init

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Prosessien käynnistyminen Ubuntussa. Aika etenee vasemmalta oikealle. Ensimmäisenä käynnistyvä init näkyy ylimpänä.

init on Unixissa ja Unixin kaltaisissa käyttöjärjestelmissä ensimmäinen prosessi, jonka tehtävä on käynnistää muut prosessit ja palvelut tietokoneen käynnistyksen yhteydessä. Initin prosessinumero on 1 kaikki muut prosessit ovat siten sen lapsiprosesseja.[1]

Perinteisesti käytössä on ollut System V -tyylisiä (sysvinit) ja BSD-tyylisiä init-ohjelmaa. Useimmat Linux-jakelut käyttävät nykyään System V -tyylistä init-ohjelma. Perinteisille initeille on kehitetty useita korvaajia. [1] Esimerkiksi Ubuntu[2] ja Fedora[3] ovat korvanneet sysvinitin asynkronisesti toimivalla Upstartilla.

Perinteiset initit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset init-toteutukset ajoivat tiedoston /etc/rc sisältämän komentosarjan, joka käynnisti tyypillisesti joukon getty-prosesseja käyttäjän terminaaliyhteyksiä varten. 1980-luvulla tapahtui jako perinteisiin BSD-tyylisiin ja uusiin System V -tyylisiin initteihin. [4]

BSD-init[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BSD-tyylinen init perustuu /etc-hakemistossa sijaitseviin rc-komentosarjoihin. Aluksi init ajaa pääasiallisen /etc/rc-komentotiedoston[huom 1], joka suorittaa koko käynnistysprosessin. Nykyään se lukee joukon asetustiedostoja (esim. /etc/rc.conf jne.) ja suorittaa apukomentosarjoja (esim. rc.*), jotka käynnistävät palvelut. BSD-tyylisen initin etuja on nopeus ja yksinkertaisuus. Haittapuolena on skaalautuvuus sekä virhealttius: Ohjelman lisääminen käynnistyssekvenssiin vaatii käynnistystiedostojen muokkaamista, mikä virheen sattuessa saattaa johtaa koko käynnistysprosessin epäonnistumiseen. [4] [5]

SysVInit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AT&T:n vuonna 1983 julkaisema Unix System V toi mukanaan uudistetun initin. System V -tyylinen init perustuu ajotasoihin (runlevel), joita on tyypillisesti kahdeksan: 0–6 sekä S. Kukin ajotaso määrittelee joukon ajettavia prosesseja. Ajotasoista 0 on varattu järjestelmän sammuttamiseen ja 6 uudelleenkäynnistykseen. Tasot S ja 1 ovat ylläpitoon tarkoitettuja yhden käyttäjän tiloja. Loput tasot 2–5 ovat normaaleja monen käyttäjän tiloja, joiden käyttötarkoitus vaihtelee eri käyttöjärjestelmissä ja jakeluissa. Etenkin Linuxissa taso 5 on usein täysi graafinen tila X:llä ja tasot 3 sekä 2 tekstitiloja verkkoyhteydellä sekä ilman verkkoa. [4] [6] [7]

Asetustiedostossa /etc/inittab[huom 1] on määritelty eri ajotasoilla suoritettavat toimenpiteet sekä oletusajotaso, johon järjestelmä siirtyy käynnistyksen yhteydessä. Käyttäjä voi vaihtaa ajotasoa telinit-komennolla. Normaalisti uudelle ajotasolle siirryttäessä ajetaan komentosarja /etc/init.d/rc[huom 1], joka pysäyttää edellisen ajotason palvelut ja käynnistää uuden tason palvelut. Kullakin palvelulla on hakemistossa /etc/init.d[huom 1] oma komentosarjatiedosto, jota kutsumalla rc-skripti (tai käyttäjä) voi käynnistää ja pysäyttää palvelun. Jokaisella ajotasolla lisäksi on oma hakemisto (/etc/rc0.d, /etc/rc1.d, jne.[huom 1]), joka sisältää linkit tasolla käynnistettävien ja sammutettavien palvelujen /etc/init.d-komentosarjoihin. Ajotason vaihdon yhteydessä rc-skripti määrittää ajettavat pysäytys ja käynnistysskriptit näiden linkkien perusteella. [4] [5] [8]

Uusi sukupolvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisille initeille on kehitetty lukuisia nykyaikaisempia korvaajia. Aiemmasta poiketen nämä tukevat tyypillisesti palvelujen rinnakkaista käynnistämistä sekä palvelujen välisiä riippuvuussuhteita ja usein monipuolisempaa prosessien elinkaaren hallintaa. Monet pyrkivät myös korvaamaan tehtävien ajastamiseen käytettyjä työkaluja kuten cronin ja inetd:n. Mikään näistä ei ole kuitenkaan vielä noussut standardin asemaan SysVInitin tilalle.[4] [5]

Seuraavassa on listattu yleisiä uuden sukupolven inittejä:

  • Launchd on ollut käytössä Mac OS X:ssä versiosta 10.4 lähtien (vuodesta 2005). Se korvasi aiemmin käytetyt mach_initin ja BSD-initin sekä suuren osan SystemStarterin, cronin ja xinetdn toiminnallisuudesta. [9] [10]
  • Upstart perustuu riippuvuuksien sijaan tapahtumiin[11]. Se on käytössä ainakin Ubuntussa (versiosta 6.10 lähtien[2], vuodesta 2006) ja Fedorassa (versiosta 9 lähtien[3], vuodesta 2008).
  • systemd on freedesktop.org:n kehittämä init-prosessi, joka on yhteensopiva sysvinit-skriptien ja -komentojen kanssa ja tarjoaa myös oman konfigurointimahdollisuutensa. Kuten Upstart, systemd voi suorittaa eri toimintoja järjestelmätapahtumien johdosta. Kuten Upstart, systemd on useimmissa Linux-distribuutiossa vaihtoehtona ja monessa (mm. Fedora ja openSUSE) oletuksena. Monessa distribuutiossa käytettyä udev-ohjelmistoa kehitetään nykyään yhtä aikaa systemd:n kanssa.
  • Service Management Facility, on osa Sun Solarista versiosta 10 eteenpäin (vuodesta 2005). [5]
  • Gentoo käyttää muunnettua SysVInit-järjestelmää, joka tukee rinnakkaisuutta ja riippuvuuksia. [5]
  • Initng pyrkii nopeuttamaan käynnistystä rinnakkaisuudella. [12]

Muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi need (SysVInitin laajennos), runit ja minit.

Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Tyypillinen sijainti. Tiedostojen sijainnit saattavat vaihdella eri järjestelmissä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Init linux.fi. Viitattu 22.7.2009. (suomeksi)
  2. a b Ubuntu 6.10 Release Notes ubuntu.com. 26.10.2006. Viitattu 23.5.2009. (englanniksi)
  3. a b Fedora 9:n julkaisutiedote / 17. Järjestelmäpalvelut docs.fedoraproject.org. 16.4.2008. Viitattu 23.5.2009. (englanniksi)
  4. a b c d e Rick Moen: Understanding Init and Alternatives Viitattu 28.7.2009. (englanniksi)
  5. a b c d e Yvan Royon, Stéphane Frénot: A Survey of Unix Init Schemes (PDF) 20.6.2007. INRIA. Viitattu 9.8.2009. (englanniksi)
  6. Mayank Sarup: A look at System V initialization 14.1.2001. FreeOS.com. Viitattu 9.8.2009. (englanniksi)
  7. Phil Dibowitz: Run Levels for Various Unices phildev.net. Viitattu 9.8.2009. (englanniksi)
  8. käynnistysprosessi GNU/Linuxin käynnistysprosessi linux.fi. Viitattu 9.8.2009. (suomeksi)
  9. Getting Started with launchd Apple Developer Connection. 22.8.2005. Viitattu 9.8.2009. (englanniksi)
  10. Rich Rosen, Brian Jepson: ”Chapter 4: Startup”, Mac OS X for Unix Geeks, s. 69–71. 4. painos. O'Reilly, 2008. ISBN 9780596520625. (englanniksi)
  11. upstart - event-based init daemon upstart.ubuntu.com. Viitattu 9.8.2009. (englanniksi)
  12. Initng initng.org. Viitattu 9.8.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]