Kansainvälinen televiestintäliitto
| Kansainvälinen televiestintäliitto | |
|---|---|
| International Telegraph Union | |
|
|
 |
|
| Perustettu | 1865[1] |
| Tyyppi | YK:n erityisjärjestö |
| Toimiala | telekommunikaatio |
| Päämaja |
 Geneve, Sveitsi |
| Jäsenet | 193 jäsenvaltiota[2] |
| pääsihteeri |
Houlin Zhao ( Kiina) |
| Kattojärjestö | Yhdistyneet kansakunnat |
| Aiheesta muualla | |
| www.itu.int | |
Kansainvälinen televiestintäliitto (engl. International Telecommunication Union, lyhenne ITU[3], ransk. Union Internationale des Télécommunications, UIT, alkuperäinen nimi International Telegraph Union) on YK:n alainen televiestintäverkkoja ja -palveluja kansainvälisesti koordinoiva järjestö. ITU:n päätehtäviä ovat standardointi, radiotaajuuksien jakaminen ja puhelinverkkojen yhteyskäytäntöjen organisointi maiden välillä siten, että ulkomaanpuhelut ovat mahdollisia.
Organisaatio ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
ITU:n päämaja on Genevessä Sveitsissä. ITU:n pääsihteeri 1. tammikuuta 2007 alkaen on malilainen Hamadoun Touré. ITU:lla on myös ollut suomalainen pääsihteeri, Pekka Tarjanne toimi tässä tehtävässä 1. marraskuuta 1989 – 31. tammikuuta 1999 välisenä aikana.
ITU:n organisaatio jakautuu kolmeen sektoriin:
- ITU-T televiestintäsektori (entinen CCITT)
- ITU-R radioviestintäsektori (entinen CCIR)
- ITU-D kehityssektori
ITU:n päätökset valmistellaan ja tehdään lukuisissa työ- ja tutkimusryhmissä sekä alueellisissa ja maailmanlaajuisissa kokouksissa, kuten radiokonferensseissa
- World Radiocommunications Conference (WRC)
- World Administrative Radio Conference (WARC)
ITU toimii myös YK:n tietoyhteiskuntahuippukokouksen (World Summit on the Information Society, WSIS) sihteeristönä.
Lähes kaikki maailman maat ovat ITU:n jäseniä (YK:n jäsenmaista vain Palau ei kuulu ITU:un). Myös alan yritykset ja organisaatiot voivat liittyä ITU:n jäseniksi. Näitä yksityisjäseniä ITU:lla on yli 500.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lennättimen historian alkuvuosina eri maissa käytettiin eri lennätinjärjestelmiä. Raja-asemilla sähkösanomat jouduttiin ottamaan vastaan paperille ja lähettämään uudelleen toisessa verkossa. Näiden hankaluuksien välttämiseksi tehtiin vähitellen sopimuksia yhteysjärjestelyistä, aluksi kahdenvälisinä ja sitten alueellisesti. Keväällä 1865 20 eurooppalaisen valtion kesken laadittiin ensimmäinen kansainvälinen lennätinsopimus ja perustettiin Kansainvälinen lennätinliitto (International Telegraph Union, ITU).
ITU alkoi laatia kansainvälistä säännöstöä puhelimelle 1885. Ensimmäinen radiokonferenssi pidettiin Berliinissä 1906. 1920-luvulla perustettiin koordinaatio- ja standardointikomiteat puhelin- (CCIF), lennätin- (CCIT) ja radioviestinnän (CCIR) aloille. Vuoden 1927 radiokonferenssissa sovittiin radiotaajuuksien jaosta eri käyttäjäryhmien kesken.
ITU:n nimi vaihtui Kansainväliseksi televiestintäliitoksi vuoden 1934 alussa järjestön vastuualueen laajentumista kuvaten. Vuonna 1947 ITU:sta tuli YK:n erityisjärjestö.
Vuonna 1956 CCIF ja CCIT yhdistettiin CCITT:ksi. ITU:n nykyinen sektoriorganisaatio muotoiltiin 1992.
ITU on järjestänyt lukuisia radiokonferensseja 1903-2019. [4]
Vuonna 2007 ITU julkaisi standardeja (ITU-T suosituksia) ilmaiseksi verkossa tavoitteena pienentää "standardointikuilua" niiden maiden välillä, joilla on resursseja tavoitella standardointeja ja niiden joilla ei ole.[5]
Pääjohtajat ja pääsihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Pääjohtajat | |||
|---|---|---|---|
| pääjohtaja | virkakausi | maa | |
| Louis Curchod | 1. tammikuuta 1869 – 24. toukokuuta 1872 | Sveitsi
| |
| Karl Lendi | 24. toukokuuta 1872 – 12. tammikuuta 1873 | Sveitsi
| |
| Louis Curchod | 23. helmikuuta 1873 – 18. lokakuuta 1889 | Sveitsi
| |
| August Frey | 25. helmikuuta – 28. kesäkuuta 1890 | Sveitsi
| |
| Timotheus Rothen | 25. marraskuuta 1890 – 11. helmikuuta 1897 | Sveitsi
| |
| Emil Frey | 11. maaliskuuta 1897 – 1. elokuuta 1921 | Sveitsi
| |
| Henri Étienne | 2. elokuuta 1921 – 16. joulukuuta 1927 | Sveitsi
| |
| Joseph Räder | 1. helmikuuta 1928 – 30. lokakuuta 1934 | Sveitsi
| |
| Franz von Ernst | 1. tammikuuta 1935 – 1. tammikuuta 1949 | Sveitsi
| |
| Pääsihteerit | |||
| Léon Mulatier | 1. tammikuuta 1950 – 1. tammikuuta 1953 |  Ranska
| |
| Marco Aurelio Andrada | 1. tammikuuta 1954 – 18. kesäkuuta 1958 |  Argentiina
| |
| Gerald C. Cross | 1. tammikuuta 1964 – 29. lokakuuta 1965 |  Yhdysvallat
| |
| Manohar Balaji Sarwate | 30. lokakuuta 1965 – 19. helmikuuta 1967 |  Intia
| |
| Mohamed Ezzedine Mili | 20. lokakuuta 1967 – 31. joulukuuta 1982 |  Tunisia
| |
| Richard E. Butler | 1. tammikuuta 1983 – 31. lokakuuta 1989 |  Australia
| |
| Pekka Tarjanne | 1. marraskuuta 1989 – 31. tammikuuta 1999 |  Suomi
| |
| Yoshio Utsumi | 1. helmikuuta 1999 – 31. joulukuuta 2006 |  Japani
| |
| Hamadoun Touré | 1. tammikuuta 2007 – 31. joulukuuta 2014 |  Mali
| |
| Houlin Zhao | 1. tammikuuta 2015 – | Kiina
| |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ About ITU 150 itu150.org. Viitattu 16.6.2018.
- ↑ ITU Membership includes: ITU. Viitattu 18.12.2011.
- ↑ Lyhenneluettelo 7.1.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 29.3.2013.
- ↑ https://www.itu.int/en/history/Pages/CompleteListOfRadioConferences.aspx
- ↑ ITU-T Standards now freely available online stanford.edu. 21.9.2007. Arkistoitu . Viitattu 18.3.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||||||||
