Imperialismi Aasiassa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Imperialismi Aasiassa oli alkujaan seurausta eurooppalaisten 1400-luvulla tekemistä laivamatkoista, joiden tarkoituksena oli merireitin löytäminen Intiaan maustekaupan kasvattamiseksi. Eurooppalaiset taloudet oli hyvin omavaraisia ennen 1500-luvun alkua, vaikka pienimuotoista kauppaa käytiinkin Afrikan ja Aasian kanssa. Seuraavan vuosisadan kuluessa kansainvälinen kaupankäynti sitoi Euroopan ja Aasian taloudet toisiinsa. Luksustuotteille oli Euroopassa aiempaa enemmän kysyntää, minkä seurauksena Aasian markkinoiden merkitys Euroopalle kasvoi entisestään.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1500-luvulla löytyi merireitti Aasiaan Hyväntoivonniemen kautta. Portugali pyrki mukaan Aasian kauppaan, jota Arabit ja Italialaiset oli aikaisemmin dominoineet. Hollannin Itä-Intian kauppakomppania alkoi kuitenkin vallata Aasian markkinoita, minkä seurauksena portugalilaisten rooli kuitenkin kutistui ajan kuluessa. Hollannin Itä-Intian kauppakomppania pystytti tukikohtiaan ensin Bataviaan ja sen jälkeen Malakkaan ja Sri Lankalle. Myöhemmin britit sekä ranskalaiset perustivat omia tukikohtiaan Intiaa ja pyrkivät laajentamaan kaupankäyntiään Kiinan kanssa. Seitsenvuotisen sodan seurauksena britit pystyivät kuitenkin ajamaan ranskalaiset pois Intiasta, ja Englannin Itä-Intian kauppakomppaniasta tuli vähitellen Intian niemimaan merkittävin poliittinen sekä taloudellinen toimija.

Uusi imperialismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen teollista vallankumousta itämaisten hyödykkeiden tarve oli eurooppalaisen imperialismin pääsyynä. Tämän vuoksi eurooppalaisten läsnäoloa Aasiassa tarvittiin lähinnä kaupankäynnin suojaamiseen sekä sen tehostamiseen. Teollistumisen myötä myös luonnonvarojen kysyntä Euroopassa kasvoi. 1870-luvun talouslama sai eurooppalaiset valtiot etsimään myös uusia markkinoita omille tuotteilleen. Tämä suuri rakenteellinen muutos käynnisti uudeksi imperialismiksi kutsutun aikakauden, jolloin eurooppalaisten valtiot hankkivat uusia siirtomaa-alueita ympäri maailmaa. Uuden imperialismin seurauksena suurvallat alkoivat epäsuoran vallankäytön sekä kaupankäynnin sijasta keskittyä vallankäytön ekspansioon. Siirtomaista tuli siirtomaavaltojen jatkumoja. 1870-luvun ja ensimmäisen maailmansodan välissä Aasiaa hallinneet Iso-Britannia, Ranska ja Alankomaat laajensivat valtaansa myös Lähi-Idässä, Intian niemimaalla sekä Kaakkois-Aasiassa. Samanaikaisesti myös Japani, Venäjä sekä Yhdysvallat kasvattivat vaikutusvaltaansa itä-Aasiassa sekä Tyynellämerellä.

Dekolonisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmansodissa suurvaltojen väliset taistelut ulottuivat myös Aasiaan. Maailmansodat heikensivät myös suurvaltojen valta-asemaa Aasiassa. Toisen maailmansodan jälkeinen Euroopan jälleenrakennus vaati resursseja, eivätkä suurvallat kyenneet siirtomaiden poliittisen ja taloudellisen tasapainon ylläpitämiseen. Nationalististen liikkeiden toiminta synnytti itsenäisyysvaatimuksia, joita eurooppalaiset eivät kyenneet enää torjumaan. Suurin osa siirtomaista itsenäistyi muutamia vuosia sodan jälkeen.