Ian Smith

Ian Smith
Rhodesian 1. pääministeri
11. marraskuuta 1965-1. kesäkuuta 1979
Edeltäjä	Abel Muzorewa
Etelä-Rhodesian 8. pääministeri
16. huhtikuuta 1964-11. marraskuuta 1965
Edeltäjä	Winston Field
Tiedot
Syntynyt	8. huhtikuuta 1919 Selukwe
Kuollut	20. marraskuuta 2007 Kapkaupunki
Puolue	Rhodesian Front
Uskonto	Presbyteerikirkko
Puoliso	Janet Watt (1948-1994)

Ian Douglas Smith (8. huhtikuuta 1919 Selukwe, Rhodesia – 20. marraskuuta 2007 Kapkaupunki Etelä-Afrikka) oli brittiläisen siirtomaavallan edustaja Rhodesiassa ja Rhodesian pääministerinä vuosina 1965–1979, kun Rhodesiaa (nykyinen Zimbabwe) hallitsi vielä sen eurooppalaisperäinen vähemmistö.

Elämä

Smith syntyi Selukwessa (nyk. Shurugwi) Rhodesiassa skottilaisille vanhemmille ja opiskeli Cecil Rhodesin mukaan nimetyssä Rhodes Universityssa Grahamstownissa Etelä-Afrikassa. Hän palveli Britannian ilmavoimissa taistelulentäjänä toisen maailmansodan aikana, ja menetti toisen silmänsä, kun hänen Hurricanensa ammuttiin alas länsiaavikolla Pohjois-Afrikassa. Toisella kerralla hänen Spitfirensä ammuttiin alas Italiassa, ja hän taisteli viisi kuukautta italialaisten partisaanien kanssa saksalaisia vastaan.

Rhodesian itsenäistyminen

Smithin sotasankarin maine toi hänelle tukijoita, kun hän lähti 1948 politiikkaan silloisessa Etelä-Rhodesiassa, jossa neljännesmiljoonainen valkoinen vähemmistö hallitsi viiden miljoonan asukkaan maata ja Keski-Afrikan federaation parlamentissa. Hän oli perustamassa oikeistolaista Rhodesian Frontia 1962 ja oli valtiovarainministerinä ja varapääministerinä vuodesta 1962.

Kaiken muutti Britannian pääministeri Harold Macmillanin Kapkaupungissa vuonna 1960 pitämä "Wind of Change" -puhe, joka ennakoi Britannian luopumista siirtomaaimperiumista. Kun siirtomaan itsenäistyminen alkoi häämöttää, edellinen pääministeri Winston Field syrjäytettiin ja kovan linjan Smithista tehtiin pääministeri 1964. Marraskuussa 1965 hän julisti siirtomaan yksipuolisesti itsenäiseksi erottaen sen Britanniasta ja Kansainyhteistöstä. Teko tuomittiin kansainvälisesti, ja YK asetti ensimmäiset pakotteensa Rhodesiaa vastaan. Britannia julisti Smithin erotetuksi, mistä hän ei piitannut.

Smith ja Britannian pääministeri Harold Wilson neuvottelivat HMS Tigerilla 1965 ja HMS Fearlessilla 1968, mutta sopimukseen ei päästy. Smith hylkäsi Britannian ehdotukset enemmistövallasta ja kirjoitti 1970 uuden tasavaltalaisen perustuslain, jossa mustalla enemmistölle annettiin vähitellen lisää valtaa, kunnes he pääsisivät tasoihin valkoisten kanssa, ja valkoiset säilyttäisivät pysyvästi puolet.

Rhodesian lippu vuosina 1968-1979, de facto.

Rhodesian lippu vuosina 1964-1980, de jure.

Rhodesia pärjäsi taloudellisesti jonkin aikaa Etelä-Afrikan ja saartoa uhmanneiden yritysten avulla. 1970-luvun alussa musta valtaväestö nousi avoimeen chimurenga-kapinaan ja alkoi hyökkäillä valkoisten maatiloilla, ja kapinoiden seurauksena oli 40 000 uhria. Kapina sai voimaa, kun naapurimaa Mosambik itsenäistyi Portugalista 1975. Smithin suosio rakoili, ja jopa hänen oma poikansa Ian lähti luvatta Rhodesian armeijasta ja loikkasi Eurooppaan, josta käsin hän tuki enemmistövaltaa. Kun Etelä-Afrikka kehotti Smithiä sopuratkaisuun ja hän teki tietä arkkipiispa Abel Muzorewan johtamalle yhtenäisyyshallitukselle, Smith ei antanut periksi, vaan taistelut kiihtyivät, 4/5 Rhodesian valkoisten kuolemista tapahtui sodan viimeisinä kolmena vuotena. Viimeisinä vuosina maasta tuli sotilasleiri, jossa toisinajattelijat vangittiin, karkotettiin tai murhattiin ja lehdistö sensuroitiin.

Smith taipui viimein Lancaster Housen sopimukseen, joka edelsi vapaita vaaleja ja virallista itsenäisyyttä. Vaalit pidettiin 1980, jolloin valtaan nousi Smithin vuosikymmenen aiemmin terroristina vangitsema Robert Mugabe ja Zanu-PF-puolue. Smith yritti muodostaa liittouman Mugabea vastaan, mutta epäonnistui siinä. Hän sai kuitenkin valkoiset hyväksymään vaalien tuloksen, vaikka jotkut suunnittelivatkin vallankaappausta.

Loppuelämä

Smith jatkoi aktiivista oppositiopolitiikkaa. Hän oli hallituksen harmiksi parlamentissa vuoteen 1986. Vielä 80-vuotiaana hän vastusti Mugabea avoimesti kirjoituksillaan ja omaelämäkirjoillaan The Great Betrayal ja Bitter Harvest. Vuonna 2000 hän kutsui haastattelussa seuraajaansa mielisairaaksi, ja Mugabe uhkasi häntä kansanmurhasyytteellä ja vangitsemisella, jos hän palaisi maahan. Smith palasi Harareen, jossa hänet kuitenkin jätettiin rauhaan. Huono terveys pakotti hänet muuttamaan ottotyttärensä luo Kapkaupunkiin, jossa hän kuoli.

Lähteet

• Zimbabwe's last white ruler: The man who defied the world, The Independent, 21. marraskuuta 2007 (englanniksi)
• Ian Smith, ex-PM of Rhodesia, dies at 88, Guardian, 21. marraskuuta 2007 (englanniksi)
• Obituary: Ian Smith, Guardian, 21. marraskuuta 2007 (englanniksi)