Imukarpit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Imukarpit
Valkoimukarppi (Catostomus commersonii)
Valkoimukarppi (Catostomus commersonii)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Karppikalat Cypriniformes
Heimo: Imukarpit
Catostomidae
Cope, 1871
Alaheimot ja suvut[1]
  • Catostominae
    • Catostomus
    • Chasmistes
    • Deltistes
    • Erimyzon
    • Hypentelium
    • Minytrema
    • Moxostoma
    • Thoburnia
    • Xyrauchen
  • Cycleptinae
    • Cycleptus
  • Ictiobinae
    • Carpioides
    • Ictiobus
  • Myxocyprininae
    • Myxocyprinus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Imukarpit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Imukarpit Commonsissa

Imukarpit (Catostomidae) on karppikaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan Pohjois- ja VäliAmerikasta sekä Aasiasta makeista vesistä.

Lajit ja anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmat imukarppien heimoon kuuluvien lajien fossiilit on ajoitettu eoseenikaudelle. Nykyään heimossa elää 13 sukua ja 68–72 lajia. Imukarppien heimo jaetaan 4 alaheimoon, jotka ovat Catostominae, Cycleptinae, Ictiobinae ja Myxocyprininae.[1][2]

Suurimmat imukarppilajit voivat saavuttaa 1 metrin pituuden, mutta suurin osa jää alle 60 cm pitkiksi. Selkäevä alkaa ennen vatsaevää ja peräevä sijaitsee ruumiin takaosassa. Peräevä on aikuisilla koirailla pidempi kuin naarailla. Tyypillinen piirre imukarpeille ovat paksut huulet, joilla ne tarruvat kiviin voimakkaasti virtaavissa joissa ja puroissa.[1][2][3][4]

Imukarpit ovat tetraploidisia eli niillä kromosomisto on nelinkertainen.[1][4]

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imukarppilajeja tavataan Pohjois-Amerikassa ja Väli-Amerikassa Kanadasta Guatemalaan ulottuvalta alueelta sekä sulkaimukarppia (Caprioides cyprinus) Siperian itäosista ja Kiinasta kiinanimukarppia (Myxocyprinus asiaticus). Imukarpit ovat makena veden kaloja ja niitä tavataan erityisesti kirkkaista ja nopeasti virtaavista joista ja puroista. Ne elävät lähellä pohjaa ja niiden ravinto koostuu kasvi- ja eläinplanktonista, kaloista, madoista ja pienistä äyriäisitä. Heimon lejian kutuaika on keväällä. Imukarpit ovat suosittuja urheilukalastuksen kohteita ja niitä voidaan käyttää myös ruokakaloina.[1][2][3][4][5]

Suomen aluevesiltä on tavattu kalanviljelyslaitoksilta karanneita imukarppeja (Catostomus catostomus)[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Nelson, Joseph S.: Fishes of the world, s. 143. Chichester: John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.09.2012). (englanniksi)
  2. a b c Family Catostomidae (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). Viitattu 29.9.2012. (englanniksi)
  3. a b Tanya Dewey: Catostomidae Animal Diversity Web. University of Michigen Museum of Zoology. Viitattu 29.09.2012. (englanniksi)
  4. a b c Barton C. Marcy,Dean E. Fletcher,F. Douglas Martin,Michael H. Paller: Fishes of the Middle Savannah River Basin, s. 175. University of Georgia Press, 2005. ISBN 978-0-8203-2535-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.09.2012). (englanniksi)
  5. Sucker family Catostomidae Cornell University. Viitattu 29.9.2012. (englanniksi)
  6. Lauri Urho ja Hannu Lehtonen: Kalalajit Suomessa (PDF) 2008. RKTL. Viitattu 29.9.2012.
Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.