Ihmisoikeudet Pohjois-Koreassa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pohjois-Korea tunnetaan muissa maissa etenkin huonon ihmisoikeustilanteensa vuoksi. YK:n mukaan ihmisoikeuksiin sisältyy muun muassa puheoikeus, liikkumisoikeus, uskonnonvapaus ja poliittinen vapaus. Pohjois-Korean hallitus ei ole päästänyt ihmisoikeusarvioijia maahan, mikä vaikeuttaa riippumattomien tietojen keruuta ihmisoikeustilanteesta. Nyt tietoja on kerätty muun muassa pakolaisilta. YK:n yleiskokous esitti huolen Pohjois-Korean ihmisoikeusloukkauksista marraskuussa 2008.[1]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

World Food Programmen (WFP) mukaan miljoonat ihmiset ovat nälänhädässä Pohjois-Koreassa 1990-luvun lopulta. Saatujen tietojen mukaan kaukopuheluja olisi estetty toistuvasti, jottei ruokapulauutiset leviäisi. FAO:n mukaan ¾ kotitalouksista oli vähentänyt ravinnon käyttöä vuonna 2008.[1]

Kuolemanrangaistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Koreassa on käytössä kuolemanrangaistus, ja niitä annetaan usein toisinajattelijoille, ulkomaisille vakoojille ja uskontojen harjoittajille. [1]

Pakolaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhansia pohjoiskorealaisia pakenee Kiinaan eri syistä, kuten nälän, taloudellisten ja poliittisten syiden vuoksi. Osa kerää ruokaa ja tarvikkeita ennen paluuta Pohjois-Koreaan. Osa naisista avioituu kiinalaisten maanviljelijöiden kanssa ja jää Kiinaan. Pohjois-Korea ei hyväksy luvattomia rajanylityksiä, vaan rankaisee niistä, joskus jopa kuolemantuomiolla. Amnesty Internationalin mukaan lähes kaikki pakolla palautetut joutuvat vankileireille kolmeksi vuodeksi. Vankeja kidutetaan ja heillä teetetään palkatonta pakkotyötä. [1]

Sananvapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Internet on kielletty Pohjois-Koreassa.[2] Amnesty Internationalin mukaan pohjoiskorealaisten sananvapaudessa on vakavia rajoituksia. Hallitus valvoo lehdistöä. Raporttien mukaan viranomaiset ovat suorittaneet pidätyksiä eteläkorealaisten videoiden katselun tai luvattomien matkapuhelimien johdosta.[1]

Uskonnollista toimintaa valvotaan erittäin tarkasti. Pohjois-Koreassa on noin 100 000 buddhalaista, 10 000 protestanttia ja 4 000 katolista. Raamattuja ja muuta uskonnollista materiaalia salakuljetetaan Kiinasta ja Etelä-Koreasta.

Helsingin Sanomien toimittaja Petteri Tuominen kuvaa jutussaan Pohjois-Korean sananvapautta 26. syyskuuta 2010: "--Ulkomaalaisille annettujen kieltojen määrä on loputon. Autosta ei saa kuvata. Ihmisiä ei saa kuvata. Sotilaita ei saa kuvata. Kieltoja valvovat viranomaiset, jotka seuraavat tarkoin ulkomaalaisia. Valvovia silmiä riittää: seitsemää turistia vahtii kolme viranomaista."[3]

Keskitysleirit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikkumisvapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amnesty Internationalin mukaan Pohjois-Koreassa liikkumisvapaudessa on vakavia rajoituksia.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Amnesty International Report 2009 The State of the World's Human Rights, Amnesty International, s. 199-200
  2. Corruption Report 2007 Transparency International s.Internet s. 112
  3. Helsingin Sanomat 26.9.2010. Pohjois-Korean urkintakoneiston silmät ja korvat ovat kaikkialla. [1] viitattu 26.9.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]