Idänsinililja
Sivulta puuttuu 
| Idänsinililja | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Scilla siberica (Haworth 1804) [1] |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Idänsinililja Wikispeciesissä |
Idänsinililja eli siperiansinililja (Scilla siberica) on monivuotinen, hyönteispölytteinen sipulikasvi, joka luokitellaan joskus kuuluvaksi liljakasvien heimoon (Liliaceae) hyasinttikasvien (Hyacinthaceae) sijaan.[1][2] Se on pieni sinikukkainen kasvi, joka kukkii aikaisin keväällä ja leviää helposti laajoiksi matoiksi puistoissa ja puutarhoissa. Kasvi on kotoisin Aasiasta mutta sitä on levitetty Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Idänsinililjan sipulit ovat soikeat ja pienikokoiset (1,5–2 cm), ja niiden kuori on väriltään sinipunainen tai tummanruskea.[3] Kasvilla on yhdestä neljään 10–20 cm korkeaa, pystyä kukkavanaa ja kahdesta viiteen tasasoukan suikeaa tai pitkulaista, ehytlaitaista tyvilehteä (10–15 cm × 0,5–2 cm). Lehdet ovat nuorina toisiinsa kietoutuneet ja vielä keskenkasvuiset kukinnan alkaessa alku- tai keskikeväällä.[3][4]
Harsussa kukinnossa on kahdesta viiteen kukkaa, joissa on 1–2 mm mittaiset suojuslehdet ja 8–12 mm pitkä, nuokkuva kukkaperä.[3][4] Kehä on kellomainen (12–16 mm × 4–6 mm) ja väriltään kirkkaan- tai tummansininen, joillakin lajikkeilla myös valkea.[4] Siemenkota on halkaisijaltaan 4–6 mm, ja vaaleanruskeissa, pallonmuotoisissa siemenissä (2–3 mm) on pitkä valkoinen lisäke.[3] Idänsinililja leviää helposti paitsi siementämällä myös kasvattamalla sivusipuleita.[5]
[muokkaa] Levinneisyys
Idänsinililja esiintyy luonnonvaraisena Länsi-Aasiassa (Luoteis-Iran, Pohjois-Irak ja Turkki), Kaukasiassa ja Itä-Euroopassa (Valko-Venäjä, Lounais-Venäjä ja Ukraina).[1] Lisäksi se on kotiutunut Keski-Eurooppaan ja levinnyt ihmisen toimesta Pohjois-Amerikkaan.[1] Suomessa idänsinililja on tavallinen koristekasvi puistoissa ja puutarhoissa, joista se on karannut paikoitellen myös luontoon.[4]
[muokkaa] Elinympäristö
Idänsinililja on pieni ja kestävä kevätkasvi, joka viihtyy lehdoissa, pensaikoissa ja vuorten alarinteillä kasvavissa metsissä.[5]
[muokkaa] Myrkyllisyys
Idänsinililja voi ärsyttää herkkää ihoa ja aiheuttaa sisäisesti nautittuna myrkytysoireita, kuten kipua suussa tai vatsassa, kouristuksia, ripulia ja pulssin epäsäännöllisyyttä. Koko kasvi – sipulit ja kukat mukaan lukien – sisältää sydänaktiivisia glykosideja, jotka vaikuttavat samaan tapaan kuin digitalis.[6]
-
Kukka.
-
Sipuleita.
-
Puistoistutuksia.
-
Alba-lajike.
[muokkaa] Lähteet
- Blamey, Marjorie ja Grey-Wilson, Christopher: Otavan kasvitieto, s. 456. Toinen painos. Suom. Kurtto, Arto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2005. (suomeksi)
[muokkaa] Viitteet
- ↑ a b c d Scilla siberica information from NPGS/GRIN GRIN Taxonomy for Plants. United States Department of Agriculture. Viitattu 5. lokakuuta 2009.
- ↑ Scilla siberica ITIS. Viitattu 5. lokakuuta 2009.
- ↑ a b c d Scilla siberica Flora of North America. Viitattu 5. lokakuuta 2009.
- ↑ a b c d Blamey, s. 456
- ↑ a b Scilla siberica Ornamental Plants from Russia. Viitattu 6. lokakuuta 2009.
- ↑ Scilla siberica Canadian Poisonous Plants Information System. Viitattu 5. lokakuuta 2009.
