Ion Brătianu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ion Brătianu.

Ion Constantin Brătianu (2. kesäkuuta 1821 Piteşti16. toukokuuta 1891 Florica) oli romanialainen valtiomies, joka toimi Romanian pääministerinä vuosina 1876–1888 ja jota pidetään yhtenä modernin Romanian valtion isistä.[1] Hän perusti vuonna 1875 Romanian Kansallisliberaalin puolueen (PNL).

Valakiasta kotoisin ollut Brătianu opiskeli 1840-luvulla Pariisissa ja sai vaikutteita Ranskassa vaikuttaneista radikaaleista aatteista.[2] Hän osallistui vuoden 1848 epäonnistuneeseen vallankumousyritykseen, minkä jälkeen hän asetui maanpakoon Pariisiin.[1] Brătianu pääsi palaamaan kotimaahansa vuonna 1857.[2] Hän kannatti Valakian ja Moldavian ruhtinaskuntien yhdistämistä Romanian valtioksi, mikä toteuikin Alexandru Ioan Cuzan johdolla.[1] Brătianu oli lyhyn aikaa ministerinä Cuzan hallituksessa vuonna 1860.[2] Sen jälkeen hän perusti yhdessä veljensä Dumitru Brătianun kanssa Romanian kansallisliberaalin puolueen. Brătianu osallistui vuonna 1866 Cuzan syrjäyttämiseen sekä Hohenzollern-Sigmaringen-sukuisen Kaarle I:n valitsemiseen Romanian ruhtinaaksi. Brătianu nimitettiin valtiovarainministeriksi ja hän osallistui Romanian vuoden 1866 perustuslain muotoiluun. Hän kuitenkin menetti hallitsijan suosion kun hänet yhdistettiin vuonna 1870 tapahtuneeseen epäonnistuneeseen tasavaltalaiseen vallankaappausyritykseen.[1]

Päästyään takaisin suosioon Brătianu toimi lähes yhtäjaksoisesti Romanian pääministerinä vuodesta 1876 vuoteen 1888, lukuun ottamatta lyhyttä katkosta vuonna 1881, jolloin pääministerinä oli hänen veljensä Dumitru. Hänen johdollaan Romania sai itsenäisyytensä vahvistettua Venäjän–Turkin sodan (1877–1878) ja Berliinin kongressin (1878) myötä. Brătianun hallitus toteutti perustuslain uudistuksen ja maareformin sekä edisti teollistumista ja talouden modernisointia. Romania julistautui vuonna 1881 kuningaskunnaksi ja solmi 1883 liiton Saksan ja Itävalta-Unkarin kanssa. Brătianu johti maata varsin itsevaltaisesti. Erimielisyydet kuningas Kaarle I:n kanssa pakottivat hänet lopulta eroamaan vuonna 1888.[1] Parlamentti nosti vuonna 1889 syytteen Brătianua ja hänen hallitustaan vastaan, mutta syytteet hylättiin seuraavana vuonna.[2] Brătianu johti Kansallisliberaalia puoluetta kuolemaansa asti.

Ion Brătianun poikia olivat Ionel, Vintilă ja Dinu Brătianu, joista kaikki toimivat Kansallisliberaalin puolueen puheenjohtajina ja kaksi ensimmäistä myös Romanian pääministereinä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Ion Brătianu (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 25.5.2013.
  2. a b c d Nordisk familjebok (1905), s. 33 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 6.9.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]