Innovaatiopedagogiikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Innovaatiopedagogiikka on oppimisote, jonka filosofisen perustan muodostaa sosio-kulttuurinen oppimisnäkemys.Innovaatiopedagogiikan määritelmä voidaan kirjoittaa muotoon: innovaatiopedagogiikka on yksilöiden ja ryhmien innovaatiokompetenssien kehittymisestä kiinnostunut oppimisote, joka tarkastelee tiedon omaksumista, tuottamista ja käyttöä siten, että saadaan aikaan innovaatioita. Innovaatiopedagogiikan kontekstissa innovaatiolla tarkoitetaan jatkuvan parantamisen periaatteelle nojaavaa osaamisen parantamista, joka johtaa työelämässä hyödynnettävään ideaan, osaamiseen tai muuhun käytäntöön. Innovaatiopedagogiikassa lähdetään siitä, että oppimisympäristössä syntyvä ja kumuloituva tieto haastaa perinteisen tietokäsityksen. Työelämän monimutkaistuessa tarvitaan yksilö-asiantuntijuuden kehittymistä yhteisöasiantuntijuudeksi. Innovaatiopedagogiikka yhdistää oppimisen, uuden tiedon tuottamisen sekä soveltamisen. Käytännön tasolla innovaatiopedagogiikalla tarkoitetaan lähestymistapaa oppimiseen ja opetukseen työelämälähtöisestä ja tutkimus- ja kehittämisosaamista painottavasta näkökulmasta.[1] [2]


Innovaatiopedagogiikan mukaiseen monialaiseen korkeakouluopetukseen nivotaan soveltava tutkimus- ja kehitystoiminta, jolla tuetaan aluekehitystä ja innovaatioiden syntymistä työelämässä. Joustavilla opetussuunnitelmilla edistetään myös yrittäjyyttä ja harjoitetaan palvelutoimintaa alueen tarpeiden mukaisesti ottamalla huomioon työelämän jatkuvat muutostrendit. Ammattikorkeakoulu lisää alueensa kilpailukykyä myös kansainvälistymistä edistämällä.

Innovaatiopedagogiikan kulmakivet ovat:

  • Monialaisuus: Innovaatiot syntyvät usein osaamisalueiden yhtymäkohdissa. Verkostoissa tehtävät kehittämisprojektit sekä korkeakoulun monialaiset prosessit ja rakenteet tukevat innovaatioiden syntyä.[3][4][5]
  • Tutkimus- ja kehitystoiminta: Opetukseen nivotaan soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä, jota tehdään alueellisissa osaamis- ja innovaatioverkostoissa.
  • Joustavat opetussuunnitelmat: Opetuksen suunnittelu perustuu strategisiin tavoitteisiin, joiden saavuttaminen varmistetaan korkeakoulun laatujärjestelmällä.
  • Yrittäjyys ja palvelutoiminta: Yrittäjyyttä ja palvelutoimintaa edistetään opetuksessa alueen työelämän tarpeiden mukaisesti.
  • Kansainvälisyys: Opintojen tavoitteena on antaa myös kansainvälisen toiminnan valmiudet.

Ammattikorkeakoululaki ja -asetus eivät kuvaa kovinkaan paljon yksilöoppimiseksi tulkittavia asioita, vaan ne jättävät ammattikorkeakouluille opetuksen ja tutkimuksen vapauden. Ryhmäoppimiseksi tulkittavia asioita on yksilöoppimista enemmän, mutta säädöksissä on kaikkein eniten verkosto-oppimisen piirteitä. Oppiminen tapahtuu alueellisissa osaamis- ja innovaatioverkostoissa, valtakunnallisesti kehittäen sekä kansainvälisyyttä tavoitellen.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Penttilä, Taru; Kairisto-Mertanen, Liisa & Putkonen, Ari (2009), Innovaatiopedagogiikka - Viitekehys uutta luovalle oppimiselle. Teoksessa Kairisto-Mertanen, Liisa; Kanerva-Lehto, Heli & Penttilä, Taru (toim.) Kohti Innovaatiopedagogiikka. Uusi lähestymistapa ammattikorkeakoulujen opetukseen ja oppimiseen. Turun ammattikorkeakolun raportteja 92
  2. Kairisto-Mertanen Liisa; Penttilä, Taru; Putkonen Ari : Embedding Innovation Skills in Learning – Developing co-operation between working life and universities of applied sciences. Conference paper in FINPIN Conference 2010, available in: http://www.finpin.com/English/Conference2010/Presentations/tabid/11026/language/fi-FI/Default.aspx
  3. Kettunen, J. (2007). Innovaatiotoiminnan kehittäminen korkeakoulussa, Julkaisussa Suvi Nenonen ja Ilona Tanskanen (toim.), Työtä, tietoa ja tutkimusta tänään – innovaatioita tulevaan, Turun ammattikorkeakoulun raportteja 62, 25-37.
  4. Kettunen, J. (2007). Innovativeness in higher education management, Bhavishya, Journal of Future Business School, 1(2), 65-74.
  5. Hautala, J., Kantola, M. & Kettunen, J. (2008). Challenges of multidisciplinary and innovative learning, Teoksessa Gerald F. Ollington (toim.), Teachers and teaching strategies: Innovations and problem solving. New York: Nova Science Publishers, 377-389.
  6. Kettunen, J. (2009). Innovaatiopedagogiikka, Kever-verkkolehti, Vol 8, No 3, http://ojs.seamk.fi/index.php/kever/issue/current