Inkojenkarvatonkoira
| Inkojenkarvatonkoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Peru |
| Määrä | harvinainen |
| Rodun syntyaika | ikivanha |
| Alkuperäinen käyttö | liharuoka, rituaalit, vahtikoira |
| Nykyinen käyttö | vahti- ja seurakoira |
| Elinikä | 8-12 vuotta |
| Muita nimityksiä | Perro Flora, Peruvian Inca Orchid, Moonflower Dog, Peruviansk Inkahund, Peruviansk Inkaorkidé, Måneblomsthund |
| FCI-luokitus | ei |
| Ulkonäkö | |
| Paino | iso 8–12 kg, pieni 4–8 kg |
| Säkäkorkeus | iso 40–50 cm, pieni 25–40 cm |
| Väritys | iho hyvin vaalea, jossa tummempia laikkuja |
Inkojenkarvatonkoira (Perro flora) on perulainen koirarotu. Se on käytännössä perunkarvattomankoiran erivärinen variaatio.
Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Inkojenkarvatonkoira on melko pitkärunkoinen, hoikka eläin jonka selkälinja on hieman kaartuva. Sen pää on kiilanmuotoinen ja pitkänomainen ja kallo suhteellisen leveä. Kuono on suunnilleen yhtä pitkä kuin kallo.lähde? Hampaisto on useimmiten puutteellinen, kuten muillakin karvattomillakoirilla.[1] Korvat ovat pystyt, kookkaat, ohuet ja teräväkärkiset. Rintakehä on syvä ja vatsalinja ylösvetäytynyt. Raajat ovat kapeat ja suhteellisen pitkät, ja liikkeet ovat lyhyet mutta nopeat. Suhteellisen pitkä häntä on alaskiinnittynyt ja vaakasuoraan kannettu.lähde?
Päässä, selässä, raajoissa ja hännän päässä voi olla jonkin verran karvaa.lähde? Toisinaan pentueisiin syntyy karvallisia yksilöitä.[1] Ihon pääväri on hyvin vaalea, lähes valkoinen, jossa on tummempia läiskiä. Sen nimitys perro flora eli "kukkaiskoira" johtuu juuri kyseisestä värityksestä.lähde?
Rodusta on kaksi kokomuunnosta, iso (medio, sananmukaisesti "keskikokoinen") ja pieni (pequeno). Ison säkäkorkeus on 40–50 cm ja paino 8–12 kg, pienen säkäkorkeus 25–40 cm ja paino 4–8 kg.lähde?
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Inkojenkarvatonkoira on älykäs, rauhallinen ja herkkäluonteinen, eikä koskaan aggressiivinen.[1] Se on myös eloisa, valpas ja erittäin nopea. Se on huomattavasti perunkarvatontakoiraa alkukantaisempi, ja se on usein arka ja vieraisiin epäluuloisesti suhtautuva. Se sopii parhaiten ihmisille joilla on aiempaa kokemusta alkukantaisista koirista. Rodun rooli on nykyisin useimmiten toimia seurakoirana, mutta sillä on myös erinomaisia käyttöominaisuuksia mm. vahtikoirana.lähde?
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rodun tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta sen täytyy olla erittäin vanhaa perua. Alun perin sitä syötiin tiettyjen rituaalien yhteydessä, sillä sillä uskottiin myös olevan parantavia ominaisuuksia.lähde? Huancat pitivät koiranlihaa niin suurena herkkuna, että heidät tunnettiin "koiriensyöjinä". Lähtiessään sotaan he puhalsivat torviin, jotka oli valmistettu koirien kalloista. Kun inkat alistivat huancat valtaansa vuonna 1460, koirien kallojen käyttö kiellettiin ja niiden tilalla alettiin käyttää kauriiden kalloista tehtyjä torvia.[1]
Inkat saivat koiransa todennäköisesti edellä mainituilta huancoilta, ja he alkoivat pitää niitä arvostettuina lemmikkeinä ja ystävinään - inkat nimittäin pitivät koiranlihan syöntiä vastenmielisenä. Myöhemmin inkojenkarvatonkoira toimittikin korkeassa asemassa olleiden inkahallitsijoiden seurakoiran virkaa.[1] Inkat pitivät sitä pyhänä ja uskoivat sen olevan lahja jumalilta.lähde? Mitä vaaleampi iho, sen arvostetumpi koira oli.[1]
Rotua pidettiin päivisin pimeissä huoneissa, joissa kasvoi orkideoja, ja se ulkoili vain öisin (mahdollisesti vähäpigmenttisen ja siten myös erittäin herkän ihonsa vuoksi) – tämän vuoksi se tunnettiin myös nimellä Moonflower Dog.[1] Tummaihoinen perunkarvatonkoira vastaavasti pystyi oleilemaan päivisin auringossa helteisemmälläkin säällä.
Inkojen valtakunnan tuhouduttua inkojenkarvatonkoira harvinaistui, mutta ei kuitenkaan kuollut sukupuuttoon. Sitä esiintyy harvalukuisena Perussa vielä nykyisinkin. 1900-luvun aikana yksilöitä vietiin myös Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.[1]
Tiedemiehet ja kynologit ovat eri mieltä siitä pitäisikö perun- ja inkojenkarvatonkoira luokitella samoiksi vai eri roduiksi. Moni kennelliitto pitää niitä yhtenä rotuna, mutta monet todisteet viittaavat siihen, että kyseessä olisi erehdys. Monen mielestä ne tulisikin erottaa toisistaan myös virallisesti.lähde?
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaalea karvaton iho on usein herkkä ja altis voimakkaalle auringonvalolle, joten kuumina kesäpäivinä se tulee suojata joko aurinkovoiteella jossa on korkea suojakerroin tai sopivanlaisella vaatetuksella. Tummaihoiset karvattomat yksilöt kuitenkin sietävät lähes yhtä paljon aurinkoa kuin karvalliset yksilöt.lähde?
Karvattomatkoirat tulee pestä aina silloin tällöin siinä missä muutkin koirat, mutta ei liian usein ja ihon herkkyyden vuoksi käytetyn shampoon tulee olla hyvin mietoa eikä siinä saa olla lisäaineita tai hajusteita.lähde?
