Il trono di fuoco
| Il trono di fuoco | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Jesús Franco |
| Käsikirjoittaja |
Jesús Franco Enrico Colombo Michael Haller Anthony Scott Veitch |
| Perustuu | Harry Alan Towersin tarinaan |
| Tuottaja |
Arturo Marcos Harry Alan Towers |
| Säveltäjä | Bruno Nicolai |
| Kuvaaja | Manuel Merino Rodríguez (käännä suomeksi) |
| Pääosat |
Christopher Lee Maria Schell Leo Genn |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Liechtenstein[1] Italia Espanja Länsi-Saksa |
| Tuotantoyhtiö |
Fénix Cooperativa Cinematográfica[1] Prodimex Film[1] Terra-Filmkunst[1] American International Pictures[2] |
| Levittäjä |
American International Pictures Netflix |
| Ensi-ilta |
5. helmikuuta 1970 5. kesäkuuta 1970 24. toukokuuta 1971 Toukokuussa 1972 |
| Kesto |
104 minuuttia (leikkaamaton) 97 minuuttia (Argentiina) 96 minuuttia (Espanja) 94 minuuttia (Ruotsi) 82 minuuttia (Länsi-Saksa) 84 minuuttia (USA) |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Tuotto | 18 713 190 ESP (Espanja)[1] |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| AllMovie | |
Il trono di fuoco (esp. El proceso de las brujas tai El juez sangriento; saks. Der Hexentöter von Blackmoor) on Jesús Francon ohjaama italialais-espanjalais-saksalainen historiallinen, osittain tositapahtumiin perustuva kauhuelokuva vuodelta 1970.[3] "Verisen tuomarin" pääosissa ovat nimiroolissa oleva Christopher Lee sekä Maria Schell ja Leo Genn.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Il trono di fuoco sijoittuu vuoden 1685 Englantiin. Kuningas Kaarle on kuollut ja hänen veljensä kuningas Jaakko II pitää valtaa hovissa. Noitavainot ja julmat kidutukset kuulustelukeinona ovat arkipäivää. Vainoja käytetään vallankäytön välineenä eikä niiden kohteella ole merkitystä.
Nuoren Mary Greyn (Maria Rohm) anelut kaikuvat kuuroille korville Britannian pahamaineisimman tuomarin George Jeffreysin (Christopher Lee) tuomitessa hänen siskonsa, syyttömän Alicia Greyn (Margaret Lee), poltettavaksi roviolla. Jeffreys ihastuu Maryn viattomuuteen, vaikka tätäkin epäillään noituudesta. Muutama viikko myöhemmin Jeffreysin ego kolahtaa pahasti yhteen vallanhimoisen Wessexin jaarlin (Leo Genn) kanssa. Alkaa Jeffreys vastaan Wessex vallankäytön shakkipeli nappuloinaan Mary Grey sekä Wessexin poika Harry (Hans Hass Jr.), jolla on omat suunnitelmansa Jeffreysin kukistamiseksi. Toisiinsa rakastuneet Mary ja kapinallismielinen Harry uhkaavat lähteä Lontoosta etsimään onnea muualta, mutta se ei ole helppoa...
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Christopher Lee | … | Tuomari George Jeffreys |
| Maria Schell | … | Äiti Rosa |
| Leo Genn | … | Lordi Wessex |
| Hans Hass Jr. | … | Harry Selton |
| Maria Rohm | … | Mary Gray |
| Margaret Lee | … | Alicia Gray |
| Pietro Martellanza | … | Barnaby |
| Howard Vernon | … | Jack Ketch |
| Milo Quesada | … | Satchel |
| Werner Abrolat | … | Inkvisiittori Matt |
| Diana Lorys | … | Sally Gaunt |
| José Martínez Blanco | … | Steven Truro |
| José María Prada | … | Palafox |
| Vicente Roca | … | Pääsyyttäjä |
| John Thompson | … | Jonathan Dickens |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ohjaaja Franco laati myös käsikirjoituksen Enrico Colombon, Michael Hallerin ja Anthony Scott Veitchin kanssa Harry Alan Towersin tarinan pohjalta.[1] Towers toimi elokuvan tuottajana Arturo Marcosin kanssa.[1] Elokuva kuvattiin Portugalissa ja Espanjassa vuonna 1969.
Christopher Lee kiinnostui elokuvasta historiallisista syistä.[3] Hän on sanonut pitävänsä roolia yhtenä parhaistaan, mutta ei tiennyt elokuvan sisältävän sadistista kidutusta sen kuvausvaiheessa.[3]
Lordi Wessexin rooliin oli alun perin tarkoitus mennä Dennis Price, mutta vetäytyi roolista viime hetkellä.[1][3] Hänen nimensä mainitaan kuitenkin joissain elokuvajulisteissa.[1]
Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Il trono di fuoco sai ensi-iltansa kotimaassaan Italiassa 5. helmikuuta vuonna 1970.[2][1] Länsi-Saksassa elokuva ilmestyi teattereihin samana vuonna 5. kesäkuuta.[1] Espanjassa elokuva julkaistiin 24. toukokuuta vuonna 1971.[1] Yhdysvaltoihin elokuva saapui teatterilevitykseen toukokuussa vuonna 1972.[1] Espanjassa elokuva tuotti noin 19 miljoonaa pesetaa.[1]
Il trono di fuoco sai ilmestyessään hyvän vastaanoton, josta elokuva pääsi laajaan teatterilevitykseen.[3] Elokuva kuuluu kuitenkin nykyään ohjaaja Francon aliarvostettuihin elokuviin.[3]
Il trono di fuoco on julkaistu videolle ja DVD:lle (vuosina 2000 ja 2004).[1][2]
Muut versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Il trono di fuocosta on useita leikkausversioita ja monta eri nimikettä.[3][1] 104 minuutin leikkaamatonta versiota on saatavilla yksittäisjulkaisuna sekä osana neljän levyn The Christopher Lee Collection -painosta.[3] Levyltä löytyy myös 25-minuuttinen Christopher Leen ja Jesús Francon haastattelu Bloody Jess.[3] Lisäksi levyllä on muun muassa kohtauksia, yksi espanjalaisessa versiossa käytetty 6 minuuttia kestävä kohtaus, esittelyfilmejä ja julistegalleria.[3]
Elokuvalla on Yhdysvalloissa monta eri nimikettä The Bloody Judgen rinnalla: Night of the Blood Monster,[1] Throne of the Blood Monster,[1] Trial of the Witches,[1] Witch Killer of Broadmoor[1] ja Witches' Trial.[1][3]
Tosielämän George Jeffreys (1645–1689) määräsi tuomarina ollessaan jopa 200 kapinallista hirtettäviksi ja 800 orjuuteen. Hän langetti kovia tuomioita päästäkseen kuningas Jaakko II:n suosioon ja edetäkseen lordikansleriksi. Unelma toteutuikin, mutta Jeffreys sai nauttia ylennyksestä vain hetken kunnes kuningas syöstiin vallasta. Jeffreys kuoli vankeudessa vain muutama kuukausi myöhemmin huhtikuussa 1689.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Il trono di fuoco (1970) finnish.imdb.com. IMDB.com. Viitattu 8.12.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c The Bloody Judge (1969) allmovie.com. Allmovie.com. Viitattu 8.12.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Il trono di fuoco (1970) :: The Bloody Judge elitisti.net. Elitisti.net, © Sakari Määttä, 22.9.2011. Viitattu 8.12.2012. (suomeksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Il trono di fuoco Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Il trono di fuoco AllMoviessa. (englanniksi)