IDE

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee liitäntäväylää. IDE voi viitata myös integroituun ohjelmointiympäristöön.
IDE-liittimiä emolevyllä
IDE-liitin ja kaapeli

IDE (lyhenne sanoista Integrated Drive Electronics) on kiintolevyjen ja optisten asemien liittämiseen tarkoitettu liitäntäväylä, ja jo viimeistään 1990-luvulta aivan viime vuosiin asti yleisin tapa liittää kiintolevy tai optinen asema mikrotietokoneeseen. IDE määrittelee sähköisen liitynnän ja komentoprotokollat joilla tieto saadaan liikkumaan mikrossa IDE-laitteelle talteen tai palauttaa sieltä käyttöä varten. Eri valmistajien laitteet on tarkoitettu käymään hyvin yhteen samaan kaapeliinkin kytkettynä, tosin esimerkiksi IDE:n alkuaikoina kaikki yhdistelmät eivät toimineet.lähde?

Eräs IDE:n ominaispiirre on se että dataa siirretään 16 bittiä rinnakkaisesti, kukin bitti omassa johtimessaan. Sen vuoksi SATA-organisaatio nimittää IDE-väylää PATA:ksi, jossa P tarkoittaa sanaa parallel, eli rinnakkainen. ATA tulee sanonnasta "AT Attachment", mikä luonnehtii IDE-väylän suoraa yhteyttä IBM® PC AT:n laajennuskorttiväylään. IDE-liitin on 39-napainen. Vanhemmissa mikroissa se oli usein 40-napainen, kaksirivinen piikkirima, ja silloin myös johtona oli 40-napainen lattakaapeli. Etenkin kannettavien mikrojen 2,5-tuuman levyiset IDE-levyt käyttävät 44-napaista johtoa, koska käyttöjännite levylle kulkee kätevästi samassa kaapelissa. Tavallinen IDE-levy on 3.5-tuumainen eli suunnilleen korppuaseman levyinen, ja jännitesyöttöliitin on erillinen ja tukeva nelinapainen, jossa kulkee viiden voltin syöttö levyn logiikkapiireille ja 12 voltin syöttö kiintolevyn taikka CD- tai DVD-aseman tehoa imevien moottoreiden käyttöön.

Tiedonsiirron nopeuttamisen mahdollistamiseksi ATA/66 -standardissa otettiin käyttöön 80-napainen ATA-kaapeli, jossa on runsaasti lisää maajohtimia, jotka auttavat pitämään korkeamman taajuuden signaalin häiriövapaana.

Liitäntäväylään voi liittää kaksi laitetta kerrallaan, ja siinä suhteessa se muistuttaa vanhaa, 8-bittisessä IBM® PC-mikrotietokoneessakin käytettyä niin sanottua ST-506 kiintolevyliitäntää. Kun SATA-liitynnässä johdon päähän tulee vain yksi asema, SCSI-kaapeliin menee jopa kahdeksan laitetta.

IDE:ssa on ollut sen historian saatossa useita rajoituksia. Ensimmäinen versio tuki vain 2 GB:n kiintolevyjä. ATA-1:ssa otettiin käyttöön 28-bittiset lohkonumero, jolla saa osoitettua 128 GB:n levyä. [1]

Useissa BIOSeissa ja käyttöjärjestelmissä oli myös ongelmia yli 32 GB:n levyjen käytössä.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.pcguide.com/ref/hdd/bios/sizeGB128-c.html
  2. http://www.pcguide.com/ref/hdd/bios/sizeGB30-c.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tietotekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.