Aalto-yliopisto

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Innovaatioyliopisto)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aalto-yliopisto
Aalto-yliopiston suomenkielinen logo
Aalto-yliopiston kampus Otaniemessä 2018 kampusuudistuksen jälkeen. Vasemmalla Väre, oikealla Alvar Aallon suunnittelema Kandidaattikeskus eli aikaisempi TKK:n päärakennus.
Aalto-yliopiston kampus Otaniemessä 2018 kampusuudistuksen jälkeen. Vasemmalla Väre, oikealla Alvar Aallon suunnittelema Kandidaattikeskus eli aikaisempi TKK:n päärakennus.
lat. Universitas Aalto
engl. Aalto University
Perustettu 1. tammikuuta 2010
Tyyppi säätiöpohjainen tutkimusyliopisto
Säätiön varat peruspääoma 700 miljoonaa euroa
Rehtori Ilkka Niemelä
Henkilökunta 4 700[1]
Opiskelijoita 13 000[1]
Sijainti Espoo, Suomi
Kampus Pääkampus Otaniemessä, filiaali Mikkelissä
Sivusto www.aalto.fi

Aalto-yliopisto (lyhenne Aalto, ruots. Aalto-universitetet, engl. Aalto University) on pääosin Espoossa sijaitseva yliopisto, joka toimii tekniikan, kauppatieteiden ja taiteen aloilla. Toimintansa se aloitti 1. tammikuuta 2010 kolmen aikaisemmin itsenäisen korkeakoulun Helsingin kauppakorkeakoulun, Taideteollisen korkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun yhdistyessä.[2][3] Aalto-yliopisto on nimetty arkkitehti Alvar Aallon mukaan.

Opiskelijoita Aalto-yliopistossa on noin 13 000 ja henkilöstöä noin 4 700, joista professoreita on noin 400.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanke perustuu valtakunnalliseen korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelmaan. Lähtötilanteessa Suomessa oli 21 yliopistoa tai korkeakoulua 11 paikkakunnalla, sekä 1990-luvulla perustetut 31 ammattikorkeakoulua 24 paikkakunnalla. Tämä nähtiin yleisesti liian suureksi määräksi, varsinkin otettaessa huomioon tuleva nuorisoikäluokkien pieneneminen ja voimakas kaupungistuminen.[4] Hankkeella oli alkuvaiheessa useita työnimiä, kuten Innovaatioyliopisto, Huippuyliopisto ja Aalto-korkeakoulu.

Hallitus ehdotti Aalto-yliopiston hallinnon mukaista säätiömallia muillekin yliopistoille maaliskuussa 2008. Yliopistot ovat vuodesta 2010 alkaen olleet julkisoikeudellisia laitoksia tai yksityisoikeudellisia säätiöitä. Mallissa valtioneuvosto määrää hallituksen viisi jäsentä ja elinkeinoelämä kaksi. Yliopisto saa valtiolta 2,5 kertaa niin paljon peruspääomaa kuin se saa kerättyä yksityisiltä rahoittajilta.

Aalto-yliopiston perustamisen yhtenä tavoitteena on maailmanluokan tutkimusyliopiston muodostaminen niillä aloilla, joilla Aalto toimii.

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taideteollisen korkeakoulun rehtori Yrjö Sotamaa ehdotti Taideteollisen korkeakoulun lukuvuoden avajaisissa 2005, että Taideteollinen korkeakoulu, Teknillinen korkeakoulu ja Helsingin kauppakorkeakoulu pitäisi yhdistää kolmen kampuksen innovaatioyliopistoksi. Ehdotuksen mukaan ”pienen Suomen olisi näin mahdollisuus olla innovatiivisuuden terävimmässä kärjessä, kun muut vasta opettelevat muotoilun kytkemistä innovaatio- ja liiketoiminnan kehittämiseen”.[5] Tuolloin Teknillisen korkeakoulun hallitus koki mainittujen kolmen alan tutkimusyhteistyön hedelmälliseksi, mutta suositteli ensi alkuun vain yhteistyön tiivistämistä. [6]

Uusi yliopisto syntyi alun perin opetusministeriön suunnitteluryhmän 19. helmikuuta 2007 opetusministeri Antti Kalliomäelle jättämästä esityksestä. Tavoitteena oli muodostaa maailmanluokan tutkimusyliopisto, jonka toiminnassa ensi sijalla on yliopiston tutkimus- ja opetustehtävä. Aalto-yliopiston toteuttamisesta sovittiin Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa huhtikuussa 2007.[7] Valtio sitoutui sijoittamaan Aalto-yliopiston säätiövaroihin 500 miljoonaa euroa, mikäli ulkopuolista rahaa saatiin 200 miljoonaa euroa.

Opetusministeri Sari Sarkomaa asetti 5. heinäkuuta 2007 johtoryhmän ohjaamaan ”innovaatioyliopistoprojektin” valmistelutyötä.[8] Suomen hallitus teki innovaatioyliopiston perustamisesta periaatepäätöksen 27. marraskuuta 2007. Uusi yliopisto aloitti toimintansa 1. tammikuuta 2010.[9] Sarkomaan johtama raati valitsi yliopistolle virallisen nimen. Ehdotuksia tuli kilpailussa 1 600. Nimeksi valittiin 29. toukokuuta Aalto-korkeakoulu. Uuden yliopistolain luonnoksessa nimi muutettiin kuitenkin Aalto-yliopistoksi. Nimi on kunnianosoitus yhdelle kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista, Alvar Aallolle. Aalto yhdisti muotoilun ja teollisuuden, kun hän työskenteli A. Ahlström Osakeyhtiölle.[10]

Perustamisen kohtaama kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-yliopistohanke nostatti kritiikkiä pienten ja keskisuurten yliopistojen keskuudessa, jotka olivat huolissaan varainkeruusta ja budjeteistaan. Lisäksi ihmetystä herätti se, että kansainvälisissä vertailussa paremmin pärjänneet suomalaiset yliopistot tulisivat saamaan vähemmän valtion tukea kuin huonommin menestynyt Aalto-yliopisto.[11] Myös Aalto-yliopiston markkinoiminen huippuyliopistona on herättänyt huomiota; brittiläisen QS-tutkimusyhtiön mukaan yliopisto tuskin tulee sijoittumaan kansainvälisissä vertailuissa paremmin kuin Teknillinen korkeakoulu.[12] Hanke herätti ihmetystä myös oikeusoppineiden kesken, jotka ihmettelivät yliopiston muodostamista ennen kuin sen perustamisen mahdollistava lainsäädäntö oli edes valmis.[13]

Taideylioppilaskunnat, etenkin Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunta TOKYO, vastustivat yhdistämishanketta sen esitetyssä muodossa ja huomauttivat taiteellisten sisältöjen olevan vaarassa karsiutua uudessa asetelmassa. Yliopistohanketta vastustava Pro Arte -verkosto julkisti 12. huhtikuuta 2007 hanketta vastustavan vetoomuksen, jonka allekirjoitti yli 5 000 ihmistä.[14] Ylioppilaskunnat sekä Suomen ylioppilaskuntien liitto esittivät työryhmän ehdotukseen muutoksia, jotka koskivat muun muassa säätiöpohjaisuutta, hallintomallia, oikeushenkilöasemaa sekä rehtorin valintatapaa. Hanketta kritisoivia mielenosoituksia järjestettiin kolme. Helsingissä järjestettiin 23. toukokuuta 2008 Eduskuntatalolla mielenosoitus sivistysyliopiston puolesta. Mielenosoituksessa vaadittiin hankkeen jäädyttämistä.[15]

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan kanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskunnan perustusvaliokunta näki 13. toukokuuta 2009 antamassaan lausunnossa,[16] että säätiöyliopistolle ehdotettu hallituksen valintatapa oli ristiriidassa perustuslain kanssa. Myös rehtorin ja hallituksen tehtävistä ja toimivallasta oli otettava säännökset lakiin. Sivistysvaliokunta muokkasi lakiehdotusta perustuslakivaliokunnan huomautusten mukaisesti.[17]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-yliopisto jakaantuu seuraaviin korkeakouluihin:

Näistä insinööritieteiden, kemian tekniikan, perustieteiden ja sähkötekniikan korkeakoulut syntyivät alkuperäisen Teknillisen korkeakoulun jakamisen tuloksena vuoden 2011 alussa.[18]

Vuoden 2012 alusta yhdistyneet taideteollisen korkeakoulun ja insinööritieteiden korkeakoulun arkkitehtuurin laitos saivat yhteiseksi nimekseen Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.[19] Ruotsinkielisestä ja etenkin englanninkielisestä nimestä nousi häly, ja opiskelijoiden vaatimuksesta ne muutettiin muotoon Aalto-universitetets högskola för konst, design och arkitektur ja Aalto University School of Arts, Design and Architecture. Hylätyt muodot olivat Högskolan för konst och kreativitet vid Aalto-universitetet ja Aalto University School of Arts and Creativity.[20]

Hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otakaari 1, entinen Teknillisen korkeakoulun päärakennus ja puisto

Aalto-yliopiston vuoden 2023 hallitukseen kuuluu seitsemän jäsentä, ja sen puheenjohtaja on Mikko Kosonen. Hallituksen muut jäsenet ovat:[21]

Hallituksen esittelijänä toimii Aalto-yliopiston rehtori Ilkka Niemelä ja sihteerinä päälakimies Kristiina Kemetter.

Kaikki hallituksen jäsenet tulevat yliopiston ulkopuolelta. Ensimmäinen hallitus oli Helsingin kauppakorkeakoulun, Taideteollisen korkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun hallitusten valitsema. Nykyisin hallituksen valitsee Aalto-yliopiston akateemisten asiain komitea.[22]

Yliopiston tavoitteita ja monitieteisiä hankkeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-yliopiston tavoitteena on antaa uudenlaisia mahdollisuuksia monialaiseen opiskeluun ja tutkimukseen sekä tuottaa ratkaisuja yhteiskuntien haasteisiin korkeatasoisen tutkimuksen ja opetuksen kautta.[23][24] Aalto-yliopistolla on myös kansallinen erityistehtävä tukea Suomen menestymistä[25].

Aalto-yliopisto määrittelee myös yrittäjyyden edistämisen tärkeänä tavoitteena[26]. Yliopiston ympärille on kasvanut merkittävä innovaatiokeskittymä, joka lukeutuu yhdysvaltalaisen Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) teettämän selvityksen mukaan maailman viiden lupaavimman yliopistopohjaisen innovaatioekosysteemin joukkoon[27]. Yliopiston piirissä toimii muun muassa Startup Sauna -kiihdyttämö[28], Startup Center -kiihdyttämö[29] ja Aaltoes-yrittäjyysyhteisö.[30] Yrittäjyyden koulutusta yliopisto tarjoaa muun muassa Aalto Ventures Program -ohjelman kautta.[31]

Yliopiston monitieteisiä hankkeita ovat muun muassa Design Factory ja Media Factory. Niin kutsutut osaamisen pajat ovat oppimis-, opetus- ja tutkimusympäristöjä, joissa akateemiset työryhmät ja projektit sekä yritykset tai julkiset yhteisöt tekevät yhteistyötä. Tavoitteena on edistää kansainvälisyyttä, avointa innovointia ja poikkitieteellisyyttä sekä uusia opetuksen ja oppimisen tapoja. Pajoissa syntyvää tutkimustietoa hyödynnetään opetuksessa.[32]

Tunnus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-yliopiston tunnus muodostuu kahdesta osasta. A-kirjainta ja sen vieressä olevaa merkkiä (?, ! tai ") kutsutaan symboliksi, kun taas tekstiosaa nimitetään logotyypiksi. Tunnuksen eri symbolit on tarkoitettu käytettäväksi satunnaisesti. Tunnusta käytetään aina joko kokonaan mustana tai valkoisena.[33]

Arvioita yliopistosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto yltää monilla avainalueillaan maailman 200 parhaan yliopiston joukkoon alakohtaisissa rankingeissa[34]. Myös nuorten, alle 50-vuotiaiden yliopistojen joukossa Aalto on arvioitu maailman 7. parhaaksi yliopistoksi vuonna 2017[35]. Kokonaisrankingeissa paras suomalainen yliopisto löytyy tutkimuksesta tai rankingista riippuen noin sadan paikkeilta.[4] Vuonna 2015 Aalto-yliopisto oli esimerkiksi Shanghain Jiao Tong -yliopiston yliopistorankingin (ARWU) mukaan maailman 401.–500. paras yliopisto.[36] Times Higher Educationin (THE) luokittelussa Aalto ylsi vuonna 2016 maailmanlistan luokkaan 251.–300.[37] ja Euroopan listan sijaluokkaan 121.–130. paras yliopisto.[38] Keväällä 2016 kolme tieteen akateemikkoa[39] ja heidän lisäkseen seitsemän Suomen Akatemian nimeämää akatemiaprofessoria työskenteli Aalto-yliopistolla.[40][41][42]

Tunnettuja alumneja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauppakorkeakoulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekniikan alan korkeakoulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Aalto-yliopiston henkilömäärät 3.9.2023. Aalto.fi. Viitattu 3.9.2023.
  2. ↑ Innovaatioyliopiston nimeksi Aalto-korkeakoulu 29.5.2008. MTV3.FI. Viitattu 30.6.2008.
  3. ↑ Innovaatioyliopistohankkeen aikataulu 30.6.2008. Teknillinen korkeakoulu. Viitattu 24.8.2008. [vanhentunut linkki]
  4. ↑ a b Korkeakoulut irti reviiriajattelusta, Talouselämä 26.8.2005, s. 26–32.
  5. ↑ Matkalla Innovaatioyliopistoon (PDF) 3.11.2006. Teknologiateollisuus ry.. Viitattu 21.12.2008. [vanhentunut linkki]
  6. ↑ Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan toimintakertomus 2005
  7. ↑ http://www.valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/fi.jsp (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Innovaatioyliopistohankkeelle johtoryhmä 5.7.2007. Opetusministeriö. Arkistoitu 19.11.2015. Viitattu 5.7.2007.
  9. ↑ Yliopistouudistus vahvistaa kansainvälistä kilpailukykyä (.doc) 27.11.2007. Valtioneuvosto. Viitattu 4.2.2008. [vanhentunut linkki]
  10. ↑ Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi yliopistolainsäädännöksi (PDF) 14.8.2008. Opetusministeriö. Arkistoitu 13.11.2008. Viitattu 19.8.2008.
  11. ↑ Aalto-yliopisto rohmusi muiden kehitysrahat[vanhentunut linkki] YLE 5.11.2009
  12. ↑ Tutkimusyhtiö: Aalto-yliopistolla ei asiaa sadan parhaan joukkoon (Arkistoitu – Internet Archive) HS 9.10.2009
  13. ↑ Oikeusoppineet: Yliopistolaki rikkoo perustuslakia (Arkistoitu – Internet Archive) HS 22.4.2009
  14. ↑ Kulttuuriväki vastustaa huippuyliopistoa 12.4.2007. HS. Arkistoitu 13.7.2007. Viitattu 5.7.2007.
  15. ↑ Hallitus sai eduskunnalta luottamuslauseen YLE 23.5.2008
  16. ↑ https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&docid=pevl+11/2009
  17. ↑ https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&docid=sivm+5/2009
  18. ↑ Teknillisestä korkeakoulusta neljä uutta korkeakoulua 25.10.2010. Aalto-yliopisto. Viitattu 3.11.2010.
  19. ↑ Aalto-yliopiston taidekorkeakoulu sai nimen Yle Uutiset. 8.11.2011 (päiv. 8.6.2012).
  20. ↑ Tervola, Janne: Aalto-yliopisto muutti vielä nimiään (Arkistoitu – Internet Archive) Tekniikka ja talous. 29.11.2011.
  21. ↑ Hallitus Aalto-yliopisto. Viitattu 28.11.2023.
  22. ↑ Sintonen, Kirsti: Yliopistoyhteisöllä enemmistö 11 yliopistossa. Acatiimi, 2009, nro 6, s. 12–15. Helsinki: Professoriliitto, Tieteentekijöiden liitto ja Yliopistolehtorien liitto. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.9.2009.
  23. ↑ http://www.aalto.fi/fi/about/ Aalto.fi. Viitattu 23.11.2015.
  24. ↑ Kaplan, Andreas: Higher Education at the Crossroads of Disruption The University of the 21st Century.. Bingley: Emerald Publishing Limited, 2021. ISBN 1244628586. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.4.2021). doi:10.1108/9781800715011. (englanniksi)
  25. ↑ Aalto-korkeakoulusäätiön säädekirja Opetus- ja kuttuuriministeriö. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 19.11.2015.
  26. ↑ Aalto altistaa opiskelijoita yrittäjyydelle Hh.fi. Arkistoitu 19.11.2015. Viitattu 19.11.2015.
  27. ↑ MIT Skoltech Initiative, SkTech Program, Center for Entrepreneurship and Innovation, Commercialization web.mit.edu. Arkistoitu 29.12.2015. Viitattu 19.11.2015.
  28. ↑ Satrtup Sauna Startup Sauna Foundation. Viitattu 23.12.2015.
  29. ↑ Aalto Start-Up Center Aalto-yliopisto. Viitattu 23.12.2015.
  30. ↑ Aaltoes Aalto Entrepreneurship Society. Viitattu 23.12.2015.
  31. ↑ Aalto Ventures Program Aalto-yliopisto. Viitattu 23.12.2015.
  32. ↑ Akkila, Laura: Aalto-yliopistossa etsitään innovaatioita myös yrityksille (s. 6) Ratkaisija. 1/2010. Viitattu 9.10.2010. [vanhentunut linkki]
  33. ↑ Aalto University Visual Identity Library www.aalto.fi. Viitattu 3.11.2021.
  34. ↑ Menestystä avainalueilla aalto.fi. 17.9.2015. Viitattu 11.8.2017.
  35. ↑ QS University Rankings: Top 50 Under 50 2018 Top Universities. 10.7.2017. Viitattu 11.8.2017.
  36. ↑ Academic Ranking of World Universities – 2015 ARWU. Arkistoitu 30.10.2015. Viitattu 10.3.2016. (englanniksi)
  37. ↑ Times Higher Education World University Rankings 2015-2016 Times Higher Education World University Rankings. Viitattu 10.3.2016. (englanniksi)
  38. ↑ Ellie Bothwell: Best universities in Europe 2016 Times Higher Education World University Rankings. 10.3.2016. Viitattu 10.3.2016. (englanniksi)
  39. ↑ Tieteen akateemikot Aalto-yliopisto, Perustieteiden korkeakoulu. Viitattu 10.3.2016.
  40. ↑ < Akatemiaprofessorit Aalto-yliopisto, Perustieteiden korkeakoulu. Viitattu 10.3.2016.
  41. ↑ Alku, Paavo. 1.1.2015–31.12.2019 Suomen Akatemia, aka.fi. Arkistoitu 4.2.2016. Viitattu 30.1.2016.
  42. ↑ Keloharju, Matti. 1.1.2016–31.12.2020 Suomen Akatemia, aka.fi. Arkistoitu 3.2.2016. Viitattu 25.1.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aalto-yliopisto&oldid=22209002”