Imaginismi
Imaginismi oli Venäjällä ja Neuvostoliitossa vuosina 1918–1925 vaikuttanut runokoulukunta, jonka perustivat Anatoli Mariengof, Sergei Jesenin ja muut aikakauden runoilijat. Anatoli Mariengof on kuvannut imaginismia muistelmissaan[1]. Ryhmän teoreettinen anti ei ollut merkittävä[2].
Ryhmä perustettiin ottamaan etäisyyttä futurismiin. Se julkaisi 1919 manifestin, jossa se julisti futurismin kuolleeksi, sen sijaan ryhmä julistautui itse oikeiksi vallankumouksellisiksi ja vaati uuteen yhteiskuntaan individualistista taidetta. Vaikka toisin voisi luulla, ryhmä oli alkuun etuoikeutettu, sillä kulttuuriasiain kansankomissaari Anatoli Lunatšarski tuki sitä.[1]
Imaginistien kustannustoiminta oli aktiivista erityisesti Aleksandr Kusikovin ansiosta. Ryhmä perustikin neljä kustantamoa ja kirjallisen julkaisun Gostinitsa dlya puteshestvujuših v prekrasnom (Kauneuden matkalaisten majatalo). Imaginismin perillisiksi ovat julistautuneet nuoret imaginistit ja meloimaginistit. Ryhmän vaikutus Venäjällä on edelleen voimakas.
Koulukunnan nimi on voinut olla peräisin Ezra Poundin ja kumppaneiden tyylisuunnan "imagismi" nimestä, mutta se oli siitä täysin riippumaton ja kehittyi omaan suuntaansa.[1]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Markov, V. Russian Imaginism 1919-1924. Gießen 1980.
- Nilsson, N. The Russian imaginists. Ann Arbor: Almgvist and Wiksell, 1970.
- Huttunen, T. Imazhinist Mariengof: Dendi. Montazh. Ciniki. Moscow: NLO, 2007.
- Ponomareff, C. "The Image Seekers: Analysis of Imaginists Poetic Theory, 1919-1924." The Slavic and East European Journal 12 (1986).
- Kudryavitsky, A. "Popytka zvuka." Novoe literaturnoe obozrenie 35 (1999).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Tomi Huttunen: Runoilijaelämää vallankumouksen jälkeen Anatoli Mariengof kuvaa moskovalaista boheemimaailmaa... hs.fi. 28.12.2002. Viitattu 20.9.2009.
- ↑ Otavan kirjallisuustieto, s. 835. (artikkeli: Venäjänkielinen kirjallisuus). Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-x.