Kansainvälinen merenkulkujärjestö

International Maritime Organization
Perustettu	1959
Tyyppi	YK:n erityisjärjestö
Toimiala	merenkulku
Päämaja	Lontoo, Britannia
Jäsenet	170 jäsenvaltiota
pääsihteeri	Kitack Lim ( Etelä-Korea)
Kattojärjestö	Yhdistyneet kansakunnat
Aiheesta muualla
www.imo.org
Infobox OKNimi-testi OK

Kansainvälisen merenkulkujärjestön päämaja Lontoossa Thamesin varrella

Kansainvälinen merenkulkujärjestö (engl. International Maritime Organization, IMO) on vuonna 1948 perustettu Yhdistyneiden kansakuntien alainen kansainvälinen merenkulun turvallisuusasioita hallinnoiva järjestö. Siitä käytettiin aiemmin nimeä Inter-Governmental Maritime Consultative Organization (IMCO).

Järjestön pääkonttori on Lontoossa, mistä se hallinnoi jäsenmaiden hallitusten ja merenkulkualan yhteistyötä. Päätavoitteina ovat merenkulun turvallisuuden kehittäminen ja liikenteen aiheuttaman merien saastumisen ehkäiseminen. Järjestöä johtaa jäsenmaiden edustajien muodostama elin joka valitsee joukostaan jäsenet talousasioista vastaavaan neuvostoon. Työskentely järjestössä on jaettu viiteen komiteaan ja niiden työtä tukeviin alakomiteoihin. YK:n muilla jäsenorganisaatioilla on seurantamahdollisuus järjestön työskentelyyn. Tarkkailijan asema on myönnetty myös eräille hallituksista riippumattomille ulkopuolisille järjestöille. Järjestöä tukee pysyvä sihteeristö joiden työntekijät jotka ovat jäsenmaiden edustajia. Sihteeristön muodostaa jäsenistön määräajaksi valitsema pääsihteeri ja vaihteleva määrä osastoja (mm. meriturvallisuus- ja ympäristösuojeluosastot).

Pääsihteeri

pääsihteeri	virkakausi	maa
Ove Nielsen	1959	Tanska
William Graham vt.	1961	Britannia
Jean Roulier	1963	Ranska
Colin Goad	1968	Britannia
C. P. Srivastava	1974	Intia
William O'Neil	1990	Kanada
Efthimios E. Mitropoulos	2003-2012	Kreikka
Koji Sekimizu	2012-2016	Japani
Kitack Lim	2016-	Etelä-Korea

IMO-tunnus

Kansainvälinen merenkulkujärjestö hyväksyi 19. marraskuuta 1987 suosituksen A.600(15), jonka mukaan jokaiselle alukselle annettaisiin pysyvä IMO-numero (engl. IMO Ship Identification Number), joka seuraisi alusta sen koko eliniän, eikä muuttuisi omistajan tai rekisterivaltion muutoksen johdosta. Tarkoituksena on yksinkertaistaa alusten tunnistamista. Alusten helpommalla tunnistamisella pyritään myös estämään laivojen suorittamia tahallisia päästöjä sekä kauppa- ja vakuutussuhteisiin liittyviä petoksia. Suositus perustuu vapaaehtoisuuteen. IMO-tunnus jaetaan merellä käytettäville aluksille, poikkeuksena jotkin suosituksessa määritellyt tapaukset. Aluksen bruttovetoisuuden tulee olla vähintään 100 tonnia. Tunnus voidaan jakaa olemassa olevien alusten lisäksi vielä rakenteilla oleville.

Katso myös

• Maailman merenkulkuyliopisto

Aiheesta muualla

• International Maritime Organization (englanniksi)