Välijäähdytin
Välijäähdytin (engl. intercooler) on ahtimella varustetuissa polttomoottoreissa käytettävä apulaite moottorin tehon parantamiseksi. Välijäähdyttimen tehtävä on laskea ahtimen kuumentaman tuloilman lämpötilaa välijäähdyttimen läpi virtaavan ulkoilman avulla. Ahtaminen nostaa ilman lämpötilaa, mutta kuumempaa ilmaa mahtuu samaan tilaan samassa paineessa vähemmän. Välijäähdytin mahdollistaa suuremman ilmamäärän ja suuremman polttoainemäärän syöttämisen sylinteriin, mikä lisää moottorin tehoa. Alhaisempi lämpötila lisää myös moottorin kestävyyttä. Kun ahdetusta moottorista haetaan suurta tehoa, välijäähdytin on välttämätön.
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moottoriin menee satoja litroja ilmaa sekunnissa, joten välijäähdyttimen tulee virrata erittäin hyvin, ja johtuen nopeasta virtauksesta myös jäähdytyspinta-alaa on oltava mahdollisimman paljon. Tämän vuoksi välijäähdyttimien kennot ovat usein sisärivoitettuja, jotta saavutettaisiin maksimaalinen pinta-ala ja sitä kautta myös maksimaalinen jäähdytysteho.
Välijäähdyttimet ovat toiminnaltaan joko ilma-ilma-tyyppisiä, joissa moottoriin menevää ilmaa jäähdytetään kennoston läpi kulkevalla ajoviimalla, tai ilma-neste-tyyppisiä. Ilma-neste-tyyppisessä järjestelmässä imuilma jäähdytetään nestekiertoisella kennostolla, jossa imuilman sisältämä lämpöenergia siirretään nesteeseen, jota puolestaan voidaan jäähdyttää joko ilmalla (ajoneuvokäytössä) tai vedellä (laiva- ja venekäytössä). Jälkimmäisen tyypin etuina voidaan pitää pääsääntöisesti pienempää ilmatilavuutta turbon ja moottorin välillä, jolla voidaan voittaa hieman moottorin reagointinopeudessa (turboviive) ja toisaalta nestejärjestelmä antaa enemmän vaihtoehtoja tila-ahtaissa tapauksissa. Haittapuoli on nestejärjestelmän tuoma lisäpaino ja kompleksisuus.
Joissain urheiluautoissa on normaalin välijäähdyttimen lisäksi myös vesiruiskutus, jolloin imuilman sekaan ruiskutetaan pieni määrä pienipisaraista vettä, joka haihtuessaan imuilman sekaan viilentää sitä.