Integratiivinen nationalismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Integratiivinen nationalismi on alun perin ruotsalaisen konservatiivin Rudolf Kjellenin luoma organista yhteiskuntakäsitystä edustava näkemys.[1] Organinen yhteiskuntakäsitys kumpuaa alun perin Hegelin ajattelusta. Yksilön on tässä ajattelussa alistuttava ja ilomielin uhraudutava yhteiskuntaorganismille ja kansankokonaisuudelle.[2]

Suomessa integratiivista nationalismia sovelsivat ja kehittivät edelleen vuosisadan alun vanhasuomalaiset kuten Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen, AKS:n sihteerin Niilo Kärjen johtama ryhmä (Kärjen ryhmä) Akateemisessa Karjala-Seurassa sekä sodan jälkeen entiset AKS-läiset presidentti Urho Kekkonen ja suomalaisen sosiaalipolitiikan teoreetikko Pekka Kuusi.[1]

Suomeen orgaanisen yhteiskuntakäsityksen ja integratiivisen nationalismin toi kuitenkin alun perin Yrjö Ruutu, kansallismielinen sosialisti ja myös jääkäriliikkeen isänä ja Yhteiskunnallisen korkeakoulun perustajana tunnettu sosiaalinen ajattelija. Vaikka Ruutu ei ollut Akateemisen Karjalaseuran jäsen, hän vaikutti voimakkaasti AKS:n ajatteluun Niilo Kärjen kautta.[2]

Integratiiviset nationalistit vaativat vahvaa sosiaalipolitiikkaa luokkaristiriitojen vähentämiseksi.[1] Päämääränä oli kansan eheys ja maanpuolustahto. Köyhien puolustaminen ei ollut arvo sinänsä vaan keino kansan ryhmäkoheesion vahvistamiseksi. Kjellen olikin ainakin osavastuussa termin (ruotsalainen) kansankoti tuomisesta politiikkaan.[1][3]

Joidenkin integratiivisen nationalismin kannattajien ohjelmassa tärkeässä osassa oli myös eugeniikka ja muu aktiivinen väestöpolitiikka.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Jyrki Smolander, Historian Tietosanomat, Integratiivinen nationalismi
  2. a b Heikki Eskelinen (2003): Me tahdoimme suureksi Suomenmaan. Akateemisen Karjala-Seuran historia I. Otava, Helsinki, s. 44-45.
  3. Jyrki Smolander, Kansankoti ja hyvinvointiyhteiskunta