IKEA
| IKEA International Group | |
|---|---|
 |
|
| Yritysmuoto | Yksityinen yhtiö |
| Perustettu |  Älmhultissa, Ruotsissa 1943 |
| Toimitusjohtaja | Mikael Ohlsson[1] |
| Avainhenkilöt | Ingvar Kamprad, perustaja |
| Kotipaikka |  Leiden, Alankomaat |
| Toiminta-alue | Koko maailma Etelä-Amerikkaa ja Afrikkaa lukuun ottamatta |
| Toimiala | Vähittäiskauppa |
| Tuotteet | kodin sisustustuotteet, huonekalut |
| Liikevaihto | 25,1 miljardia € (2011) [1] |
| Liikevoitto | 3,7 miljardia € (2011)[1] |
| Nettotulos | 2,9 miljardia € (2011)[1] |
| Henkilökuntaa | 131 000 (2011), 26 maassa[1] |
| Emoyhtiö | INGKA Holding B.V. |
| Omistaja | Stichting INGKA Foundation |
| Kotisivu | www.ikea.fi |
IKEA on ruotsalaislähtöinen huonekalumyymäläketju. Vuonna 2011 sillä oli omistuksessa 287 tavarataloa 26 maassa, joissa vieraili vuoden aikana 655 miljoonaa kävijää.[1] Suurin osa tavarataloista on Euroopassa. Tavarataloja on lisäksi Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Aasiassa. Etelä-Amerikassa ja Afrikassa ei ole yhtään IKEA-tavarataloa. Vuonna 1982 Ikean omistus siirrettiin hollantilaiselle Ingka Holding -konsernille, jonka omistaa Stichting Ingka Foundation -säätiö.
Sisällysluettelo |
Historiaa [muokkaa]
Yhtiön perusti Ingvar Kamprad 17-vuotiaana vuonna 1943. Nimi on yhdistelmä Ingvarin nimikirjaimista sekä hänen syntytalostaan ja -kylästään, Ingvar Kamprad Elmtaryd Agunnaryd. Alun perin se myi kyniä, lompakoita, valokuvakehyksiä, kelloja ja nylonsukkia sekä melkein mitä tahansa, mitä Kamprad kykeni myymään tavallista halvemmalla hinnalla. Alun perin Kamprad myi huonekalujaan kotoaan ja postimyynnillä, mutta lopulta avasi läheiseen Älmhultin kylään liikkeen. Ensimmäiset huonekalut ilmestyivät valikoimiin 1947, ja 1955 IKEA alkoi suunnitella omia huonekalujaan. Puolasta alkoi 1960-luvulla muodostua yksi IKEA-tuotteiden tärkeimmistä tuottajamaista.[2]
Mallisto [muokkaa]
Mallistossa on 9500 tuotetta, ja eri myymälöissä valitaan siitä osa. Perusmallisto on kaikkialla sama. Tuotekuvastoa painettiin 208 miljoonaa kappaletta 59 eri versiona 30 kielelle. Tavarantoimittajia on 1018 kpl 53 maasta.[1] IKEAn huonekalut ovat tiiviisti pakattuja, itse koottavia helpon kuljetuksen ja vähäisen varastotilan tarpeen vuoksi.
Vuonna 2011 myynnistä 79 % oli Euroopassa, 14 % Pohjois-Amerikassa sekä 7 % Venäjällä, Aasiassa ja Australiassa. Hankinnoista 63 % tapahtui Euroopasta, 33 % Aasiasta ja 4 % Pohjois-Amerikasta.[1]
Ikea Suomessa [muokkaa]
Ikea Oy [muokkaa]
Ikean liikevaihto Suomessa oli 2011 vuonna 252,7 miljoonaa euroa ja tulos noin 15 miljoonaa euroa. Työntekijöitä on 1105. [3]
Tavaratalot [muokkaa]
Suomessa IKEA-tavarataloja on tällä hetkellä viisi: Espoon Karvasmäessä (avattu 1996), Vantaan Kuninkaalassa (2003), Raision Kuninkojalla (2008), Tampereen Lahdesjärvellä (2010) ja Kuopion Matkuksessa (2012). [4] Tampereen toimipiste on IKEAn suurin tavaratalo Suomessa ja se avattiin 27. toukokuuta 2010.[5][6] Lappeenrantaan avataan IKEAn tavaratalo vuonna 2015.[7] Espoon Leppävaaraan piti tulla uusi IKEA Karvasmäen IKEAn tilalle, mutta Espoon kaupunginhallitus ei hyväksynyt suunnitelmaa.[8] Myös Vaasaan[9] ja Seinäjoelle on suunnitteilla IKEAn tavaratalo.[10] Lisäksi aivan Tornion kaupungin rajalla, Ruotsin Haaparannassa sijaitsee vuonna 2006 avattu Ikea, joka käyttää nimeä Ikea Haparanda-Tornio.
IKEA Family [muokkaa]
IKEA Family on tavarataloketjun maailmanlaajuinen kanta-asiakasohjelma. Se on myös samalla matkalaukkuja, kylpyhuonetuotteita ja kirjoja sisältävä tuotemallisto. IKEA Family Live on neljästi vuodessa ilmestyvä sisustuslehti.
Keskustelu ja kritiikki [muokkaa]
Johan Stenebo julkaisi 2009 entisestä työnantajastaan kirjan Totuus Ikeasta. Hän arvostelee muun muassa sitä, että Kamprad on nostanut seuraajikseen omat poikansa. Stenebo kuvailee Kampradia ja hänen poikiaan "ahdasmielisiksi ja kovaotteisiksi". Johan Stenebon mukaan "yhdelläkään pojista ei ole visioita eikä johtamistaitoja, minkä vuoksi heidän valintansa johtoon on virhe".
Stenebo piti kirjassa Ikeaa yhtenä maailman suljetuimmista yrityksistä, ja hänen mielestää Ikean arvoista ja asemasta yhteiskunnassa olisi jo aika keskustella.
Ruotsalainen Uppdrag Granskning -ohjelma ja toimittaja Magnus Svenungsson paljastivat mutkikkaat omistusjärjestelyt Ikean ympärillä tammikuussa 2011. Ohjelmassa väitettiin Kampradin perustaneen vuonna 1989 salaisen säätiön, emoyhtiö Inter-Ikean yhteydessä toimivan Interogon. Inter-Ikea ja Interogon toimivat Liechtensteinissa, jolla väitettiin saavutettavan noin 11 miljoonan euron verohyöty. Kampradin avustaja Johan Stenebo kiisti ohjelman väitteet. Yle esitti dokumentin Suomessa 28. helmikuuta 2011 Silminnäkijä-ohjelmassa.[11]
Ruotsalainen metsiensuojelujärjestö Skydda Skogen ilmoitti huhtikuussa 2012 aloittaneensa kampanjan Ikean ja sen oman puunhankintayhtiön Swedwoodin painostamiseksi. Järjestön mukaan Ikea on tuhonnut systemaattisesti ikimetsää Venäjän Karjalassa ja järjestö on ryhtynyt keräämään allekirjoittajia vetoomukselleen, jossa vaaditaan Ikean ja Swedwoodin johtoja muuttamaan toimintatapojaan.[12]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d e f g h Ikea: Welcome Inside 2011 Viitattu 3.7.2012.
- ↑ Heli Valtonen: Myyttinen Ingvar Kamprad ja IKEAn tarina Agricolan kirja-arvostelut. 10.6.2008. Turun yliopisto. Viitattu 3.7.2012.
- ↑ Fonecta Finder: Ikea Oy taloustiedot Viitattu 3.7.2012.
- ↑ IKEA Oy:n lehdistötiedote Raision tavaratalosta
- ↑ IKEA Oy:n lehdistötiedote Tampereen tavaratalosta
- ↑ IKEA Oy:n lehdistötiedote Tampereen tavaratalon rekrytoinnista
- ↑ [1]
- ↑ [2]
- ↑ Uutinen Vaasan Ikeasta Kauppalehden sivulla
- ↑ IKEA ja Seinäjoki löysivät toisensa
- ↑ Iltalehti 1.3.2011. Ruotsalaisdokumentti Ylellä: Ikea kiertää veroja. [3]viitattu 1.3.2011.
- ↑ Helsingin Sanomat 27.4.2012. Karjalan metsien suojelijat aloittivat kampanjan Ikeaa vastaan.[4]viitattu 27.4.2012.
Aiheesta muualla [muokkaa]
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Stenebo, Johan: Totuus Ikeasta. (Sanningen om Ikea, 2009.) Suomentanut Anna Maija Luomi. Helsinki: Minerva, 2010. ISBN 978-952-492-368-2.
- Torekull, Bertil: IKEA-tarina. Helsinki: Edita, 2007. ISBN 978-951-37-4863-0.
Dokumenttielokuvia [muokkaa]
- Sohvia samuraille (Soffa för en samuraj, 2007)
