Intianjauhokoisa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Intianjauhokoisa
Mating plodia big.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Koisaperhosmaiset Pyraloidea
Heimo: Koisat Pyralidae
Alaheimo: Soukkokoisat Phycitinae
Suku: Plodia
Laji: interpunctella
Kaksiosainen nimi
Plodia interpunctella
(Hübner, 1813)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Intianjauhokoisa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Intianjauhokoisa Commonsissa

Intianjauhokoisa eli keittiökoisa (Plodia interpunctella) on koisaperhosmaisiin kuuluva tuhohyönteinen. Intianjauhokoisanaaras munii elintarvikkeisiin, jossa toukat kuoriutuvat ja alkavat aterioida. Laji ei ole ihmisen terveydelle vaarallinen.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuinen intianjauhokoisa on 7-9 mm pitkä ja sen siipien kärkiväli 15–20 mm. Intianjauhokoisan tunnistaa selkeästi kaksivärisistä siivistä. Siiven tyviosa on tasaisen harmaa tai harmaanruskea ja kärkiosa tumman punaruskea ja metallinkiiltoinen. Punertavalla pohjalla on pari tummaa poikkiviirua. Takasiivet ovat vaaleanharmaat.[1]

Intianjauhokoisan toukat muistuttavat jauhokoisan (Ephestia kuehniella) toukkia. Ne ovat väriltään tavallisimmin harmaanvalkoisia, mutta pää on vaaleanruskea. Toukan nauttima ravinto voi vaikuttaa huomattavasti vartalon väriin. Toukan pinnalla on harvakseltaan pitkiä, vaaleita karvoja.

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokseenkin kaikkialle maailmaan levinnyt laji. Aikuiset perhoset lentävät pääasiassa kesäkuusta syyskuuhun, mutta sisätiloissa lento voi jatkua useina limittäisinä sukupolvina ympäri vuoden.[2][3]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuiset perhoset lentävät rauhallisesti mutkitellen ja suuntaavat mielellään kirkkaiden valojen luokse. Aikuinen perhonen ei nauti ravintoa.

Aikuiset perhoset löytävät toisensa feromonien sekä tuottamansa, noin 80 kHz taajuisen äänen perusteella[4] Naaras parittelee noin kolmen vuorokauden kuluttua kuoriutumisestaan ja voi tuottaa jopa 400 munaa. Munat ovat 0,3–0,5 mm pitkiä, harmaanvalkoisia, ja naaras munii ne yksittäin tai pieninä ryhminä yleensä suoraan toukkien ravinnonlähteeseen. Munien kuoriutumiseen kuluva aika riippuu lämpötilasta. Kuoriutumiseen menee 20°C lämpötilassa noin viikko, kun 30°C lämpötilassa vain kolmisen päivää.[5] Toukat hajaantuvat eri suuntiin heti kuoriuduttuaan ja kohdatessaan toisensa ne erittävät leuoistaan ruskeaa nestettä, jonka kemiallinen signaali saa toukat liikkumaan jälleen eri suuntiin[4]. Toukkavaiheita on viidestä seitsemään ja toukka luo nahkansa kunkin vaiheen päätteeksi. Ne ruokailevat ravinnonlähteen pinnalla ja tuottavat huomattavat määrät seittimäistä silkkirihmastoa, johon tarttuu toukkien ulostetta sekä toukkanahkoja. Toukan kehitys kestää huoneenlämmössä 2–3 viikkoa.[5]

Täysikasvuinen toukka vaeltaa usein varsin pitkän matkan ruokailupaikaltaan koteloitumaan, joten koteloiden löytäminen ei paljasta toukkien elinpaikkaa eikä usein edes viittaa elintarviketuholaiseen. Tämä vaikeuttaa huomattavasti lajin torjumista. Kotelo on vaaleanruskea ja ohuen, seittimäisen kotelokopan ympäröimä.[5]

Koisaa torjutaan suihkuttamalla pyretriiniä sen toukkien esiintymisalueille.[6] Torjuntaan voi käyttää myös feromonipyydyksiä. Lajiin erikoistuneiden loispistiäisten (Bracon hebetor ja Trichogramma pretiosum) käytöstä biologisena torjuntakeinona on positiivisia kokemuksia.[5]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka elää kuivilla elintarvikkeilla, erityisesti kuitenkin pähkinöillä ja kuivatuilla hedelmillä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]