Inventio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee musiikkitermiä. Inventio tarkoittaa myös keksintöä.

Inventio (ital. inventione, invenzione, saks. Invention) on musiikkitermi, jota on käytetty hieman eri tavoin eri aikoina.[1]

1500- ja 1600-luvuilla inventio osana teoksen nimeä kertoi, että sävellyksessä oli käytetty jotakin erikoista keksintöä tai uutuutta. Tähän liittyvät myös 1600-luvun italialaiset ilmaisut nova inventione, moderne inventioni tai inventioni curiosi.[1]

Saksalaisessa barokkimusiikissa termi tarkoittaa teoksen sävelaihetta tai -oivallusta ennen teoksen työstämistä tai sävellyksiin liittyvää kekseliäisyyttä, taitoa luoda sävellys erilaisilla tekniikoilla perusaiheesta. Esimerkkejä ovat muun muassa Johann Sebastian Bachin kuuluisat 15 Inventiota tai hänen 15 kolmiäänistä Sinfoniaansa.[1]

Varsinaisen musiikkilajin aseman inventio saavutti uusbarokki-ilmiönä 1900-luvun alun Saksassa. Tällöin inventioihin tyypillisesti liittyi kaksiääninen kevyt polyfoninen tekstuuri. Alban Berg loi edelleen uutta sisältöä termille Wozzeck-oopperansa 3. näytöksen kuudella inventiollaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Suuri Musiikkitietosanakirja 3 He-Kuud, s. 89-90. Keuruu: Weilin + Göös ja Otava, 1990. ISBN 951-35-4727-2.