Idänpystyperä
| Idänpystyperä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Nirkot Notodontidae |
| Alaheimo: | Pystyperät Pygaerinae |
| Suku: | Pygaera |
| Laji: | timon |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pygaera timon |
|
| Katso myös | |
Idänpystyperä (Pygaera timon) on alkukesän nirkkoihin lukeutuva, kirjava yöperhonen. Se on sukunsa ainoa laji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Idänpystyperän silkinkiiltävien siipien pohjaväri vaihtelee harmaanruskeasta violetinruskeaan ja siipeä kuvioivat sävyltään tummemmat ja vaaleammat alueet. Sisempi ja ulompi poikkiviiru ovat valkoiset sisemmän ollessa melko leveä ja ulomman poikkiviirun kohdalla siiven etureunassa on puhtaanvalkoinen laikku. Vaalean tyvipoikkiviirun ulkopuolella siiven tyviosassa on violetinmusta juova, joka usein jakaantuu erillisiksi laikuiksi. Siiven ulkoreunan tuntumassa on vaalea ja sumeareunainen, melko leveä aaltoviiru, jonka sisäpuolella siiven etureunassa on usein tummaa varjostumaa. Takasiipien tyviosa on vaalean harmaanruskea ja reunaosa tummempi. Sävyjä erottaa reunoiltaan epäselvä valkoinen viiru. Siipiväli 35–45 mm.[1][2]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajin levinneisyys ulottuu itäisimmästä Keski-Euroopasta ja Baltiasta Venäjän poikki Kiinaan ja Japaniin. Pohjoismaissa sitä tavataan vain Suomessa ja hyvin rajallisella alueella Kaakkois-Ruotsin Smålandissa, missä se saattaa olla säilynyt reliktinä.[2] Samanlaisia reliktiesiintymiä saattavat olla myös esiintymät Puolassa ja Tšekissä.[3] Suomessa idänpystyperää tavataan suunnilleen Rauma-Joensuu-linjan eteläpuolella ja havainnot painottuvat vahvasti etelärannikon tuntumaan. Perhoset ovat lennossa yhtenä sukupolvena toukokuun alkupuolelta heinäkuun alkuun.[4] Heinäkuusta lokakuulle saatetaan tavata harvinaisen toisen sukupolven perhosia.[5]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Idänpystyperä elää lehti- ja sekametsissä, metsänreunoilla, kulttuuriympäristöissä ja Suomen alueella jopa saaristossa. Naaraat ovat lennossa luultavasti vain alkuillasta ja niitä tavataan harvoin. Koiraiden lento alkaa myöhemmin ja ne myös tulevat helposti valolle. Koiraiden lento jatkuu keskiyölle, lämpimällä säällä pitempäänkin. Satunnaisesti perhosia on tavattu myös päivisin puiden rungoilta lepäämästä tai parittelusta.[2]
Naaras munii 150–200 munaa pieninä ryhminä tai yksitellen ja pari viikkoa myöhemmin kuoriutuvien toukkien ulkonäkö naamioi ne haavanoksiksi. Toukat ovat täysikasvuisia elokuun loppupuoliskolla, jolloin ne kehräävät kotelokopan useimmiten yhteensidottujen lehtien väliin, mutta joskus jopa maahan, ja koteoituvat sen sisään. Puusta kotelokoppa koteloineen putoaa syksyllä lehtien mukana maahan. Kotelo talvehtii.[2]
Ruotsin kansallisessa uhanalaisarvioinnissa idänpystyperä on luokiteltu vaarantuneeksi.[6]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukan ravintokasviksi tiedetään varmuudella vain haapa (Populus tremula),[5] mutta toukkia on Venäjällä kasvatettu myös mustapoppelilla (Populus nigra)[2].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae.. Uppsala: ArtDatabanken, SLU, 2007. ISBN 978-91-88506-58-0. s. 220–221
- ↑ Artfaktablad (ruotsiksi)
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Suomen perhostutkijain seura: idänpystyperä (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ ArtDatabanken (ruotsiksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- toukka (Arkistoitu – Internet Archive)
- lepidoptera.pl[vanhentunut linkki] (puolaksi)