IUE
IUE (the International Ultraviolet Explorer) oli tähtitieteellinen tutkimussatelliitti, joka tutki maailmankaikkeuden kohteita ultraviolettisäteilyn aallonpituuksilla. Satelliitin toteuttivat NASA, Euroopan avaruusjärjestö (ESA) sekä englantilainen SERC (Science and Engineering Research Council).
IUE laukaistiin avaruuteen 26. tammikuuta 1978 Yhdysvaltain Cape Canaveralin avaruuskeskuksesta Delta 2914-kantoraketilla[1]. Sen kaavailtiin alun perin toimivan kolmen vuoden ajan, mutta sen toiminta päättyi vasta 18 vuoden jälkeen 30. syyskuuta 1996[1]. Tällä hetkellä se kiertää maapalloa avaruusromuna.
Satelliitin rata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
IUE laukaistiin geosynkroniselle radalle, jossa sen Maata lähin piste oli 25 669 km:n korkeudessa ja etäisin piste 45 887 km:n korkeudessa. Tuollaisella radalla sen kiertoaika maapallon ympäri oli 23,927 tuntia. Radan inklinaatio oli 28,63 astetta. Geosynkroninen rata mahdollisti avaruuden reaaliaikaisen tutkimuksen, sillä satelliitti oli jatkuvasti maa-asemien horisontin yläpuolella.
Mittalaitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satelliitin mukana oli kaukoputki (objektiivin halkaisija 45 cm) ja kaksi Echelle-spektrografia, joiden avulla tarkkailtiin aallonpituusalueita 115–198 nm ja 180–320 nm. Lisäksi varustukseen kuului neljä kameraa, jotka tarkkailivat aallonpituusalueita 115–197 nm ja 175–330 nm.[1]
Tutkimuskohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
IUE tutki kaikenlaisia avaruuden kohteita: tähtiä, galakseja, planeettoja ja komeettoja. IUE:n mittalaitteet voitiin lyhyellä varoitusajalla suunnata kohti uusia novia ja supernovia tai lähestyviä komeettoja. Merkittäviä tutkimuskohteita olivat mm.
- Supernova 1987a:n ensihavainnot Suuressa Magellanin pilvessä eteläisellä tähtitaivaalla
- Supernova vuonna 1993 M81-galaksin läheisyydessä Ison Karhun tähdistössä
- Rikin olemassaolon löytyminen IRAS-Araki-Alcock-komeetasta
- Komeetta Shoemaker-Levyn iskeytyminen Jupiteriin vuonna 1994
- Pilkkujen todentaminen tähtien pinnoilta
- Lähekkäisten kaksoistähtien väliset kaasupurkaukset
- Tähtien kaasukehien tutkimukset
- Galaksien kaasupurkaukset (mm. galaksit NGC5548, NGC7496)
- Kvasaarien havainnointi
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c http://sci.esa.int/iue/47362-fact-sheet/. Viitattu 28.7.2014
