I-52

I-52
Sukellusvene I-52
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Kuren laivastontelakka
Kölinlasku	18. maaliskuuta 1942
Palveluskäyttöön	18. joulukuuta 1943
Palveluskäytöstä	upotettu 24. kesäkuuta 1944
Tekniset tiedot
Uppouma	2095 t (kuiva) 2564 t (pinnalla) 3644 t (sukelluksissa)
Pituus	108,5 m
Leveys	31 m
Syväys	17 m
Koneteho	4700 hv (pinnalla) 1200 hv (sukelluksissa)
Nopeus	17,7 solmua (pinnalla) 6,5 solmua (sukelluksissa)
Miehistöä	94 upseeria ja miehistöjäsentä 18 siviiliä
Aseistus	2 x 140 mm/L40 DP -tykkiä 2 x 25 mm ilmatorjuntatykkiä 6 x 530 mm torpedoputkea

I-52, peitenimeltään ikivihreä, (jap. 樅, momi) oli Keisarillisen Japanin laivaston tyypin C-3 sukellusvene toisessa maailmansodassa. Alus upotettiin kesäkuun lopussa 1944 Atlantin valtamerellä.

Taustaa

Akselivaltojen Japanin ja Saksan välillä oli aluksi rahtilaivaliikennettä. Kun tämä kävi mahdottomaksi, tavaroita kuljetettiin rahtisukellusveneillä. Rahtia akselivaltojen välillä yritettiin kuljettaa sukellusveneillä viisi kertaa. Japanilainen sukellusvene I-8 onnistui pääsemään saksalaisten miehittämään Ranskaan ja takaisin Japaniin, ja Saksan laivaston sukellusvene U-511 Lorientista Penangiin Malakan niemimaalla.

Palvelus

Alus aloitti neitsytmatkansa 10. maaliskuuta 1944 Kuresta Sasebon kautta Singaporeen. Aluksen rahtina oli 9,8 tonnia molybdeenia, 11 tonnia wolframia, 2,2 tonnia kultaa, 3 tonnia oopiumia ja 54 kg kahvia. Mukana ollut kulta oli maksu saksalaisesta optiikasta. Lisäksi matkalla oli neljätoista matkustajaa. Singaporessa alukseen kuormattiin 120 tonnia tinaa, 59,8 tonnia kautsua ja 3,3 tonnia kiniiniä, minkä jälkeen se jatkoi matkaansa Intian valtameren poikki Atlantille.

Japanin Saksan laivastoattasea kontra-amiraali Kojima Hideo ilmoitti 6. kesäkuuta alukselle Normandian maihinnoususta, minkä vuoksi sen määränpää vaihdettiin Norjaan. Alukselle ilmoitettiin myös oppaaksi määrätyn Saksan laivaston sukellusveneen paikka ja kohtaamisaika. Nämä tiedot kuitenkin kuultiin ja purettiin.

Alus kuljetti Japanista Saksaan kultaa maksuksi sotamateriaalista. Lorientista aluksen piti kuormata 800 kg uraanioksidia, mikä saatiin selville Ultran avulla. Japanin oletettiin aikovan valmistaa uraanioksidin avulla niin kutsutun likaisen pommin.

Alus kohtasi 22. kesäkuuta Atlantin valtamerellä noin 1 500 km länteen Kap Verden saarilta Saksan laivaston sukellusveneen U-530, joka toimitti sille polttoainetta, Naxos FuMB 7 -tutkanpaljastimen sekä Enigma-salauslaitteen. Lisäksi alukselle siirtyi kaksi tutkaoperaattoria sekä saksalainen yhteysupseeri.

Yhdysvaltain laivasto lähetti saattuetukialus USS Boguen sekä hävittäjät USS Francis M. Robinsonin, USS Haverfieldin, USS Swenningin, USS Willisin ja USS Janssenin alueelle tehtävänään tuhota japanilainen sukellusvene. USS Boguelta lähtenyt Avenger havaitsi 23. kesäkuuta hieman ennen puoltayötä sukellusveneen, minkä jälkeen lentokone hyökkäsi ilman näkyvää tulosta. Seuraava Avenger löysi sukellusveneen uudelleen pudottaen akustisen torpedon. Seuraavana aamuna USS Janssen löysi paikalta raakakumia, silkkiä sekä ruumiinosia.

Päälliköt

• Kameo Uno 28. joulukuuta 1943 – 29. kesäkuuta 1944

Lähteet

• Miller, David: The Mystery of the Last Voyage of Japanese Submarine I-52. Warship 1996, 1996, XX. vsk, s. 25-30. Lontoo, UK: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-685-X. (englanniksi)