Ilkka Väänänen
Ilkka Sakari Väänänen (1. heinäkuuta 1915 Jyväskylä[1] – 20. joulukuuta 1987[2][3]) oli suomalainen lääkäri.
Väänäsen vanhemmat olivat lehtori Oskar Gabriel Väänänen ja Helmi Elin Emilia Karpio (ent. Spets) ja puoliso vuodesta 1941 Anni-Tytti Tellervo Rantasalo. Hän tuli ylioppilaaksi Suomalaisesta normaalilyseosta 1933 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1943. Lastentauteihin Väänänen erikoistui 1953 ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1962. Väänänen toimi lääkäriksi valmistuttuaan useissa eri sairaaloissa ja organisaatioissa, muun muassa Lapin läänin lääninlääkärinä vuodesta 1946 vuoteen 1951. Vuonna 1953 hänestä tuli Lapin lastensairaalan ylilääkäri Rovaniemellä. Sodissa hän oli pataljoonan, rykmentin, kenttäsairaalan ja sotasairaalan sekä sotavammapoliklinikan lääkäri sekä Päämajan lääkintäosaston toimistoupseeri. Sotilasarvoltaan Väänänen oli lääkintäkapteeni (1942).[1] Väänänen oli Helsingin Lastenlinnan ylilääkäri 1964–1973, johtava lääkäri 1969–1973, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan hallintojohtaja 1973–1978 ja Mannerheimin lastensuojeluliiton vt. toiminnanjohtaja 1979–1983.[4] Vuodesta 1968 hän oli Helsingin yliopiston sosiaalilääketieteen dosentti[3].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 771-772. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ Kalle Achté, In memoriam (muistokirjoituksen tiedot), (Arkistoitu – Internet Archive) Finna.fi
- ↑ a b Kuka kukin on 1978 (Runeberg.org)
- ↑ Facta 2001, WSOY 1986, 18. osa, palsta 523
| ||||||||||
