Imagismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Runoilija Ezra Pound.

Imagismi oli 1900-luvun alussa alkanut runon tyylisuunta, jolle tyypillistä olivat mielikuvituksellisuus sekä selkeä ja terävä kielenkäyttö. Se muodostui Britanniassa runoilijaryhmäksi, joka vaikutti 1908–1917. Imagismi antoi runsaasti vaikutteita yhdysvaltalaiselle beat-runoudelle ja modernismille. Tunnettuja imagisteja olivat muun muassa Ezra Pound, T. E. Hulme ja Ford Madox Ford. Sen piiriin kuuluivat myös Hilda Doolittle, Richard Aldington, Frank Stuart Flint sekä yhdysvaltalainen Amy Lowell.[1].

Imagismi syntyi T. E. Hulmen vuonna 1908 perustamassa Poets’ Clubissa. Ryhmän lehdessä julkaistuja Hulmen runoja "Autumn" ja "A City Sunset" on pidetty imagismin lähtölaukauksena. Tunnetuksi suuntauksen teki kuitenkin juuri Pound.[2]

Imagismi hylkäsi mitallisuuden ja jälkiromantiikan tunnustuksellisuuden, ja runon perusyksikkö oli kuva (imago). Ezra Pound julkaisi imagismin ohjelman 1914 Poetry-lehdessä. Poundin julkaisema antologia Des Imagistes on kooste tyylisuunnan runoilijoiden tuotantoa.[1]

Tyylisuunta antoi vaikutteita laajemmallekin kuin koulukunnan jäseniin. Esimerkiksi T. S. Eliot ja James Joyce on nimetty sen vaikutteita omaksuneiksi kirjailijoiksi. Venäjällä syntynyt runokoulukunta imaginismi on saattanut saada nimensä suuntaukselta[3].

Imagismiin sisältyi jo lähtökohtaisesti idän kuvallisen runokielen ihailu. Runoilija, Kaukoidän runouden suomentaja Pertti Nieminen on tunnistanut imagismin omaksi lähtökohdakseen.[4]

Imagismi Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajettiin hillitöntä vauhtia pimeää tietä pitkin,
keltavästäräkki käveli mustan oksan päästä päähän.

– Pentti Saarikoski, Autolla ajoa öiseen aikaan, 1961

Suomeen imagismi tuli vasta 1950-luvulla, ja sen etunenässä oli Pound-harrastaja Tuomas Anhava. Vaikutteet eivät kuitenkaan olleet niin merkittäviä, että tyyliä olisi noudatettu orjallisesti. Tyylisuuntaa on arvosteltu pysähtyneistä runokuvista, muun muassa Pentti Saarikoski on parodioinut sitä runossaan vuonna 1961.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otavan kirjallisuustieto, s. 313–314. (Artikkeli:Imagismi). Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-x.
  2. Mary Ann Gillies,Aurelea Denise Mahood, Modernist literature: an introduction sivut 66–67 Teos Google Booksissa, viitattu 5.3.2011
  3. Tomi Huttunen: Runoilijaelämää vallankumouksen jälkeen Anatoli Mariengof kuvaa moskovalaista boheemimaailmaa... 28.12.2002. Viitattu 20.9.2009.
  4. Tuulia Toivanen, Vastaanoton kiinalainen erehdys, Tsv.fi, Avain sivu 36
  5. Jukka Koskelainen, Imagismi luotti ulkoiseen runokuvaan, Helsingin Sanomat 5.3.2011 sivu C 3
Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.