Idänsiiseli
Sivulta puuttuu | Idänsiiseli | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1] |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Spermophilus suslicus (Güldenstaedt, 1770)[1] |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Idänsiiseli Wikispeciesissä |
Idänsiiseli eli suslikki (Spermophilus suslicus) on oravien (Sciuridae) heimoon kuuluva jyrsijälaji.[2][3]
Sisällysluettelo |
Käytös [muokkaa]
Sen levinneisyys alue ulottuu Venäjälle, Ukrainaan, Valko-Venäjälle ja Romaniaan. Lisäksi idänsiiseleitä tavataan Puolassa erään lentokentän ympäristössä, jonne laji on oletettavasti levinnyt liikenteen mukana. Suslikit viihtyvät ruohikkoalueilla ja pelloilla. Sitä uhkaa elinalueen vähentyminen. Se syö lähinnä ruohoa ja siemeniä sekä lisäksi hyönteisiä. Luonteeltaan se on utelias eläin, joka tutkii erilaisten ravinnonlähteiden mahdollista syötävyyttä. Jokaisella aikuisella suslikilla on oma pesä, johon johtaa useita käytäviä.
Yleensä suslikit viihtyvät aroilla ja vuoristoniityillä, mutta ihmisasutuksen lähistöllä on paljon ylijäämä ruokaa. Idänsiiselit varastoivat makupaloja käytäviinsä. Suslikien vihollisia ovat esimerkiksi petolinnut. Kun yksi eläimistä huomaa vihollisen, se varoittaa muita kimeällä varoitusäänellään. Ihmisasutuksen ympäristössä niitä vaanivat myös kissat. [4]
Sateella suslikit pysyvät mielellään sisällä. Pesä on käytäväverkoston matalimpien kohtien yläpuolella, joten se ei kastu rankkasateellakaan. Käytävät pitää kuitenkin puhdistaa niiden kastuttua, mikä teettää työtä siiselille. Idänsiiselit vetäytyvät pesiinsä myös kuumalla, jossa he voivat viettää muutamia päiviä pesiin kerätyn vararavinnon turvin.[4]
Idänsiiselin vuosi [muokkaa]
Talven idänsiiseli viettää talviunessa lokakuusta huhtikuulle. Se pariutuu huhti-toukokuussa. Emo vuoraa pesänsä runsaalla heinällä. Odotusaika on 23-26 päivää eli reilut kolme viikkoa, jonka kuluttua syntyy 4-8 poikasta, jotka ovat karvattomia ja sokeita syntyessään. Niillä on jo varhain näkyvissä lajille tyypillinen täplikäs kuviointi. Emo imettää poikasiaan 3-4 viikkoa. Runsaan viikon kuluttua poikasten silmät aukeavat.
Poikaset tulevat ensi kertaa ulos pesästä noin kuukauden ikäisinä, jolloin ne ovat lähes täysikasvuisia. Kesän edetessä poikaset lähtevät omille teilleen ja rakentavat kukin oman pesän. Poikaset viihtyvät pitkään yhdessä, vaikka niillä onkin jo omat pesät. Syyskesästä idänsiiselit keräävät vararavintoa talviunen varalle.[4]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Spermophilus suslicus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Mikko's Phylogeny Archive: Sciuridae: Sciurinae: Marmotini: genus Spermophilus – susliks
- ↑ Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto: Nisäkkäiden suomenkieliset nimet
- ↑ a b c Avara luonto: Siiselien lentokenttä 18.8.2010
Aiheesta muualla [muokkaa]
- ITIS: Spermophilus suslicus (englanniksi)
