Ikuinen opiskelija

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ikuinen opiskelija on opiskelija, joka ei suorita loppututkintoa, tai vaihtoehtoisesti henkilö, jolle opiskelu on elämäntapa ja harrastus.

Yleensä nimitystä käytetään niistä yliopisto-opiskelijoista, jotka jatkavat "opiskelijaelämää" vuosia sen jälkeen kun tavallisen opiskelutahdin mukaan olisi jo pitänyt valmistua.

Työnteko viivästyttää monen opiskelijan valmistumista. Usein työ vie, koska palkan tuoma elintaso on liian houkutteleva. Toisaalta kuitenkin samalla halutaan pitää kiinni opiskelijaeduista.

Tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaan mukaan tutkijat osoittivat työssäkäyvien opiskelijoiden opiskelevan nopeammin, heidänhän pitää optimoida ajankäyttönsä. Opintojen venymistä selitetäänkin opiskeluajan antoisuudella, uusien elämänpiirien tarjoamilla elämänsisällöillä.[1]

Opetusministeriö ja yliopistot ovat viime vuosina pyrkineet vähentämään opintojen venymistä erilaisin keinoin. Kaikkien opiskelijoiden tulee nykyisin laatia henkilökohtainen opintosuunnitelma (HOPS), jonka tavoitteena on taata opintojen sujuva eteneminen. Tutkinnoille on lisäksi määritelty tavoitteelliset suoritusajat, joiden huomattavan ylittämisen jälkeen opiskelija voi menettää opiskeluoikeutensa.[2]

Sailas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiosihteeri Raimo Sailas kritisoi ikuisia opiskelijoita Suomen Kuvalehdessä 2004: Rajoittamaton maksuton opiskeluoikeus on johtanut siihen, että yliopistoissa opiskelee elämäntapaintiaaneja. Sailas viittasi siihen tilastotietoon, että 25 prosentilla yliopistossa kirjoilla olevista ei ole vuotta uudempia opintosuorituksia.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pirjo Hiidenmaa: Mikä viivyttää opiskelijaa (27/2021, sivu 50) Suomen Kuvalehti. 8.7.2021.
  2. Haapanen, Mikko: Seitsemän vuoden takaraja hiillostaa nyt ikuista opiskelijaa 12.4.2012. Yle. Viitattu 1.7.2019.
  3. Pakarinen, Pete: Sailas: Muutoksia näpertelyn sijaan Verkkouutiset. 28.10.2004. Arkistoitu 28.10.2007. Viitattu 1.7.2019.