Ikuiseen rauhaan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ikuiseen rauhaan. Valtio-oikeudellinen tutkielma (saks. Zum ewigen Frieden. Ein philosophischer Entwurf) on Immanuel Kantin teos, joka julkaistiin vuonna 1795. Siinä esitetään kuinka saavutetaan yleismaailmallinen rauha konkreettisten kansainvälisten sopimusten avulla.

Kant sai merkittäviä vaikutuksia Ranskan vallankumouksesta ja sen ajan rauhanaatteen puolestapuhujilta. Tutkielma kirjoitettiin kesällä 1795 ja se ilmestyi saman vuoden syksyllä. Innoittajaksi teoksen syntymiseen arvellaan edellisenä keväänä Preussin ja Ranskan välillä solmittu Baselin rauha.[1]

Tutkielma on kirjoitettu rauhansopimuksen muotoon "alustavine" ja "lopullisine" määrityksineen. Alustavat määritykset käsittelevät käytännöllisiä kysymyksiä. Lopulliset määritykset ovat teoreettisempia. Näiden jälkeen tulee liiteosio, jossa pohditaan puhtaasti filosofiselta kannalta politiikan ja moraalin keskinäistä suhdetta.

Teoksen ensimmäisessä osassa annetaan alustavat määritykset:

  1. "Rauhansopimukseksi älköön tunnustettako sellaista, joka on tehty salaisella tarkoituksella varata samalla aihe vastaiseen sotaan."
  2. "Minkään valtion älköön sallittako perinnän nojalla, vaihtamalla, ostamalla tai lahjaksi hankkia omakseen toista omintakeista valtiota (pientä tai suurta, mikä on tässä yhdentekevää)."
  3. "Vakituinen sotaväki (miles perpetuus) on aikaa myöten kokonaan lakkautettava."
  4. "Valtiovelkaa älköön tehkö valtion ulkoasioita silmälläpitäen."
  5. "Mikään valtio älköön sekaantuko väkivaltaisesti toisen valtion hallitusmuoto- ja hallitusasioihin."
  6. "Käydessään sotaa toisen valtion kanssa älköön mikään valtio antautuko sellaisiin vihollisuuksiin, joista on välttämättömänä seurauksena, että keskinäinen luottamus tulevana rauhan aikana käy mahdottomaksi. Semmoisia ovat salamurhaajain (percussores) ja myrkynsekottajain (venefici) käyttäminen, antautumissopimuksen rikkominen, maanpetoksen (perduellio) järjestäminen siinä valtiossa, jota vastaan soditaan, ym."

Toisessa osassa annetaan lopulliset määritykset valtioiden välistä ikuista rauhaa varten:

  1. "Valtiojärjestys olkoon jokaisessa valtiossa tasavaltainen."
  2. "Kansainoikeus perustukoon vapaiden valtioiden valtioliittojärjestelmään."
  3. "Maailmankansalaisoikeus olkoon rajoitettu yleiseen vierasystävyyden vaatimuksiin."

Tutkielma herätti ilmestyttyään paljon huomiota Kantin kotimaassa ja varsinkin vallankumouksellisessa Ranskassa, jossa teos sai aikaan laajempaakin tutustumista Kantin filosofiaan. Paitsi ranskaksi tutkielma ilmestyi myös tanskaksi ja englanniksi, mutta se kuitenkin unohdettiin pian. Siihen olivat osaltaan syynä Napoleonin sodat ja maailmankatsomuksessa tapahtunut suunnanmuutos - käänne valistuksen aatteista romantiikkaan ja maailmankansalaisuudesta isänmaallisuuteen. Kantin ehdottaman kansainliiton vastineeksi tuli Pyhä allianssi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuomikoski 2000, s. 8
  2. Tuomikoski 2000, s. 9

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kant, Immanuel: Ikuiseen rauhaan. Valtio-oikeudellinen tutkielma. Suom. Jaakko Tuomikoski. Hämeenlinna: Karisto Oy, 2000. ISBN 951-23-2764-3.