Infinitismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Infinitismi on tietoteoreettinen uskomusten oikeutusteoria. Sen mukaan tieto voi saada oikeutuksensa äärettömän ja ei-kehämäisen oikeuttamisen ketjun kautta.[1]

Perinteisemmissä oikeutusteorioissa, kuten fundamentalismissa ja koherentismissa, on katsottu, ettei ääretön regressio voi tarjota pätevää oikeutusta tiedolle. Näiden näkemysten mukaan jos uskomus a saa oikeutuksen uskomukselta b, b oikeutuksen uskomukselta c, ja niin edelleen, tällöin joko 1) tällaisen oikeuttamisen ketjun tulee päättyä johonkin uskomuksen, joka ei enää tarvitse erillistä oikeutusta (perususkomus); 2) ketjun tulee olla muodoltaan kehämäinen, jolloin oikeutus muodostuu uskomusten keskinäisestä koherenssista eli niiden kokonaisuuden johdonmukaisuudesta; tai 3) uskomuksemme eivät ole lainkaan oikeutettuja (tietoteoreettinen skeptisismi).

Infinitismi on haastanut tämän konsensusnäkemyksen. Infinitismiä on kannattanut muun muassa Peter D. Klein, joka on perustanut näkemyksensä Paul Moserin (1984) ja John Postin (1987) ajatuksiin. Kleinin mukaan oikeuttamisen ketju voi olla ääretön ja ei-kehämäinen. Infinitismi koostuu siis seuraavista kahdesta periaatteesta:[1]

  1. Kehäpäätelmien välttäminen (principle of avoiding circularity, PAC): kaikille uskomuksille x pätee, jos henkilöllä S on perustelu x:lle, niin kaikille uskomuksille y pätee, että jos y on osa x:n perusteluhistoriaa S:lle, niin x ei ole osa y:n perusteluhistoriaa S:lle.
  2. Mielivaltaisuuden välttäminen (principle of avoiding arbitrariness, PAA): kaikille uskomuksille x pätee, jos henkilöllä S on oikeutus x:lle, niin x:lle on olemassa jokin syy r1, joka on saatavilla S:lle; ja r1:lle on olemassa jokin syy r2, joka on saatavilla S:lle; ja niin edelleen.

Ensimmäinen suuntautuu erityisesti koherentismia, toinen erityisesti fundamentalismia vastaan. Kleinin mukaan vain infinitismi pystyy noudattamaan kumpaakin periaatetta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Klein, Peter: "Human Knowledge and the Infinite Regress of Reasons". Teoksessa Neta, Ram & Pritchard, Duncan (toim.): Arguing about Knowledge, s. 249-272. London & New York: Routledge, 2009. ISBN 0-415-44839-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]