Hyväntahtoiset
Sivulta puuttuu | Hyväntahtoiset | |
|---|---|
| Les Bienveillantes | |
 |
|
|
Alkuperäisteos
|
|
| Kirjailija | Jonathan Littell |
| Kieli | ranska |
| Kustantaja | Gallimard |
| Julkaistu | 2006 |
| Sivumäärä | 916 |
| ISBN | 978-2-07-035089-6 |
|
Suomennos
|
|
| Suomentaja | Ville Keynäs |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 2008 |
| Sivumäärä | 850 |
| ISBN | 978-951-0-33098-2 |
 |
|
Hyväntahtoiset (Les Bienveillantes) on Jonathan Littellin alkujaan 2006 ranskaksi ilmestynyt romaani. Se kertoo minä-muodossa kuvitteellisina muistelmina saksalaisesta Maximilien Aue -nimisestä sivistyneestä henkilöstä, joka muuttuu kansanmurhaajaksi holokaustin aikana Saksassa. Teos on yleisesti ottaen saanut kriitikoilta hyvät arvostelut. Se on palkittu 2006 Goncourt-palkinnolla ja Ranskan akatemian suurella romaanipalkinnolla ja ollut ehdolla moniin muihin palkintoihin.[1]
Joillekin kriitikoille teos on moraalitonta väkivaltapornoa, mutta osa näkee sen osoittavan, kuinka helposti ihminen voi muuttua ympäristönsä vaikutuksesta joukkomurhaajaksi.[2] Littell kertoo kirjoittaneensa kirjan tutkiakseen valtiota joukkomurhaajana[2] ja toisaalta hän pohtii myös omia vaihtoehtojaan siinä tilanteessa: "Mitä minusta olisi tullut, jos olisin syntynyt Saksassa 1913 enkä Amerikassa 1967? Kirjani on vastaus... Olen hyvin tietoinen siitä tosiasiasta, että me emme aina valitse elämäämme."[3]
Littell on sanonut saaneensa ajatuksen romaanin kirjoittamiseen nähtyään valokuvan venäläisestä partisaanista Zoja Kosmodemjanskaja, jonka natsit teloittivat. Sitä ennen aihe oli jo herättänyt hänen kiinnostustaan hänen nähtyään 1989 Claude Lanzmannin elokuvan, holokaustia käsittelevän kiitetyn dokumentin Shoah. Hän aloitti kirjansa taustatyöt 2002 ja kirjoitti ensimmäisen version käsin 112 päivässä. Littell sanoo, että hän ryhtyi luomaan päähenkilö Auea kuvittelemalla, mitä itse olisi tehnyt, jos olisi syntynyt sotaa edeltävässä Saksassa ja ollut natsi.[4]
Juoniselostus [muokkaa]
Hyväntahtoiset on nähty antiikin ajan kreikkalaisen näytelmäkirjailija Aiskhyloksen kirjoittaman Orestes-draaman mukaelmana, mihin romaanin nimikin viittaa.
Romaanin päähenkilö Maximilian Aue on 1950-luvun Ranskassa menestyvä mutta elämänilonsa kadottanut pitsitehtaan johtaja, joka ryhtyy kirjoittamaan muistelmiaan tuntematta sen enempää ylpeyttä kuin häpeääkään osallisuudestaan juutalaisten joukkotuhoon. Aue on syntynyt Saksassa, mutta kasvanut Ranskassa isän jätettyä perheen ja äidin avioiduttua uudestaan ranskalaisen liikemiehen kanssa. Aue on käynyt koulunsa sisäoppilaitoksessa, johon hän - kuten romaanin edetessä ilmenee - joutui jäätyään esimurrosikäisenä kiinni insestistä sisarensa kanssa. Sisar on ainoa nainen, jota muutoin homoseksuaalisia suhteita suosinut Aue tunnustaa rakastaneensa. Äitiään hän on käytännössä vihannut syyttäessään tätä isänsä katoamisesta.
Täysi-ikäistyttyään kirjallisuutta ja musiikkia rakastava Aue opiskelee oikeustiedettä 1930-luvun Saksassa, jossa natsit ovat nousseet valtaan. Jäätyään kiinni homoseksistä hän selviää seuraamuksitta luvattuaan Thomas-nimiselle karismaattiselle natsiupseerille ryhtyvänsä natsien turvallisuuspalvelun SD:n tiedonhankkijaksi. Thomasin ja Auen elämät kietoutuvat monin tavoin yhteen. Pohdiskelevan, analyyttisen ja etiikasta huolestuneen Auen vastapainona Thomas on elämäniloinen opportunisti. Auen on ensi alkuun vaikea sopeutua natsibyrokratiaa leimaavaan pyrkyryyteen ja omaneduntavoitteluun, mutta lopulta hän etenee SS-upseeriksi ja saa vaikutusvaltaisia suosijoita. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon Aue osallistuu SS-upseerina Ukrainan juutalaisten joukkomurhien organisointiin ja toteuttamiseen. Hän ei vihaa juutalaisia, kokee murhat epämiellyttävinä ja saa psykosomaattisia oireita, mutta noudattaa silti tuhoamiskäskyjä tunnontarkasti ja tehokkaasti. Auen tie vie Stalingradiin, Berliiniin, miehitettyyn Ranskaan ja Puolaan, Unkariin ja lopulta taas surrealistisen kaaoksen valtaamaan Berliiniin, jossa Kolmas valtakunta käy kuolinkamppailuaan.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Charles Bremner: France falls in love with American's Nazi Novel The Times. Viitattu 30.10.2008. (englanniksi)
- ↑ a b Johanna Kippo: Arvoituksellinen Jonathan Littell ravistelee holokaustikeskustelua. Helsingin sanomat, 30.10.2008, s. C1.
- ↑ Pekka Hakala: Tšetšenia opetti kirjailijalle ihmisen julmuutta Helsingin Sanomat. 21.1.2007. Viitattu 30.10.2008.
- ↑ Assaf Uni: The executioner's song Haaretz. Viitattu 30.10.2008. (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Tarmo Kunnas: Massamurha oli kelpo miesten homma Helsingin Sanomat. 21.1.2007.
