Hyvä asianajajatapa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Asianajajien ammattikunnalla on kaikissa maissa omat ammattikunnan itsensä laatimat ja osin lakiin peruvat eettiset säännöt, joita ammattikuntaan kuuluvien tulee noudattaa. Alan kansainvälistyttyä on annettu myös kansainvälisiä eettisiä normeja, joilla varmistetaan, se, että kansallisista eroista huolimatta alan tietyt vähimmäissäännöt toteutuvat myös käytettäessä asianajajan palveluita vieraassa maassa.

Suomessa velvollisuus noudattaa hyvää asianajajatapaa perustuu lakiin, mutta sen sisältö jää ammattikunnan itsensä arvioitavaksi. Asianajajista annetun lain 5 §:n mukaan ”Asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa.”

Asianajajaa, joka ei noudata tämän asianajajalain yleislausekkeen asettamia vaatimuksia, uhkaavat laissa säädetyt seuraamukset, viime kädessä erottaminen Asianajajaliitosta. Vain tämän julkisoikeudellisen, lailla perustetun liiton jäsenet saavat käyttää suojattua ammattinimikettä asianajaja, ruotsiksi advokat.

Hyvän asianajajatavan mukaiset eettiset tapaohjeet ovat syntyneet asianajajien omien kokemusten pohjalta. Ne heijastavat toisaalta yhteiskunnassa vallitsevaa moraalikäsitystä sekä kansalaisten käsitystä hyvästä oikeudenhoidosta ja toisaalta asianajajakunnan käsitystä tehtävänsä merkityksestä ja arvosta sekä heidän velvollisuuksistaan. Tapaohjeet osoittavat, mitä hyvältä asianajajalta voidaan edellyttää.

Hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Asianajajaliitto on vuonna 1972 hyväksynyt hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet, jota on sittemmin osin uudistettu.

Ohjeiden johdannossa todetaan seuraavaa:

"Eräitä hyvän asianajajatavan perusperiaatteita on lausuttu laissa julki. Niinpä asianajajalain 5 §:n 3 momenttiin on otettu säännös asiakasvarojen erillään pitämisestä ja saman lainkohdan 2 momenttiin sisältyy kielto harjoittaa asianajajan tointa yhtiössä muun kuin asianajajan kanssa, ellei asianajajayhdistyksen hallitus erityisestä syystä anna siihen lupaa. Asianajajalain 5 b §:ään on otettu säännös asianajajan ja hänen apulaisensa salassapitovelvollisuudesta. Itsestään selvää on, että asianajaja ei saa myötävaikuttaa mihinkään lainvastaiseen eikä millään tavoin edistää kunnianvastaista tai arvotonta toimintaa. Hyvän asianajajatavan vaatimusten mukaisesti on Suomen Asianajajaliiton säännöissä määrätty, että asianajajan tulee pitää asianmukaisia tilejä ja luetteloita vastaanottamistaan tehtävistä ja suorittamistaan toimista (39 §). Säännöissä edellytetään hyvän asianajajatavan mukaisesti, että asianajajalla on erityinen toimipaikka, toimisto (40 § 1 mom.). Lisäksi määräävät säännöt, että Suomen Asianajajaliitto voi jäsentensä noudatettavaksi vahvistaa ohjeita ( 17 §), joita jäsen on velvollinen noudattamaan.

Hyvän asianajajatavan vaatimukset ilmenevät paitsi niitä koontaneista lain säännöksistä ja sääntömääräyksistä ennen kaikkea Suomen Asianajajaliiton päättävien ja toimeenpanevien elinten ratkaisuista. Monet asianajajaliiton hallituksen lausunnot ja päätökset kurinpitoasioissa sisältävät kannanottoja asianajajatavan sisältöä koskevissa kysymyksissä. Suomen Asianajajaliiton päättävät elimet ovat hyväksyneet eräitä periaatelausumia ja ohjeita noudatettavaksi muun muassa ilmoittelussa sekä suhteissa asiakkaisiin ja kollegoihin. Nämä hyvän asianajajatavan lähteet eivät kuitenkaan muodosta yhtenäistä kokonaisuutta."

Suomen Asianajajaliiton hyväksymät hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet

Tapaohjeiden uudistus on valmisteilla siten, että tammikuussa 2009 Suomen Asianajajaliiton valtuuskunnan on tarkoitus hyväksyä uudet tapaohjeet jäsenkunnan noudatettavaksi.

Hyvän asianajajatavan valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edellä mainittujen tapaohjeiden antamisen jälkeen hyvän asianajajatavan valvonta on siirtynyt Suomen Asianajajaliiton hallitukselta ensin kurinpitolautakunnalle ja nyttemmin liiton valvontalautakunnalle. Valvontalautakunnassa on asianajajien lisäksi ulkopuolisia jäseniä, joiden tulee olla oikeusministeriön tehtävään hyväksymiä. Ulkopuolisiksi jäseniksi on asetettu mm. oikeustieteen professoreita ja tuomareita.

Valvontalautakunnan päätöksistä voi valittaa Helsingin hovioikeuteen.

Lain mukaan myös oikeuskansleri valvoo asianajajien toimintaa ja hänellä on myös valitusoikeus valvonta-asioissa tehtyihin ratkaisuihin.