Ignalinan ydinvoimalaitos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ignalinan ydinvoimala.

Ignalinan ydinvoimalaitos on Liettuan koillisosissa sijaitseva, nyttemmin suljettu ydinvoimala, joka oli toiminnassa vuosina 1983–2009. Se oli maan ainoa ydinvoimala.

Laitos sijaitsee Visaginasissa, noin 15 kilometrin päässä Ignalinan kaupungista. Voimalasta on alle 5 kilometriä Valko-Venäjän ja alle 8 kilometriä Latvian rajalle.

Reaktorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimalaan kuuluu kaksi RBMK-tyyppistä reaktoria, jotka valmistuivat vuosina 1983 ja 1987. Voimalan reaktori RBMK-1500 on samantyyppinen kuin Tšernobylin ydinvoimalaitos, vesijäähdytteinen ja grafiittihidastimia käyttävä. Reaktorityyppi RBMK-1500 oli 1500 MW sähkötehollaan aikoinaan maailman suuritehoisin. Ignalinan sulkeminen oli yksi Liettuan EU-jäsenyyden ehdoista ja 1-reaktori suljettiin vuoden 2004 lopussa ja 2-reaktori vuoden 2009 lopussa. [1]

Ignalinan ydinvoimalaitoksen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ignalinan ydinvoimala perustettiin alun perin osaksi koko läntisen Neuvostoliiton energiajärjestelmää. Voimalalaitoksen rakentamistöiden valmistelu aloitettiin vuonna 1974. Varsinaiset maansiirtotyöt ykkösyksikön osalta aloitettiin maaliskuussa 1978 ja valmistuivat seuraavana syksynä. Vuoden 1980 syksynä aikana myös yksikkö 2:n maansiirtotyöt saatiin valmiiksi. Yksikkö 1 saatiin toimintakuntoon vuoden 1983 loppuun mennessä. Samaan aikaan päätettiin aloittaa kolmosyksikön rakentaminen. [2]

Vuonna 1986 tapahtuneen Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden seurauksena Neuvostoliiton hallitus päätti Liettuan pyynnöstä keskeyttää kolmosyksikön rakentamisen. Kakkosyksikön luovutus tuotantokäyttöön siirtyi vuoteen 1987. Vuonna 1989 kolmosyksikön loppurakentamisesta luovuttiin. [2] Onnettomuuden jälkeen RBMK-reaktoreiden turvallisuutta on kuitenkin parannettu alkuperäisiin suunnitelmiin nähden.

Liettuan valtiosta tuli voimalaitoksen omistaja itsenäistymisen jälkeen vuonna 1991. Ignalinan sulkeminen oli yksi avainkysymyksistä Liettuan EU-jäsenneuvotteluissa. Vuonna 2000 päätettiin Ignalinan 1-reaktorin sulkemisesta vuonna 2005 ja 2-reaktorin sulkemisesta vuonna 2009. Viimeinen reaktori suljettiin joulukuun viimeisenä päivänä vuonna 2009. [1]

Voimalan merkittävyydestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimala tuotti noin 70 % Liettuan sähköenergiantarpeesta. Sulkemisen jälkeen maasta tuli riippuvainen fossiilisista polttoaineista, joista puolet joudutaan tuomaan Venäjältä.[3]

Toimintavuotensa aikana Ignalinan ydinvoimala tuotti kahdella yksiköllään yhteensä noin 307,9 miljardia kWh sähköä. Tästä 2004 suljetun ykkösyksikön osuus oli noin 136,9 miljardia kWh ja 2009 suljetun kakkosyksikön noin 170,2 miljardia kWh.[2]

Uuden ydinvoimalan suunnitelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liettualla on ollut halu rakentaa Ignalinan tilalle korvaava, nykyaikaisempi ja turvallisempi voimalaitos, mutta valtion taloustilanne on rajoittanut hankkeen etenemistä. Liettua on neuvotellut uuden ydinvoimalan rakentamisesta länsimaiden kanssa. Viro, Latvia, Liettua ja Puola allekirjoittivat joulukuussa 2006 sopimuksen uuden ydinvoimalan rakentamisesta, mutta sopimus kaatui Liettuan lisättyä osuuttaan siinä. [4] Liettuan tavoitteena oli rakentaa uusi ydinvoimalan vuoteen 2018 mennessä. [1]

Uusi ydinvoimala on nimetty Visaginasin ydinvoimalaksi ja se on suunniteltu sijoitettavan aivan Ignalinan vanhan voimalan viereen, sen itäpuolelle. Näin voidaan hyödyntää esimerkiksi jo rakennettua sähkönsiirtoverkkoa ja muita olemassa olevia perusrakenteita. Hankkeen huhtikuussa 2009 hyväksytty ympäristövaikutusten arvioinnin on tehnyt osaksi suomalainen Pöyry-konserni. [5][6][7]

Kesällä 2012 Liettuan parlamentti hyväksyi alustavasti uudemman suunnitelman 1350 MW:n ydinvoimalasta. Voimalan reaktori halutaan tilata japanilaiselta Hitachilta, joka tulisi 20 prosentin osuudella myös sijoittajaosakkaaksi tähän luokkaa 5 miljardin euroa maksavaan uuteen ydinvoimalaan. Liettuan valtiolle tulisi 38% osuus, Viron on kiinnostunut 22% osuudesta ja Latvia saattaa osallistua 20% osuudella.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Liettuan Ignalinan ydinvoimala suljettiin onnistuneesti Helsingin Sanomat. 31.12.2009. Viitattu 2.1.2010.
  2. a b c About INPP / Construction History - The history of INPP growing (Ignalinan ydinvoimalan historiaa. Laitoksen julkaiseman tuotantohistorian lukuarvoissa näkyy desimaaliosaa koskeva epätäsmällisyys: kahden voimalayksikön tuotantosumma jää vajaaksi kokonaissummasta. ) Ignalina Nuclear Power Plant, www.iae.lt. Viitattu 19.3.2011. (englanniksi)
  3. Lithuania forced by EU to buy Russian fuel Russia today. 19.6.2008. Viitattu 2.1.2010. (venäjäksi)
  4. Matti Hoviseppä,: Puola vetäytyi yllättäen Ignalina-hankkeesta Taloussanomat. 6.7.2007. Viitattu 2.1.2010.
  5. The project from A to Z Visaginas Nuclear Power Plant Project, www.vae.lt. Viitattu 19.3.2011. (englanniksi)
  6. Study on environmental impact of new Lithuanian plant (uutinen Liettuan uuden ydinvoimalan ympäristövaikutusten arvioinnista) 5.2. 2008. World Nuclear News, www.world-nuclear-news.org. Viitattu 19.3.2011. (englanniksi)
  7. Migle Masaityte: Environmental Impact Assessment for Visaginas Nuclear Power Plant (VAE) in Lithuania (pdf) (Yhteenvetoa Liettuan Visaginasin ydinvoimalan (VAE) ympäristövaikutusten arvioinnista) lokakuu 2009. United Nations Economic Commission for Europe, www.unece.org. Viitattu 19.3.2011. (englanniksi)
  8. Joanna Hyndle-Hussein: Visaginas Nuclear Power Plant – still high-risk investment 2012-07-26. Centre for Eastern Studies, Warszawa, Poland, osw.waw.pl. Viitattu 2012-10-07. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 55°36′16″N, 26°33′36″E