Hyptoniitti
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2014/09/12/suomalaisen-nanotekniikan-keksinnon-ymparilla-jattiriita---sijoittaja-vaatii-140-miljoonaa-euroa |
Hyptoniitti (engl. Hybtonite) on Amroy Europe Oyn rekisteröimä tavaramerkki nanoepoksimateriaalille. Hyptoniitit ovat komposiittimateriaaleja, joiden vahvisteena on käytetty hiilinanoputkia.
Materiaali ja sen valmistusmenetelmä kehitettiin alun perin Jyväskylän yliopiston nanotekniikkaosastolla vuosina 2002–2004.[1] Menetelmässä käytetään ultraääntä hajottamaan nanoputkikimput ja muodostamaan radikaaleja nanoputkien päihin ja mahdollisesti myös sivuseinämiin.[2] Tämän jälkeen nanoputket voivat reagoida epoksin tai muun materiaalin kanssa muodostaen vahvoja kovalenttisia sidoksia. Tämän ansiosta jo 0,5 % hiilinanoputkia sisältävä hyptoniittipohjainen komposiittimateriaali on vetolujuudeltaan 20–30 % vahvempi ja väsymiskestävyydeltään 50–200 % vahvempi kuin aikaisemmat komposiittimateriaalit.[3]
Valmistusprosessissa on mahdollista kontrolloida materiaalin ominaisuuksia, kuten sähkönjohtavuutta, lämmönjohtavuutta ja viskositeettia. Saatavilla on useita erilaisia hyptoniitteja eri tarkoituksiin, kuten lasikuidun tai hiilikuidun laminointiin, liimoihin, maaleihin ja pinnoitteisiin.
Käyttökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hyptoniitin ensimmäisiä käyttökohteita ovat olleet tuulivoimalat, veneiden ja laivojen materiaalit sekä erilaiset urheiluvälineet.
- Montreal Nitro jääkiekkomaila oli ensimmäinen hyptoniittia hyödyntävä kaupallinen tuote.[1][4]
- Sukset ja rullasukset (Peltonen)[5]
- Pesäpallomailat (Karhu)
- Nuolet (Easton)[6]
- Lainelaudat (Entropy Surfboards)[7]
- Eagle Tuulivoima Oy valmistaa pientuulivoimaloita (2–20 kW), joiden roottoreissa käytetään hyptoniittia.[8]
- Suurissa tuulivoimaloissa hyptoniittia käyttävät Evergreen (Kiina), LM Glassfiber (Tanska) ja CompoTech (Tšekki). LM Glassfiber käytti hyptoniittia Skotlannin rannikon tuntumaan pystytetyn maailman suurimman tuulivoimalan 61,5 metriä pitkissä siivissä.[9]
- Merimaalit / AMC nanopäällysteet.
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammikuussa 2006 Montreal Hybtonite® ”Nitro” -jääkiekkomaila valittiin vuoden nanotuotteeksi maailmassa Nanotech 2006 show’ssa Tokiossa.
Helmikuussa 2009 Amroy sai Frost & Sullivan European Technology Innovation Award -palkinnon hyptoniitin kehittämisestä.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Hybtonite -hiilinanoputkivahvisteinen epoksi Jyväskylän yliopisto, Nanoscience Center. Viitattu 27.11.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ From Idea to Product to Market (PDF) 5.9.2008. ETH. Viitattu 23.11.2010.
- ↑ Nanotech for CO2-free energy generation (englanniksi) (PDF) 24.9.2008. Bayer Technology Services GmbH. Arkistoitu 19.7.2011. Viitattu 27.11.2010.
- ↑ Junttila, Harri (5.5.2006). "Nano tekee maalin". Talouselämä (verkkolehti). Viitattu 2010-11-27. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Pitkänen, Heidi (27.9.2007). "Entistä vahvempana laduille". Keskisuomalainen (verkkolehti). Viitattu 2010-11-27.[vanhentunut linkki]
- ↑ Easton ST AXIS with Nanotubes Buckmasters. Arkistoitu 8.7.2011. Viitattu 27.11.2010.
- ↑ Surfboard uses nano-carbon/epoxy resin system 04 June 2009. Reinforced plastics. Arkistoitu 17 helmikuu 2011. Viitattu 27.11.2010.
- ↑ Tuuli vetää Atlantin yli 18.5.2010. Tekes. Viitattu 28.11.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ 100 kertaa terästä vahvempi aine sai nimensä sarjakuvasta 25.2.2009. Tekniikka & Talous (verkkolehti). Arkistoitu 14.4.2011. Viitattu 28.11.2010.
- ↑ Amroy receives European Technology Innovation Award for advanced nanotechnology 08 February, 2010. Finnfacts. Arkistoitu 25.12.2010. Viitattu 28.11.2010. En