Inkluusio (kasvatustiede)
Inkluusio tarkoittaa Suomen vanhempainliiton koulukielen sanaston 2012 mukaan jokaisen oppilaan oikeutta päästä opetuksen piiriin tavallisissa koululuokissa. Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus käydä omaa lähikouluaan riippumatta siitä, onko hänellä oppimisvaikeuksia tai jokin vamma tai sairaus. Lähikoulu toimii siten koko ikäluokan kouluna. Oppilaita ei luokitella ominaisuuksien tai taipumusten mukaan, vaan heitä kohdellaan tasaveroisesti. Lähikoululle tulee tällöin taata resurssit vastata kaikkien oppilaiden tarpeisiin.[1] [2]
Inkluusion käsite yhdistettiin koulutukseen ensimmäisen kerran Unescon Salamancan julistuksessa vuonna 1994. Julistuksessa linjattiin erityisopetuksen inklusiivisista toimintatavoista, käytänteistä ja periaatteista ja samalla korvattiin kritiikkiä saanut integraation käsite. Inkluusion määrittelyssä lähdettiin siitä, että kaikki oppilaat kuuluvat samaan oppimisympäristöön, heillä on oikeus osallistua yhteiseen opetukseen yhteisessä luokassa ja saada tarvitsemansa tukitoimet. Koulun henkilöstön tulisi yhdessä muiden kasvatustyöhön osallistuvien kanssa kohdata erilaisten oppilaiden edellytykset ja tarpeet sekä järjestää opetus niiden mukaan. Inkluusio ei määrittynyt pelkästään suhteessa erityisen tuen tarpeessa oleviin oppilaisiin, vaan kyse oli hyvin kokonaisvaltaisesti koulun toimintakulttuuriin kohdistuvista muutoksen tarpeista.[3]
Arvot ja periaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Inkluusion periaatteisiin kuuluvat kaikkia lapsia koskevat yhtäläiset oikeudet, tasa-arvoisuus, yhdenvertaisuus, syrjimättömyys, moninaisuuden arvostaminen sekä sosiaalinen osallisuus ja yhteisöllisyys. Päivi Pihlajan (2021) mukaan inkluusiossa on kyse tasa-arvoon pohjaavasta kasvatuksesta ja koulutuksesta, jossa mahdollistetaan osallisuus ja johon kaikkia kannustetaan ja ohjataan. Tämän lisäksi syrjimisen käytännöt ovat poissa ja yhdenvertaisuuden periaatetta tutkitaan ja noudatetaan. Erilaisuus, vammaisuus tai ylipäätään moninaisuus nähdään rikkautena, jota vaalitaan ja josta iloitaan. Kilpailullisuuden on korvannut yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuuden edistäminen.[4]
Varhaiskasvatuksessa inkluusio tarkoittaa opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan laadukasta, inkluusion ideologiaan pohjautuvaa kasvatusta ja koulutusta kaikille. Se tulisi mieltää toimintaa ohjaavana kokonaisvaltaisena arvoperustana ja toiminnan järjestämisen periaatteena, sekä kaikkien lasten oikeutena samoihin palveluihin ja opetukseen. Kaikkia lapsia koskevat yhtäläiset oikeudet, tasa-arvo, yhdenvertaisuus, syrjimättömyys, moninaisuuden arvostaminen, sosiaalinen osallisuus sekä yhteisöllisyys. Yksilöllisistä ominaisuuksistaan, oppimisvalmiuksistaan tai erilaisista taustoistaan riippumatta kaikki lapset toimivat ja ovat osallisia samassa ryhmässä. Olennaista on kiinnittää huomiota toiminnan riittävään resursointiin ja varhaiskasvatusympäristössä olevien erilaisuutta ja poissulkemisen kulttuuria aiheuttavien tekijöiden poistamiseen. Inklusiivisesti toteutetussa varhaiskasvatuksessa voi olla erityisryhmiä, integroituja pienryhmiä tai muita tuen tarpeen vuoksi pienennettyjä ryhmiä, kunhan se vastaa lapsen tuen tarpeeseen.[5]
Historia ja käytäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainvälinen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alun perin inkluusio on Yhdistyneiden kansakuntien ja Unescon piirissä kehitetty ajattelutapa, jossa korostetaan kaikkien vammaisten henkilöiden oikeutta kuulua tavallisiin yhteisöihin sen sijaan, että heidät sijoitettaisiin omiin erillisiin palvelujärjestelmiinsä. Inkluusion käsite esiintyi ensimmäisen kerran YK:n ohjelmista Salamancan julistuksessa [6] vuonna 1994. Siinä vaadittiin periaattessa kaikkien vammaisten henkilöiden oikeutta päästä opetuksen piiriin tavallisissa koululuokissa. Erityisluokkasijoitusten tuli olla vain "harvinainen poikkeus".
Inkluusion käsite tuli korvaamaan YK:n aikaisemmissa julistuksissa (esim. Standard Rules, 1993) [7] käytettyjä ilmaisuja "täysi osallistuminen ja tasa-arvo" (full participation and equality) tai "täysi integraatio" (full integration). Uusi käsite omaksuttiin yhdysvaltalaiselta tieteelliseltä seuralta TASH [8], joka oli alkanut puhua inkluusiosta 1990-luvun alussa. Uuden käsitteen avulla haluttiin havainnollistaa keskeistä ajattelutavan muutosta. Integraation käsite oli kytkeytynyt ajatukseen porrasteisesta palvelujärjestelmästä, jossa vammaiset henkilöt pääsivät tavallisten palvelujen piiriin "mahdollisuuksien mukaan". Yhteisöön liittyminen eli integraatio oli riippuvaista henkilön vamman asteesta ja hänen kuntoutumisestaan. Inkluusio puolestaan merkitsi jokaisen henkilön suoraa osallistumista. Sen tekivät mahdolliseksi normaaliympäristöön tuodut yksilölliset tukitoimet.
Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD alkoi 1990-luvulla käyttää myös käsitettä inkluusio, kuitenkin muuttuneessa merkityksessä siten, että sana oli vain perinteisen integraatiokäsitteen synonyymi. Enimmäkseen näin ymmärrettynä inkluusion käsite on levinnyt myös suomalaiseen käyttöön. Inkluusiosta puhuttaessa on tarpeen aina tarkentaa, käytetäänkö OECD:n uudelleen määrittelemää vai alkuperäistä Unescon käsitettä.
Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen suomalainen vammaispoliittinen "inklusiivinen" laki oli vuoden 1987 vammaispalvelulaki [9]. Siinä todetaan, että "kunnan on huolehdittava siitä, että kunnan yleiset palvelut soveltuvat myös vammaiselle henkilölle".
Suomalaisessa koulutuspolitiikassa inklusiivisuus on otettu 2000-luvulla ihanteeksi. Inklusiivisuutta perustellaan kansainvälisillä ja kansallisilla sopimuksilla, kuten lapsen oikeuksien sopimuksilla ja yleissopimuksella vammaisten henkilöiden oikeuksista.[10]
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2014) mainitaan inkluusio kerran. Suunnitelman mukaan "Perusopetusta kehitetään inkluusioperiaatteen mukaisesti. Opetuksen saavutettavuudesta ja esteettömyydestä pidetään huoli".[11] Inkluusion käsitettä ei opetussuunnitelmassa avata tai tulkita eikä siinä kuvata, miten inkluusion edellyttämä oppilaille annettava tuki tulee toteuttaa.[12] Lähikouluperiaatteen ja inkluusion näkökulmasta perusopetuslaki ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet antavat opetuksen ja tuen järjestämiselle viitekehyksen, mutta eivät määrää järjestämään tukea tietyllä tavalla ja tietyssä paikassa. Täten tilannekohtainen arviointi ja vastuu opetus- ja tukijärjestelyä tarkemmin ohjaavista periaatteista sekä käytännön toteutuksesta siirtyy opetuksen järjestäjien ja koulujen määriteltäviksi. Kouluilla ja kunnilla on siis periaatteessa kohtalaiset vapaudet erilaisten lähikoulu- ja inkluusioperiaatteen toteutumista tukevien rakenteiden suunnittelussa ja ratkaisujen tekemisessä paikallisesti.[3]
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa 2022 inkluusio on keskeinen arvo ja periaate. "Varhaiskasvatusta kehitetään inkluusioperiaatteen mukaisesti. Kaikki lapset voivat osallistua yhdessä varhaiskasvatukseen esimerkiksi tuen tarpeista, vammaisuudesta tai kulttuurisesta taustasta riippumatta."[13]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen kunnat ovat tulkinneet inkluusiota eri tavoin. Erityiskoulujen määrä on laskenut. Joissain tapauksissa erityisoppilaan aiemmin pienryhmissä saama tuki on katkennut, kun hänet on integroitu yleisopetuksen luokkaan.[14] Opettajien ammattijärjestön mukaan inklusiivisuutta on käytetty kunnissa säästökeinona, vaikka inklusiivisuus vaatii resursseja. Lisäksi käytöshäiriöisten ja tukea tarvitsevien lasten integroinnin on katsottu heikentäneen oppimisrauhaa.[15][16] Professori Jouni Välijärven mukaan kaikki oppilaat kärsivät siitä, että kun eritystä tukea vaativat lapset ja vaikeasti vammaiset on tuotu normaaliluokkiin, heille ei tarjota tarpeeksi tukea.[17]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ inkluusio Tieteen termipankki. Viitattu 13.9.2022.
- ↑ Lähde: Koulukielen sanasto. Suomen Vanhempainliitto ry. ja Opetusalan ammattiliitto OAJ. 2012. Tieteen termipankki. 25.2.2015. Viitattu 28.2.2023.
- ↑ a b Vitikka, Erja & Eskelinen, Mervi & Kuukka, Katri: Oikeus oppia: Oppimisen tuen, lapsen tuen ja inkluusion edistämistoimia varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja perusopetuksessa valmisteleva työryhmän väliraportti. (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:31) 2021. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 28.2.2023.
- ↑ Heiskanen, Noora: Inkluusio arvona ja käsitteenä Opetushallitus: Inklusiivisen varhaiskasvatuksen kehittäminen. 2022. Opetushallitus. Viitattu 23.11.2022.
- ↑ Opetus- ja kulttuuriministeriö: varhaiskasvatuksen tuesta kysyttyä 2022. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 7.2.2023.
- ↑ Salamancan julistus,1994 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ YK Vammaisten henkilöiden mahdollisuuksien yhdenvertaistamista koskevat yleisohjeet, 1993 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ TASH (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Vammaispalvelulaki 380/1987
- ↑ Milla Palkoaho: Nasima Razmyar vaietusta ongelmasta Helsingin kouluissa: Inkluusio ajaa luokkia kaaokseen Helsingin Sanomat. 13.9.2022. Viitattu 13.9.2022.
- ↑ Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 2014. Opetushallitus. Viitattu 28.2.2023.
- ↑ Sanna Vanhanen, Mari-Pauliina Vainikainen, Minna Mäkihonko: Inkluusio Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 (pdf) Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti. 2022. Viitattu 13.9.2022.
- ↑ Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022 2022. Opetushallitus. Viitattu 28.2.2023.
- ↑ Matias Manner: Inkluusion pulmat tuovat opettajille riittämättömyyden tunteita: ”Näemme koko ajan sitä, että oikea-aikainen tuki puuttuu” Opettaja. 24.5.2019. Viitattu 13.9.2022.
- ↑ Hanna Gråsten: Mahdoton yhtälö Iltalehti. 3.5.2019. Viitattu 13.9.2022.
- ↑ Santeri Lampi: HS: Apulaispormestarista syy luokkahuoneiden kaaokseen on muutoksessa, "josta oikein kukaan ei uskalla puhua ääneen" – Annika Saarikko komppaa Suomenmaa. 13.9.2022. Viitattu 13.9.2022.
- ↑ Itä- ja Pohjois-Suomen pojista lähes neljänneksellä vaikeuksia lukea lehteä Seura. 12.10.2016.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Backström, Heidi (toim.): Yhteinen kritiikki: näkökulmia yhteisöllisyyteen ja inkluusioon. Suomen arvostelijain liitto, 2021. ISBN 9789519679587.
- Pesonen, Henri & Nieminen, Juuso Henrik: Huomioi oppimisen esteet : inklusiivinen opetus korkeakoulutuksessa. PS-kustannus, 2021. ISBN 9789523701830.
- Saloviita, Timo: Kaikille avoimeen kouluun: erilaiset oppilaat tavallisella luokalla. PS-Kustannus, 2008. ISBN 9789524513906.
- Takala, Marjatta & Äikäs, Aino & Lakkala, Suvi: Mahdoton inkluusio? : tunnista haasteet ja mahdollisuudet. PS-kustannus, 2020. ISBN 9789524519618.