Intianlentäväkoira

Intianlentäväkoira
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Nisäkkäät Mammalia Alaluokka: Theria Osaluokka: Eutheria Lahko: Lepakot Chiroptera Heimo: Hedelmälepakot Pteropodidae Alaheimo: Pteropodinae Suku: Lentävätkoirat Pteropus Laji: giganteus
Kaksiosainen nimi
Pteropus giganteus (Brünnich, 1782)
Katso myös
Intianlentäväkoira Wikispeciesissä   Intianlentäväkoira Commonsissa

Intianlentäväkoira (Pteropus giganteus) on hedelmälepakkojen heimoon kuuluva lepakko. Sen siipien kärkiväli on yli metrin. Intianlentäväkoira on kasvinsyöjä, joka herkuttelee monenlaisilla hedelmämehuilla.

Elinympäristö

Intianlentäväkoira on trooppisten soiden ja metsien asukas, joka suosii erityisesti rannikkoseutuja. Sisämaassa sitä tavataan suurten järvien liepeiltä. Se on levinnyt laajalti muun muassa Intiaan. Sitä tavataan myös Malediiveilla Intian valtamerellä.

Intianlentäväkoirat lepäävät päivisin suurina parvina roikkuen pää alaspäin puista. Lepopaikat ovat pysyviä, ja vuosien mittaan puut menettävät kuorensa lepakoiden terävissä kynsissä. Paikoilla tuntuu vahvana otuksille ominainen myskintuoksu. Uni ei ole kovinkaan rauhallista, vaan lepakot hyppivät oksalta toiselle ja kinastelevat keskenään parhaista nukkumapaikoista. Näissä parvissa voi olla satoja yksilöitä. Lepopaikassa vallitsee tiukka arvojärjestys, jonka mukaisesti vanhimmat koiraat valtaavat itselleen keskeiset, parhaat paikat.

Kaikki kookkaat lentäväkoiralajit ovat vahvoja lentäjiä, ja ne ovat asuttaneet monia Intian ja Tyynen valtameren saaria. Yksittäinen intianlentäväkoira tavattiin nääntyneenä, mutta kunnossa yli 300 kilometrin päässä maista.

Ravinto

Luuranko

Iltahämärässä puissa roikkuvat lentävätkoirat käyvät silmin nähden levottomiksi, kunnes näkymättömästä merkistä kaikki heittäytyvät yhtaikaa lentoon. Niiden ruokapaikalle voi olla matkaa yli 50 km. Hajuaistinsa avulla lentävätkoirat suunnistavat suoraan kypsyneiden hedelmien luokse. Trooppisessa metsässä puut ovat kukassa eri aikoina. Mikäli hedelmiä on niukasti, ne hajaantuvat kauas toisistaan. Useammin iso joukkio lepakoita puhdistaa muutaman runsassatoisen puun yhdessä yössä.

Näillä lepakoilla on isot, litteät poskihampaat, joilla ne jauhavat monenlajista hedelmälihaa ja imevät mehut suihinsa. Ne sylkevät pois kiinteän aineksen, ellei se ole pehmeää, kuten banaaneissa.

Lisääntyminen

Intianlentävänkoiran pariutumisaika on heinäkuusta lokakuuhun. Lepakot parittelevat yhdyskunnan lepopaikalla. Sitä edeltää koiraan lyhyt ja yksinkertainen kosiskelu. Parisiteet ovat löyhiä, ja koiraat pyrkivät parittelemaan useiden naaraiden kanssa. Noin viiden kuukauden kuluttua naaras synnyttää yhden poikasen. Se syntyy päiväsaikaan jalat edellä. Lentäväkoira on syntyessään paljon kehittyneempi kuin useimmat lepakot. Sen silmät ovat valppaasti auki, sen turkki on tiheä ja paino jopa 250 g, miltei kolmannes emon painosta. Naaras huolehtii siitä yksin, koiras ei mitenkään osallistu poikasen hoitoon.

Pari ensimmäistä viikkoa poikanen roikkuu emon rinnalla sen lentäessäkin, mutta käy sitten liian painavaksi, joten emo jättää sen lepopaikkaan lähtiessään syömään. Poikasta hoidetaan viitisen kuukautta, ja se pysyy emonsa seurassa 8 kuukauden ikäiseksi. Se on täysikasvuinen vuoden vanhana mutta sukukypsä vasta kaksivuotiaana.

Lentäväkoira ja ihminen

Suuresta koostaan huolimatta intianlentäväkoira on vähiten pelättyjä lepakkolajeja. Sen miellyttävä koirannaama ja soma ruokavalio on säästänyt sen siltä kauhunsekaiselta taikauskolta, joka liittyy monesti irvokkaan näköisiin lepakkolajeihin. Luonnonvaraisista hedelmistä laji on paikoin siirtynyt tuholaisiksi viljelmille, mikä on johtanut torjuntatoimiin. Joillakin seuduilla lentäviäkoiria on voimaperäisesti myrkytetty.

Pakistanissa intianlentäväkoiraa ammutaan sen rasvan vuoksi, jolla on paikallista lääkekäyttöä. Kuitenkin lähinnä Pteropus-suvun pienillä saarilla elävät lajit ovat uhanalaisia. Viimeisen 50 vuoden aikana monet valtamerten pikkusaaret on jokseenkin kokonaan raivattu viljelykseen, minkä seurauksena hedelmiä syövien lepakoiden kannat ovat romahtaneet.