Induktiosilmukka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Induktiosilmukasta ilmoittava kyltti linja-autossa.

Induktiosilmukka on sähkömagneettisen kentän siirtämiseen ja havaitsemiseen käytetty laite, jonka toiminta perustuu siihen, että muuttuva magneettikenttä indusoi sähköjohtoon jännitteen ja vastaavasti silmukassa kulkevan sähkövirran muutos synnyttää silmukan sisään muuttuvan magneettikentän. Induktiosilmukkaa käytetään muun muassa äänen siirrossa, metallinpaljastimissa ja liikkuvan ajoneuvon havaitsemiseen tiehen upotetun silmukan avulla.[1]

Induktiosilmukka on yleisesti käytössä oleva huonokuuloisten apuväline, jolla julkisissa tiloissa kuulutukset, puheet tai muu ohjelma välitetään langattomasti suoraan kuulolaitteeseen. Tällä vähennetään huonon akustiikan ja taustamelun vaikutusta kuunteluolosuhteisiin. Induktiosilmukoita on yleisesti kirkoissa, isoissa auditorioissa tai palvelupisteissä.[2] Myös puhelinyhteys voidaan välittää puhelimesta kuulokojeeseen induktiosilmukan avulla.

Kuulolaitteen induktiosilmukkatyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Induktiosilmukkatyyppejä ovat kaulasilmukka, huonesilmukka ja tyynysilmukka. Yhteistä kaikille silmukkatyypeille on, että yhteys kuulolaitteesta silmukkaan ei vaadi johdinta, vaan signaali siirtyy langattomasti. Verrattuna kuulokkeisiin saadaan myös se hyöty, että kuulolaitteet on sovitettu käyttäjän oman kuulon tasoon, jolloin ääni kuuluu mahdollisimman tasapainoisesti.

Induktiosilmukkaan syötetään äänisignaali tilan tai huoneiston äänentoistojärjestelmän kautta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Basics of Loop Vehicle Detection Marsh Product. Viitattu 26.8.2013.
  2. Induktiosilmukka Kuuloliitto. Viitattu 26.8.2013.
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.