Aalto-yliopisto

Wikipedia

Ohjattu sivulta Innovaatioyliopisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aalto-yliopisto
Perustettu 2009
Tyyppi säätiöpohjainen kaksikielinen tutkimusyliopisto
Säätiön varat peruspääoma 700 miljoonaa
Rehtori Tuula Teeri
Henkilökunta 4 000
Opiskelijoita 20 000
Sijainti Helsinki, Suomi
Sivusto http://www.aaltoyliopisto.info

Aalto-yliopisto (ruots. Aalto-universitetet, engl. Aalto University) on Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhdistymisestä syntyvä uusi yliopisto, joka aloittaa toimintansa 1. tammikuuta 2010.[1][2]

Aalto-yliopisto pyrkii kansainvälisesti korkealle tasolle tutkimuksessa ja siihen perustuvassa opetuksessa. Yhteenliittyvien korkeakoulujen yhteisiä hankkeita on jo perustettu. Sellaisia ovat Design Factory, Media Factory ja Service Factory. Niin sanotut osaamisen pajat ovat oppimis-, opetus-, tutkimus- ja yhteistyöympäristöjä, joissa akateemiset tiimit ja projektit sekä yritykset tai julkiset yhteisöt toimivat yhdessä. Pajojen tavoite on tukea kansainvälisyyttä, avointa innovointia ja uusia opetuksen ja oppimisen tapoja sekä poikkitieteellisyyttä. Pajoissa syntyvä tutkimustieto on määrä siirtää opetukseen niin saumattomasti kuin suinkin. Pajojen taustalla ovat alueet, joissa kolmella korkeakoululla on jo olemassa tieteenvälistä yhteistyötä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Taustaa

Hanke perustuu valtakunnalliseen korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelmaan. Lähtötilanteessa Suomessa oli 21 yliopistoa tai korkeakoulua 11 paikkakunnalla, sekä 1990-luvulla perustetut 31 ammattikorkeakoulua 24 paikkakunnalla. Tämä nähtiin yleisesti liian suureksi määräksi, varsinkin ottaessa huomioon tuleva nuorisoikäluokkien pieneneminen ja voimakas kaupungistuminen.[3]

Aalto-yliopiston yhtenä tavoitteena on maailmanluokan tutkimusyliopiston muodostaminen. Lähtöasetelma on haastava, sillä maailman mittakaavassa paras suomalainen yliopisto löytyy tutkimuksesta tai rankingista riippuen noin sadan paikkeilta[3]. Hankkeella oli alkuvaiheessa useita työnimiä kuten Innovaatioyliopisto, Huippuyliopisto tai Aalto-korkeakoulu.

Hallitus ehdotti Aalto-yliopiston hallinnon mukaista säätiömallia muillekin yliopistoille maaliskuussa 2008. Yliopistoista suunnitellaan tulevan vuodesta 2010 alkaen julkisoikeudellisia laitoksia tai yksityisoikeudellisia säätiöitä. Mallissa valtioneuvosto määrää hallituksen viisi jäsentä ja elinkeinoelämä kaksi. Yliopisto saisi valtiolta 2,5 kertaa niin paljon peruspääomaa kuin se saa kerättyä yksityisiltä rahoittajilta.

[muokkaa] Hankkeen historia

Taideteollisen korkeakoulun rehtori Yrjö Sotamaa ehdotti Taideteollisen korkeakoulun lukuvuoden avajaisissa 2005, että Taideteollinen korkeakoulu, Teknillinen korkeakoulu ja Helsingin kauppakorkeakoulu pitäisi yhdistää kolmen kampuksen innovaatioyliopistoksi. Ehdotuksen mukaan ”pienen Suomen olisi näin mahdollisuus olla innovatiivisuuden terävimmässä kärjessä, kun muut vasta opettelevat muotoilun kytkemistä innovaatio- ja liiketoiminnan kehittämiseen”.[4]

Uusi yliopisto syntyi alun perin opetusministeriön suunnitteluryhmän 19. helmikuuta 2007 opetusministeri Antti Kalliomäelle jättämästä esityksestä. Tavoitteena on muodostaa maailmanluokan tutkimusyliopisto, jonka toiminnassa ensi sijalla on yliopiston tutkimus- ja opetustehtävä. Aalto-yliopiston toteuttamisesta sovittiin Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa huhtikuussa 2007.[5] Valtio on sitoutunut sijoittamaan Aalto-yliopiston säätiövaroihin 500 miljoonaa euroa, mikäli ulkopuolista rahaa saadaan 200 miljoonaa.

5. heinäkuuta 2007 opetusministeri Sari Sarkomaa asetti johtoryhmän ohjaamaan "innovaatioyliopistoprojektin" valmistelutyötä.[6] Suomen hallitus teki innovaatioyliopiston perustamisesta periaatepäätöksen 27. marraskuuta 2007. Uuden yliopiston on määrä aloittaa toimintansa 1. elokuuta 2009.[7] Sarkomaan johtama raati valitsi yliopistolle virallisen nimen. Ehdotuksia tuli kilpailussa 1600. Nimeksi valittiin 29.5. Aalto-korkeakoulu. Uuden yliopistolain luonnoksessa nimi muutettiin kuitenkin Aalto-yliopistoksi. Nimi on kunnianosoitus yhdelle kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista, Alvar Aallolle. Aalto yhdisti muotoilun ja teollisuuden kun hän työskenteli A. Ahlström Osakeyhtiölle.[8]

[muokkaa] Hankkeen kannatus

Kaikkien kolmen korkeakoulun hallitukset tukevat esitystä. Myös Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta ja Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta ovat yhteisessä kannanotossaan ilmaisseet kannattavansa uutta yliopistoa; myös henkilöstö näkee uudistuksen innostavana. Kauppakorkeakoulun kanslerin Matti Lehden mukaan "Raimo Sailaksen johtaman työryhmän raportti innovaatioyliopiston perustamisesta sisältää hyvin tasapainotetun ja perustellun ehdotuksen, joka ottaa huomioon sekä tieteen että talouden lähtökohdat".[9]

Myös sidosryhmät kannattavat uutta yliopistoa laajalti. Esimerkiksi Teknologiateollisuuden puheenjohtaja Martti Mäenpään vuonna 2005 antaman lausunnon mukaan Suomessa on liikaa korkeakouluja. Mäenpään mukaan tämä on syy siihen, ettei yksikään nouse huippukorkeakoulujen joukkoon. Myös Elinkeinoelämän Keskusliitto EK:n puheenjohtaja Antti Herlin arvosteli Suomen korkeakouluja. Hänen mukaansa korkeakoulujen pitäisi muuttua laitoksista enemmän tulosvastuullisiksi yksiköiksi, lisätä kansainvälisyyttä, vähentää koulutuspaikkoja ja opiskelupaikkakuntia. Hän ei omien sanojensa mukaan voi ymmärtää, miten Suomella on varaa ylläpitää laajaa hajallaan olevaa järjestelmää.[3] Financial times julkaisi 29.3.2009 laajan artikkelin Aalto-yliopistosta: Aalto-yliopisto vie poikkitieteellisyyden uudelle tasolle. Kalifornian Piilaakson innovaatioasiantuntija Curtis Carlson ylistää Suomen Aalto-yliopistoa. "Maailman ensimmäinen innovaatioyliopisto osoittaa, että Suomi haluaa olla johtava innovaatiomaa", Curtis sanoo. [10]

Nykytilanteessa yliopistot eivät ole riittävissä määrin kyenneet fokusoimaan perustehtäviinsä, opetukseen ja tutkimukseen. Aalto-yliopisto -hankkeessa - kuten koko suomalaisessa yliopistoreformissa - keskiössä on opetuksen ja tutkimuksen vahvistaminen.

[muokkaa] Hankkeen vastustus

Aalto-yliopistohanke on herättänyt laajaa keskustelua. On pelätty, että yliopistojen autonomia vaarantuisi ja että yliopisto tulisi riippuvaiseksi yksityisestä rahoituksesta. Mitään lainsäädännöllisiä rajoituksia autonomialle ei kuitenkaan ole. Yksityinen rahoituskaan ei ole ongelma vaan voimavara, kunhan kunnollisesta perusrahoituksessa pidetään kiinni. Valtiovalta onkin luvannut lisätä perusrahoituksen tasoa.

Uusi huippuyliopistomalli, jossa samassa yliopistossa on perustieteiden, tekniikan, kaupan ja taiteen tutkimusta, on suomalaisten oma idea ja on herättänyt suuren innostuksen lisäksi myös huolta koulun tieteellisestä tasosta.

Aalto-yliopiston vastustus on laantunut sitä mukaa, kun on saatu tarkempaa tietoa hallituksen ja sen valitseman rehtorin (Tuula Teeri) linjauksista. Rehtori on itse hyvin meritoitunut tutkija, Tukholman teknillisen korkeakoulun vararehtori ja perustieteen vankka tukija.

[muokkaa] Taideyhteisön vastarinta

Taideylioppilaskunnat, etenkin Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunta TOKYO, ovat vastustaneet yhdistämishanketta sen esitetyssä muodossa ja huomauttaneet taiteellisten sisältöjen olevan vaarassa karsiutua uudessa asetelmassa. Yliopistohanketta vastustava Pro Arte -verkosto julkisti 12. huhtikuuta 2007 hanketta vastustavan vetoomuksen, jonka allekirjoitti yli 5000 ihmistä-[11] Ylioppilaskunnat sekä Suomen ylioppilaskuntien liitto ovat esittäneet muutoksia työryhmän ehdotukseen koskien muun muassa säätiöpohjaisuutta, hallintomallia, oikeushenkilöasemaa sekä rehtorin valintatapaa. Hanketta kritisoivia mielenosoituksia on järjestetty kolme. Helsingissä järjestettiin 23. toukokuuta 2008 Eduskuntatalolla mielenosoitus sivistysyliopiston puolesta. Mielenosoituksessa vaadittiin hankkeen jäädyttämistä.[12]

Teollisuustaiteen liitto Ornamo on ottanut hankkeeseen myönteisen kannan.

[muokkaa] Tiedeyhteisön kriittisiä kannanottoja

Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton mielestä suunnitelma ei ole perustuslain mukainen autonominen yliopisto, koska säädekirjan mukaan valtioneuvosto nimeää viisi hallitusjäsentä ja muut allekirjoittajat kaksi jäsentä.[13] Professori Heikki Patomäen mukaan päätösoikeuden jakaminen yliopiston ulkopuolelle vähentää yliopistojen itsehallintoa ja syventää riippuvuutta rahoittajasta.[14] Yliopiston ulkopuolisista koostuva hallitus ei ole vastuussa kenellekään. Toisaalta, Kauppakorkeakoulun professori Liisa Uusitalon mukaan ei ole osoitettu, että suuryliopistolla olisi taloudellisia tai oppimisen ja tutkimuksen laatuun liittyviä etuja.[15] Myös professorit Jukka H. Meurman[16], Leif C. Andersson[17], Paavo Uusitalo[18], Kauppakorkeakoulun rehtori Eero Kasanen[19] ja Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio[20] ovat arvostelleet hanketta.

Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto on arvostellut hallituksen yliopistopolitiikkaa ja suhtautui kriittisesti säätiöyliopiston hallintomalliin.[21]

[muokkaa] Eduskunnan perustuslakivaliokunnan kanta

Eduskunnan perustusvaliokunta näki lausunnossaan 13.5.2009 [22], että yliopistohallitusten ulkopuolisenemmistö on ristiriidassa perustuslain kanssa. Lisäksi perustuslakivaliokunta näki, että "Aalto-yliopiston säädekirja on allekirjoitettu kesäkuussa 2008 ja TTY-säätiön säädekirja helmikuussa 2009. Lisäksi ainakin Aalto-yliopistolle on jo valittu myös hallitus. Hallituksen esitys uudeksi yliopistolaiksi on annettu helmikuun lopussa 2009. Valiokunta pitää erikoisena, että yksinomaan säätiölakiin turvautuen on edetty nykyiseen vaiheeseen ennen kuin säätiöyliopistoille on luotu perustuslain 123 §:ssä edellytetty lainsäädännöllinen pohja yliopistolakia uudistamalla ja ennen kuin perustuslakivaliokunnalla on ollut tilaisuus lausua käsityksensä uuden yliopistomallin perustuslainmukaisuudesta."

Lausuntonaan uudesta yliopistolaista perustuslakivaliokunta esitti, että "lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 1. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan sen 15 §:stä sekä sen 1 §:ssä tarkoitettuja säätiöyliopistoja koskevasta sääntelystä esittämät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon."

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Innovaatioyliopiston nimeksi Aalto-korkeakoulu 29.05.2008 13:21. MTV3.FI. Viitattu 30.6. 2008.
  2. ↑ Innovaatioyliopistohankkeen aikataulu 30.06.2008 7:52. TKK.FI. Viitattu 24.8. 2008. Suomi
  3. ↑ 3,0 3,1 3,2 Korkeakoulut irti reviiriajattelusta, Talouselämä 26.8.2005, s. 26-32
  4. ↑ Matkalla Innovaatioyliopistoon (PDF) 3.11.2006. Teknologiateollisuus ry.. Viitattu 21.12.2008.
  5. ↑ http://www.valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/fi.jsp
  6. ↑ Innovaatioyliopistohankkeelle johtoryhmä 5. heinäkuuta 2007. Opetusministeriö. Viitattu 5. heinäkuuta 2007.
  7. ↑ Yliopistouudistus vahvistaa kansainvälistä kilpailukykyä (.doc) 27. marraskuuta 2007. Valtioneuvosto. Viitattu 4. helmikuuta 2008.
  8. ↑ Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi yliopistolainsäädännöksi (PDF) 14.8.2008. Opetusministeriö. Viitattu 19.8.2008.
  9. ↑ Matti Lehti: Innovaatioyliopisto testaa yhteiskunnan uudistumiskykyä 1.2.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.5. 2008.
  10. ↑ http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Piilaakson+innovaatioasiantuntija+Aalto-yliopisto+on+vasta+alku/1135244953622
  11. ↑ Kulttuuriväki vastustaa huippuyliopistoa 12. huhtikuuta 2007. HS. Viitattu 5. heinäkuuta 2007.
  12. ↑ Hallitus sai eduskunnalta luottamuslauseen YLE 23.5.2008
  13. ↑ Professorit: Innovaatioyliopisto on laiton, Helsingin Sanomat 22.4.2008 A6
  14. ↑ Vapaus on oppimisen paras tae, Helsingin Sanomat 7.5.2008 A2
  15. ↑ Yliopistot harkitsemattoman rakennemuutoksen kourissa, Helsingin Sanomat 5.4.2008 A2
  16. ↑ Yliopistojen rahoitus ei voi pohjautua kaupallisiin intresseihin, Helsingin Sanomat 15.4.2008 C5
  17. ↑ Ylimitoitettu korkeakoululaitos on käymässä liian kalliiksi, Helsingin sanomat 12.5.2008 C4
  18. ↑ innovaatioyliopisto ei täytä sille asetettuja odotuksia, helsingin sanomat 8.5.2008 A2
  19. ↑ Innovaatioyliopiston malli ei kelpaa Kauppakorkeakoululle, ”Akateeminen asiantuntijuus turvattava säätiön hallituksessa” Helsingin Sanomat 26.4.2008 A12
  20. ↑ Yksityisen rahan keruu arveluttaa yliopistoväkeä, Kari Raivio: ”Eiväthän firmat rahoita perustutkimusta”, Helsingin Sanomat 13.3.2008 A6
  21. ↑ Niiniluoto: markkinavoimat pois yliopistokiinteistöistä, Helsingin yliopiston rehtori vaatii vapautta vuokrakierteestä, Helsingin Sanomat 27.3.2008 A11
  22. ↑ http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/pevl_11_2009_p.shtml

[muokkaa] Aiheesta muualla

Suomen yliopistot
Suomen- ja ruotsinkieliset tiedeyliopistot:  Helsingin yliopisto • Teknillinen korkeakoulu (Espoo; –2010)

Suomenkieliset tiedeyliopistot:  Helsingin kauppakorkeakoulu (–2010) • Joensuun yliopisto (–2010) • Jyväskylän yliopisto • Kuopion yliopisto (–2010) • Lapin yliopisto (Rovaniemi) • Lappeenrannan teknillinen yliopisto • Maanpuolustuskorkeakoulu • Oulun yliopisto • Tampereen teknillinen yliopisto • Tampereen yliopisto • Turun kauppakorkeakoulu (–2010) • Turun yliopisto • Vaasan yliopisto

Ruotsinkieliset tiedeyliopistot:  Svenska handelshögskolan (Helsinki) • Åbo Akademi

Suomen- ja ruotsinkieliset taideyliopistot:  Kuvataideakatemia (Helsinki) • Sibelius-Akatemia (Helsinki) • Taideteollinen korkeakoulu (Helsinki; –2010) • Teatterikorkeakoulu (Helsinki)

Tulevat yliopistot: Aalto-yliopisto (2010–) • Itä-Suomen yliopisto (2010–)
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Aalto-yliopisto
Henkilökohtaiset työkalut
Muilla kielillä