Ian Paisley

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ian Paisley on jyrkän linjan protestanttipoliitikko.[1]

Ian Richard Kyle Paisley (syntynyt 6. huhtikuuta 1926, Armagh) on pohjoisirlantilainen poliitikko ja pappi, Pohjois-Irlannin ensimmäinen ministeri toukokuusta 2007 kesäkuuhun 2008. Hän on myös perustanut Free Presbyterian Church of Ulsterin ja unionistis-konservatiivisen Democratic Unionist Partyn, jonka johdossa oli vuodesta 1971 aina vuoteen 2008.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ian Paisley syntyi Armagh'n kaupungissa Armagh'n kreivikunnassa Pohjois-Irlannissa baptistipastorin perheeseen, mutta vietti lapsuutensa Ballymenassa Antrimin kreivikunnassa. Nuoruudessaan Paisley opiskeli teologiaa Walesissa ja Belfastissa. Vuonna 1946 hänet vihittiin papiksi, ja 1950-luvun alussa hän oli mukana perustamassa Presbyterian Church of Irelandista eronnutta Free Presbyterian Church of Ulsteria.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo nuoruudessaan Paisley'a kiinnosti politiikka ja Pohjois-Irlannin ongelmat. Kuten moni muukin pohjoisirlantilainen protestantti, Paisley asettui unionistien puolelle. Unionistien tavoitteena oli ja on pitää Pohjois-Irlanti osana Yhdistynyttä kuningaskuntaan, ja Paisley kuuluu näiden ääriryhmään.

Vasta 1960-luvulla Paisley alkoi kuitenkin olla aktiivisemmin mukana politiikassa. Hän kritisoi muun muassa Pohjois-Irlannin pääministeriä (First Minister) Terence O'Neillia, joka hänen mielestään oli liian yhteistyöhaluinen Irlannin tasavallan johdon kanssa. Vuonna 1964 Paisley muun muassa vaati Pohjois-Irlannin poliisin, Royal Ulster Constabylaryn (RUC) poistavan irlantilaisen trikolorin Sinn Féinin Belfastin päämajasta. Tätä seurasi parin päivän mellakointi Pohjois-Irlannissa. Vuonna 1972 Paisley vastusti niin kutsuttua Sunningdalen sopimusta, jonka tarkoituksena oli parantaa yhteistyötä Pohjois-Irlannin, Irlannin tasavallan ja Yhdistyneen kuningaskunnan yhteistyötä.

Pelkästään demokraattisin menetelmin ei Paisleykään suostunut politiikassa toimimaan. Vuonna 1964 Paisley oli mukana perustamassa puolisotilaallista Ulster Protestant Volunteersia (UPV), joka tosin myöhemmin yhdistyi samankaltaisen järjestön, Ulster Volunteer Forcen (UVF) kanssa.

Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentissa Westminsterissä Paisley ei kuitenkaan istunut ennen kuin vuonna 1970, jolloin hänet valittiin sisään Pohjois-Antrimista. Paisley on myös useaan otteeseen istunut Europarlamentissa, jossa hän muun muassa haukkui paavi Johannes Paavali II:sta antikristukseksi, kun tämä vieraili parlamentissa.

Paisleyn puolue DUP on pääasiassa kilpaillut äänestäjien äänistä Ulster Unionist Partyn (UUP) kanssa, mutta on yleensä joutunut tyytymään pienempään äänisaaliseen. Vuoden 2003 vaaleissa DUP kuitenkin onnistui saamaan enemmän ääniä kuin UUP ja nousi näin ollen Pohjois-Irlannin suurimmaksi puolueeksi.

Politiikassaan Paisley on koko poliitikon uransa aikana ollut erittäin anti-katolinen. Hän on muun muassa ilmaissut, että Pohjois-Irlannin katoliset tulisi polttaa ja että IRA on katolisen kirkon sotilaallinen siipi.

Pitkäperjantain sopimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paisley ja DUP on perinteisesti vastustanut lähes kaikenlaista yhteistyötä Irlannin tasavallan kanssa, ja sama linja jatkui myös kun muut puolueet vuonna 1998 allekirjoittivat Pitkäperjantain sopimuksen, joka tähtäsi yhteistyöhön, rauhaan ja pohjoisirlantilaisten vapauteen itse päättää, haluavatko he kuulua Yhdistyneeseen kuningaskuntaan vai Irlannin tasavaltaan. Perusteluna sopimusneuvotteluista pois jäämiseen DUP antoi, että se ei voi hyväksyä että Sinn Féin, jolla oli yhteyksiä IRA:han, on mukana neuvotteluissa.

DUP on siis ainoa Pohjois-Irlannin suurista puolueista, joka ei ole allekirjoittanut Pitkäperjantain sopimusta. Vuonna 2004 puolue kuitenkin allekirjoitti toisen sopimuksen, jossa myötäiltiin hyvin pitkälti Pitkäperjantain sopimusta. Näin ollen DUP:n ja Paisleyn voidaan olettaa olevan ainakin osittain sitoutuneita rauhan saamiseksi Pohjois-Irlantiin.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ian Paisley on naimisissa vaimonsa Eileenin kanssa, jonka kanssa hänellä on viisi lasta. Näistä yksi, Kyle, on pappi, ja kaksi, Ian ja Rhonda, ovat mukana politiikassa. Vuonna 2004 Paisleyn perhe ilmoitti, että tällä on sairaus, joka saattaa johtaa kuolemaan. Vuonna 2005 hän tosin on taas vaikuttanut terveemmältä.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eeva Lennon: Pohjois-Irlannin rauha uhattuna. Uutispäivä Demari, 2010, nro 13.1., s. 17.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Virka täyttämättä
Pohjois-Irlannin ensimmäinen ministeri
20072008
Seuraaja:
Peter Robinson