Iglu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suuri iglu Kinngaitissa, Baffinin saaren eteläosassa vuonna 1999. Sisäänkäyntitunnelin molemmin puolin tuulensuojaseinämät.
Piirros 1800-luvun puolivälistä kuvaa iniut-kylää Oopungnewingissä, lähellä Frobisher-lahtea Baffinin saarella.
Rakentamisen eteneminen.
Leikkaus: 1) oleskelutila 2) sisäänkäyntitunneli 3) ikkuna 4)tuuletusaukko.

Iglu, eli aputiak, on perinteinen inuitien käyttämä kupolimainen lumesta rakennettu asumus, jossa asuttiin talviaika tai joka tehtiin tilapäiseksi tukikohdaksi metsästysretkellä. Igluja käytettiin Mackenzie-joen suiston ja Labradorin niemimaan välisellä alueella. Kesäisin asumuksena käytettiin hylkeennahkaisia telttoja.[1]

Rakenne ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iglu rakennetaan harkkomaisista lumilohkareista. Materiaalina parasta on tuulen kovaksi pakkaama lumi, josta voi leikata harkkomaisia kappaleita pitkällä veitsellä. Veitset tehtiin ennen valaanluusta, nykyisin käytetään metalliteriä. Harkot ovat kooltaan noin 60 cm leveitä, 120 cm pitkiä ja 20 cm korkeita.[1]

Iglu rakennetaan harkoista ulkokehältä edeten spiraalimaisesti ylös ja keskelle päin. Harkot veistetään yläpinnaltaan sisään päin kalteviksi, jotta saadaan tiivis kupolimainen rakenne. Saumat tiivistetään irtolumella. Kupolin rakenteen lukitsee keskimmäinen harkkokappale, josta hivenen sivulle puhkaistaan ilmanvaihto- ja savuhormina toimiva tuuletusaukko. Kupolissa voi olla ikkuna; kirkas jäälohkare tai hylkeensuolista pingoitettu kalvo. Kulkureittinä sisään toimii noin kolmimetrinen ahdas lumesta rakennettu tunneli. Sisäänkäyntitunnelin päähän ripustettiin hylkeennahkainen verho, tai rakennettiin suojaseinä vetoa vähentämään. Kokenut rakentaja pystytti iglun 1-2 tunnissa.[1]

Sisustuksena oli reunoilla makuutasot, lumiset korokkeet, pinnalla puisia risuja ja niiden päällä karibunnahkoja. Keskellä oli tulisija hylkeenrasvan polttamiseen valoa ja ruuan valmistusta varten.[1]

Asuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä iglussa asui yksi perhe[1], mutta iglukupoleita myös rakennettiin useita peräkkäin ja yhdistettiin tunneleilla, jotta saatiin asumukset 15-20 hengen perhekunnille. [2]

Asukkaat ja sisällä tapahtuvat toiminnot nostavat sisäilman lämpöä ja ilmankosteutta, joka tiivistyessään lumipintaan jäätyy ja aikaansaa ilmatiiviin, jäisen sisäpinnan. Koska tiivis jääpinta ja lumikerros eristävät hyvin, iglussa on lämmintä. Sisälämpötila voi olla jopa −45 °C pakkasella −7:stä +16 °C:een, vaikka ainoa lämmönlähde olisi asukkaiden ruumiinlämpö.[3]

Osa inuiteista asui koko talven igluissa, osa puolestaan asui suurimman osan talvesta puoliksi maahan kaivetuissa, maapohjaisissa ajopuusta ja valaanluista rakennetuissa majoissa ja käytti igluja metsästysretkien tilapäismajoitukseen.[2] Igluja on tehty myös nurmiturppaista, kivistä ja puusta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f igloo (maksullinen) Encyclopædia Britannica Online. 2009. Encyclopædia Britannica. Viitattu 21.2.2009. (englanniksi)
  2. a b Gadacz, Rene R.: Igloo, The Canadian Encyclopedia 2009. Historica Foundation of Canada.
  3. Holihan et al.: How warm is an igloo (mallinnusharjoitus) 2003. Cornell University. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Iglu.