Tekniset tieteet
Tekniset tieteet eli insinööritieteet tarkoittavat tieteitä, joiden tarkoituksena on soveltaa luonnontieteellistä perustutkimusta uusien laitteiden luomiseen.[1]
Teknisiä tieteitä voi opiskella teknillisissä yliopistoissa.[1]
Osa-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tekniset tieteet jakautuvat useisiin osa-alueisiin kuten kemiantekniikkaan, sähkötekniikkaan, konetekniikkaan ja yhdyskuntatekniikkaan.
Kemiantekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Kemiantekniikka
Kemiantekniikassa keskitytään kemiallisten prosessien kehittämiseen ja tekniseen toteuttamiseen teollisessa mittakaavassa. Kemiantekniikka on insinööritaitoa, jossa sovelletaan luonnontieteitä, esimerkiksi fysiikkaa ja kemiaa, sekä matematiikkaa tekniikan kehittämiseen. Teollisesta näkökulmasta prosessitekniikka on laajempi käsite kuin kemiantekniikka, koska teollisten prosessilaitosten tuotantotekniikkaan sisältyy osia, jotka eivät ole kemiantekniikkaa.
Esimerkkinä voisi käyttää appelsiinin mehustamista. Laboratoriossa se tehtäisiin käsin puristamalla. Menetelmä ei kuitenkaan laajennu suureen mittakaavaan, koska se vaatisi kokonaisen armeijan työntekijöitä puristamaan joka appelsiinin käsin. Teollisuusmittakaavaan prosessi automatisoidaan. Esimerkiksi kone kuorii appelsiinin, jonka toinen kone murskaa ja suodattaa mehun pois.
Sähkötekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Sähkötekniikka
Sähkötekniikka on sähköä ja sähkömagnetismia hyödyntävä ja tutkiva tekniikan haara. Sähkötekniikka on myös teollisuudenala. Nykyään sähkötekniikka on pirstoutunut useiksi teollisuuden-, tieteen- ja tekniikanaloiksi ja on merkittävä tekijä nykyaikaisessa teollisessa yhteiskunnassa.
Konetekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Konetekniikka
Konetekniikkaan kuuluvat kaikki mekaaniseen työhön tarkoitetut koneet ja laitteet. Koneensuunnittelu on oppiaine, jossa tutkitaan konetekniikan sovelluksia.[2]
Mekaanisuus erottaa konetekniikan esimerkiksi elektroniikasta, jossa haluttu työ on sähköistä. Myös esimerkiksi sähkötekniikka kuului Suomessa 1900-luvun alkuun asti akateemisessa opetuksessa konetekniikkaan. Mekatroniikka on 1990-luvulla syntynyt oppiaine, jossa puolestaan yhdistyvät mekaniikka ja elektroniikka.
Konetekniikkaa opetetaan useissa ammattikorkeakouluissa ja teknillisissä yliopistoissa. Kone- ja tuotantotekniikan insinöörit työllistyvät yksityiselle ja julkiselle sektorille. Työtehtäviin kuuluu muun muassa tuotekehitystä, koneensuunnittelua, tutkimusta, logistiikkaa, tuotantoa, myyntiä ja opetusta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Mitä ovat tekniset tieteet ja missä niitä tutkitaan? Kookas.fi. Viitattu 16.2.2023.
- ↑ Koneenrakennus on vanhempi termi, joka tarkoittaa myös konetekniikkaa. Saksassa puhutaan koneenrakennuksesta (Maschinenbau), josta termi tuli Suomeen 1800-luvulla.