Munkkiniemessä lauantaina Helsingin Sanomat. 24.10.2010. Viitattu 24.10.2010.
  2. a b c d e Bock, Ior: Bockin perheen saaga: Väinämöisen mytologia. Synchronicity, 1996.
  3. a b c d e Londen, Magnus: Holgerin saaga. Magnuslonden.net. Luettu 4.11.2010.
  4. http://www.marmai.fi/varasto/kierratyskeskus/article194044.ece
  5. Javanainen, Juha: Ior Bockin yhteistyö Ehrensvärd-seuran kanssa. Iorbock.fi. Luettu 1.9.2006.
  6. Kirkkoherra kielsi muinaistarujen jumalien muistotulet. Helsingin Sanomat. Kesäkuu 1884.
  7. Lipponen, Ulla: SKSÄ 375–376. 1984. Nauhoitettu 2.10.1984 Helsinki. Kertoja Ior Svedlin.
  8. http://www.sipoo.fi/easydata/customers/sipoo/files/2009_Keke/eri10_muinaisjaannokset_raportti_reduced.pdf
  9. Valtteri Väkevä: Missä hän on nyt. Helsingin Sanomien Kuukausiliite, 2007, nro 6, s. 86.
  10. Bockin perheen saaga – Väinämöisen mytologia -kirjan esittely Ior Bockin kotisivut. 24.10.2010. Viitattu 24.10.2010.
  11. Heydemann, Klaus: Filmography – Klaus Heydemann. Talvi.com. Luettu 8.5.2007.
  12. Similä, Ville: Näin puhui guru. Helsingin Sanomat, 8.10.2004. Sanoma Osakeyhtiö. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.9.2007.
  13. a b Ior Bock Munkkiniemen henkirikosuhri YLE Uutiset. 23.10.2010. Viitattu 24.10.2010.
  14. Kerkelä, Lasse: Poliisi epäilee Ior Bockin kodinhoitajia tapon sijasta murhasta Helsingin Sanomat. 26.10.2010. Viitattu 26.10.2010.
  15. Kerkelä, Lasse: Käräjäoikeus vangitsi kodinhoitajat Ior Bockin murhasta epäiltyinä Helsingin Sanomat. 27.10.2010. Viitattu 27.10.2010.
  16. a b Toinen Ior Bockin murhasta epäillyistä vapautettiin Helsingin Sanomat. 9.11.2010. Viitattu 10.11.2010.
  17. Paavoseppä, Mari: Ior Bockin surma: Esitutkinta paljastaa sekavat tapahtumat - MTV3 MTV3.fi Uutiset. 11.2.2011.
  18. Syyttäjä: Bock aikoi irtisanoa murhasta epäillyn avustajan MTV3.fi Uutiset. 11.2.2011.
  19. MTV3-STT: Bockin surmasta syytetty kuulusteluissa: Voodoo tappamisen taustalla 11.02.2011.
  20. Käräjäoikeus vapautti Ior Bockin tappaneen intialaismiehen 16.8.2011. HS.fi. Viitattu 16.8.2011.
  21. Professorit: Ior Bock -päätös erittäin harvinainen 16.8.2011. MTV3. Viitattu 17.8.2011.
  22. Teppo Ovaskainen, Ossi Kurki-Suonio: Tappoi psykoosissa, terve 10kk kuluttua? ”Äärimmäisen harvinaista” 16.8.2011. Uusi Suomi. Viitattu 16.8.2011.
  23. Lasse Kerkelä: Ior Bockin tappaja karkotettiin Suomesta 7.9.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.9.2011.
  24. Syyttäjä vie Ior Bockin tapon hovioikeuteen 12.9.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.9.2011.
  25. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012030515284307_uu.shtml.
  26. http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2012/03/1508727/hovioikeus-ior-bockin-surmaaja-syyntakeeton

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]