Ian Holloway

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ian Holloway
Henkilötiedot
Koko nimi Ian Scott Holloway
Syntymäaika 12. maaliskuuta 1963 (ikä 61)
Syntymäpaikka Yhdistynyt kuningaskunta Englanti Kingswood, Englanti, Britannia
Pelipaikka keskikenttäpelaaja
Lempinimi Olly
Seura
Seura -
Tehtävä Päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1980–1985 Englanti Bristol Rovers FC 111 (14)
1985–1986 Englanti Wimbledon FC 19 (2)
1986–1987 Englanti Brentford FC 30 (2)
1987 Englanti Torquay United FC (laina) 5 (0)
1987–1991 Englanti Bristol Rovers FC 179 (26)
1991–1996 Englanti Queens Park Rangers FC 147 (4)
1996–1999 Englanti Bristol Rovers FC 107 (1)
Yhteensä 598 (49)
Valmennusura
1996–2001 Englanti Bristol Rovers FC
2001–2006 Englanti Queens Park Rangers FC
2006–2007 Englanti Plymouth Argyle FC
2007–2008 Englanti Leicester City FC
2009–2012 Englanti Blackpool FC
2012–2013 Englanti Crystal Palace FC
2014–2015 Englanti Millwall FC
2016–2018 EnglantiQueens Park Rangers FC

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Ian Holloway (s. 12. maaliskuuta 1963) on englantilainen jalkapallovalmentaja ja entinen keskikenttäpelaaja.

Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holloway aloitti pelaajauransa synnyinkaupungissaan Bristolissa Roversien joukkueessa. Hänen isänsä oli amatöörijalkapalloilija, mutta Holloway itse siirtyi ammattilaiseksi jo vuonna 1981. Keskikentällä kunnostautunut Holloway oli 1980-luvun alussa yksi lupaavimmista Englannin 3. divisioonan (nyk. Englannin ykkösliiga) keskikenttäpelaajista. Hän edusti Roversia neljän kauden ajan pelaten yli 100 sarjaottelua. Heinäkuussa 1985 hän siirtyi Wimbledoniin 35 000 punnan siirtokorvauksella.

Pesti Wimbledonissa jäi lyhyeksi, sillä Holloway myytiin jo maaliskuussa 1986 Brentfordiin, mutta ura ei sielläkään lähtenyt lentoon. Tammikuussa 1987 hän pelasi lainalla Torquay Unitedissa ja lopulta saman vuoden elokuussa hän palasi Bristol Roversiin. Paluu kotikaupunkiin oli menestys. Holloway kuului seuran päävalmentaja Gerry Francisin vakiomiehistöön, ja neljän Rovers-kautensa aikana häneltä jäi väliin vain viisi sarjaottelua. Francisin lähdettyä seurasta 1991 Queens Park Rangersiin seurasi Holloway perässä. Hän edusti Queens Park Rangersia viiden kauden ajan ja oli tärkeä hahmo joukkueessa. Elokuussa 1996 Holloway palasi viimeisen kerran Roversiin, jossa lopetti pelaajauransa 1999 seuran pelaajavalmentajana.

Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holloway aloitti uransa valmentajana peliuransa lopulla Bristol Roversissa. Hänen ensimmäinen kautensa 1996–1997 seuran valmentajana päättyi sijalle 17 kolmosdivisioonassa, mutta seuraavalla kaudella seura nousi jo taistelemaan noususta, mutta hävisi nousukarsinnoissa Northampton Townille. Holloway jatkoi pelaajavalmentajana kauden 1998–1999, joka päättyi sijalle 13. Tämän kauden jälkeen hän lopetti pelaamisen ja keskittyi kokonaan valmentamiseen. Sijoitus parani ja seitsemänneksi sijoittunut Rovers jäi vain niukasti nousukarsintojen ulkopuolelle. Lopulta hän sai potkut tehtävistään tammikuussa 2001.

Pian Rovers-potkujensa jälkeen helmikuussa 2001 Hollowaysta tuli Queens Park Rangersin päävalmentaja. Tavoitteena oli QPR:n pelastaminen putoamiselta ykkösdivsioonasta, mutta tässä tavoitteessa Holloway ei onnistunut, kun seura jäi toiseksi viimeiseksi. Hän sai kuitenkin jatkaa tehtävässään ja aloitti uuden joukkueen rakentamisen. Lopulta luottamus palkittiin ja QPR nousi 2. divisioonasta Mestaruussarjaan kauden 2003–2004 päätteeksi. Ensimmäinen kausi uudella sarjatasolla päättyi sijalle 11 ja sarjapaikka säilyi reilusti. Lopulta Hollowayn urakka QPR:n peräsimessä päättyi helmikuussa 2006, kun seurajohto hyllytti hänet. Syynä olivat julkisuudessa esiintyneet huhut, jotka veivät Hollowayta Leicester Cityn peräsimeen ja aiheuttivat liikaa ongelmia seuralle.[1] Hollowayn hyllyttämisen jälkeen QPR:n tulokset heikentyivät ja seura säilytti vaivoin sarjapaikkansa.

Heinäkuussa 2006 Holloway jatkoi uraansa Plymouth Argylen päävalmentajana ja ilmoitti tavoitteeksi seuran johdattamisen Valioliigaan.[2] Kun Hollowayn miehistö nappasi 12. elokuuta avausvoittonsa vieraissa Sunderlandista, lupasi valmentaja tarjota juomat kaikille noin 700 kannattajalle, jotka olivat matkustaneet lähes 1300 kilometrin matkan Pohjois-Englantiin.[3] Hollowayn ensimmäinen kausi Plymouthissa päättyi lopulta Mestaruussarjan sijalle 11.

Marraskuussa 2007 Holloway yhdistettiin jälleen vahvasti Leicester Cityn valmentajan tehtäviin, ja lopulta hän ilmoitti 21. marraskuuta eroavansa Plymouthin valmentajan tehtävistä.[4] Seuraavana päivänä hänet nimitettiin virallisesti Leicesterin päävalmentajaksi.[5] Hollowayn pesti seurassa alkoi menestyksekkäästi, kun hänestä tuli 50 vuoteen ensimmäinen päävalmentaja, joka voitti ensimmäisen ottelunsa.[6] Holloway joutui seuravaihdoksensa vuoksi epäsuosioon Plymouth Argylen fanien ja johdon keskuudessa ja välejä kiristi entisestään viiden Argyle-pelaajan siirtyminen Leicesteriin tammikuussa 2008.[7] Seurat kohtasivat helmikuussa ja Plymouth voitti ottelun 1–0.[8] Lopulta koko Leicesterin kausi meni pilalle, ja Hollowayn johdolla se voitti ainoastaan yhdeksän 32 pelatusta ottelusta. Lopputuloksena seura putosi Mestaruussarjasta ja Holloway erosi tehtävistään toukokuun lopulla.[9]

Vuosi Leicesteristä lähtönsä jälkeen Holloway palasi valmentajaksi Blackpooliin toukokuussa 2009.[10] Hollowayn johdolla Blackpool pelasi upean kauden 2009–2010 ja sijoittui Mestaruussarjassa kuudenneksi. Joukkue pääsi nousukarsintoihin, joissa se kaatoi Cardiff Cityn ratkaisevissa otteluissa ja nousi Valioliigaan.[11] Hollowaysta tuli vasta toinen Blackpool-valmentaja, joka on onnistunut nostamaan seuran sarjatasoa ylemmäksi ensimmäisellä kaudellaan.

Hollowayn suojattien kausi 2010–2011 alkoi Valioliigassa hyvin ja syyskauden jälkeen seura keikkui keskikastin paremmalla puolella. Tammikuussa 2011 Holloway joutui sopupelikohun kohteeksi, kun häntä syytettiin heikennetyn kokoonpanon käytöstä ottelussa Aston Villaa vastaan 10. marraskuuta 2010. Holloway tarjoutui eroamaan kohun vuoksi, mutta seurajohto luotti valmentajaansa. [12] Kevät sujui pelillisestikin murheellisesti ja Blackpool vajosi liigan häntäpäähän. Lopulta visiitti pääsarjassa jäi yhteen kauteen Blackpoolin hävittyä päätöskierroksella mestariseura Manchester Unitedille 4–2. Eroa viimeisenä sarjapaikkansa säilyttäneeseen Wolverhamptoniin oli vaivainen piste. [13]

Blackpoolista Holloway siirtyi valmentamaan Crystal Palace FC:tä, Englannin Mestaruussarjaan. [14] Hollowayn valmennuksessa Palacen joukkue pelasi hyvin, ja nousi karsintojen kautta kaudeksi 2013-2014 Valioliigaan. Pääsarjakausi alkoi sen sijaan surkeasti ja Crystal Palacen voitettua vain yhden ottelun sai Holloway 23. lokakuuta 2013 potkut seurasta. [15]

Holloway palasi valmennustehtäviin jo tammikuun alussa 2014, kun Mestaruussarjassa pisteen putoamisviivan yläpuolella oleva Millwall FC teki hänen kanssaan 2,5-vuotisen sopimuksen. [16] Holloway sai potkut maaliskuussa 2015 Millwallin juututtua Mestaruussarjan hännille. [17]

Marraskuussa 2016 Holloway allekirjoitti 2,5-vuotisen sopimuksen Queens Park Rangersin kanssa.[18] Hollowayn alku QPR:n peräsimessä oli vaikea, sillä ensimmäisen ottelun voiton jälkeen joukkue hävisi kuusi perättäistä ottelua ja vajosi putoamisviivan tuntumaan. Uuden vuoden myötä QPR piristyi ja voitti kevään 21 ottelusta kahdeksan ja säilytti lopulta sarjapaikkansa Mestaruussarjassa kahden pisteen turvin. Kaudella 2017/18 QPR pelasi varsin ailahtelevan kauden ja päätyi lopulta sijalle 16, kauas Valioliiga-nousuun oikeuttavista sijoista. Kauden päätyttyä Holloway jätti QPR:n.[19]

Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holloway on naimisissa nuoruudenystävänsä Kim Hollowayn kanssa. Heillä on neljä lasta; poika William, kaksoset Eve ja Chloe sekä tytär Harriet. Kaikki lapset ovat syntyneet kuuroina johtuen vanhemmilla olevasta geenistä. Kim-vaimo on myös sairastanut lymfoomaa, josta hän on kuitenkin toipunut.[20]

Hollowayn omaelämäkerta Ollie: The Autobiography of Ian Holloway julkaistiin vuonna 2007 ja elokuussa 2008 julkaistiin hänen toinen teoksensa Little Book of Ollie'isms. Hän on myös kirjoittanut Bristol Roversia käsittelevän teoksen The Official Bristol Rovers Quiz Book, joka julkaistiin marraskuussa 2008.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Gerry Francis
Jimmy Floyd Hasselbaink
Queens Park Rangersin päävalmentaja
2/2001–2/2006
11/2016–2018
Seuraaja:
John Gregory
Steve McClaren
Edeltäjä:
Tony Pulis
Plymouth Argylen päävalmentaja
2006–11/2007
Seuraaja:
Paul Sturrock
Edeltäjä:
Gary Megson
Leicester Cityn päävalmentaja
11/2007–2008
Seuraaja:
Nigel Pearson
Edeltäjä:
Tony Parkes
Blackpoolin päävalmentaja
2009–11/2012
Seuraaja:
Michael Appleton
Edeltäjä:
Dougie Freedman
Crystal Palacen päävalmentaja
11/2012–10/2013
Seuraaja:
Tony Pulis
Edeltäjä:
Steve Lomas
Millwallin päävalmentaja
1/2014–3/2015
Seuraaja:
Neil Harris