Hyppyhäntäiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hyppyhäntäiset
Isotoma-laji
Isotoma-laji
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Entognatha
Lahko: Hyppyhäntäiset
Collembola
Heimot
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Hyppyhäntäiset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hyppyhäntäiset Commonsissa

Hyppyhäntäiset (Collembola) on niveljalkaisten lahko. Niitä pidettiin ennen hyönteisinä, mutta nykyään lasketaan niihin kuusijalkaisiin, jotka eivät kuulu hyönteisiin. Hyppyhäntäisiä tavataan ympäri maailman ja niitä tunnetaan yli 6000 lajia. Suomesta hyppyhäntäislajeja tunnetaan hieman yli 200.[1]

Eläimet ovat saaneet suomenkielisen nimensä monilla lajeilla takaruumissa sijaitsevasta hyppyhangosta, jonka avulla ne voivat paeta saalistajiaan.[2]

Fossiiliaineiston perusteella hyppyhäntäiset lukeutuvat varhaisimpiin maaeläimiin. Ryhmästä tunnetaan runsaasti meripihkaan säilyneitä fossiileja, mutta esimerkiksi Skotlannista löydetty Rhyniella praecursor -fossiili sijoittuu devonikaudelle noin 400 miljoonan vuoden taakse.[3]

Piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyppyhäntäiset ovat 1–4 mm:n pituisia niveljalkaisia. Väritykseltään ne ovat usein valkoisia tai harmaita, mutta myös värikkäitä ja kirjavia lajeja esiintyy[4]. Eläimet ovat paljain silmin tarkasteltaessa hieman matomaisia, mutta suurennuslasilla katsottaessa niiltä paljastuu kuitenkin kuusi jalkaa sekä lyhyet, nelijaokkeiset tuntosarvet[3][4]

Eräs piirre, joka erottaa hyppyhäntäiset hyönteisistä, on niiden suuosat, jotka eivät ole ulkonevat kuten hyönteisillä.[5][6] Suuosat ovat lajista rippuen purevat tai imevät. Toinen piirre on takaruumiin jaokkeiden lukumäärä, joka on hyppyhäntäisillä vain kuusi, kun hyönteisillä jaokkeita on aina 11[1].

Monilla lajeilla on takaruumiissaan hyppyhanko (furca), joka sijaitsee takaruumiin neljännen jaokkeen alapinnalla[3] ja jota ne pitävät taivutettuna vatsan alle kolmannen jaokkeen lisäkkeiden (tenaculum) kiinnipitämänä. Tarvittaessa eläin voi laukaista hangon ja pongahtaa pakoon. Anurida-suvun sekä muutaman muun suvun lajeilta hanko kuitenkin puuttuu. Ryhmälle ainutlaatuinen piirre on takaruumiin ensimmäisena jaokkeen alapuolella on vatsaputki (collophora), jonka tarkka merkitys on tuntematon, mutta sillä saattaa olla merkitystä eläimen nestetasapainon säätelyssä. Vatsaputken kahden laajenevan rakkulan avulla eräät lajit voivat myös kiinnittyä vedenpintaan ja tarvittaessa ponkaista ilmaan samaan tapaan kuin hyppyhangon avulla.[2][5][4][7]

Siipiä ei ole ja näköaistimina toimivat korkeintaan kahdeksasta pistesilmästä muodostuvat alkeelliset verkkosilmät.[1]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyppyhäntäisten yksilötiheys on suurempi pohjoisessa kuin tropiikissa ja ne lisääntyvät paremmin viileässä kuin lämpimässä. Hyppyhäntäisiä elää myös arktisilla alueilla. Ne selviävät napaseutujen talvesta kuivattamalla ruumiistaan kaiken nesteen.[2]

Hyppyhäntäiset viihtyvät kosteissa oloissa. Suurin osa elää maaperässä karikkeen joukossa, mutta jotkut myös lahoavilla puunrungoilla tai aluskasvillisuudessa. Eräät lajit elävät suolaisten tai suolattomien vesilammikoiden pinnalla. Kevättalvella hyppyhäntäisiä voi nähdä hangella suurina ryhminä.[2][5] Näihin talvella esiintyviin lajeihin kuuluu etenkin Hypogastrura nivicola, mutta etenkin arktisten alueiden hyppyhäntäisiin lukeutuu myös muita psykrofiilisiä lajeja.[7]

Ravinnokseen ne käyttävät hajoavaa orgaanista ainesta, sienirihmastoa, mikroskooppisia leviä, kasvien siitepölyä ja itiöitä sekä bakteereja. Hyppyhäntäiset lukeutuvat maaperän tärkeimpien orgaanisen jätteen kierrättäjien joukkoon. Eräät lajit syövät myös eläviä kasveja ja ovat tuholaiseläimiä.[2][5][1]

Hyppyhäntäiset lisääntyvät kuten ensimmäiset maaniveljalkaiset. Koiras laskee spermatoforin maahan, josta naaras poimii sen mukaansa.[5] Muutamat lajit lisääntyvät neitseellisesti. Muodonvaihdos on olematon. Munasta kuoriutuva nymfi käy läpi 3–8 (useimmiten 4–5) toukkavaihetta ennen aikuistumistaan ja aikuinen eläin luo vielä nahkansa 1–3 kertaa. Hyppyhäntäisen elinkaari kestää yhdestä puoleentoista vuotta. Talvehtiva vaihe on lajista riippuen muna tai aikuinen.[1][7]

Tuhoeläiminä merkitystä on ainakin pieniä kasvintaimia vioittavalla Bourletiella hortensis -lajilla sekä sienivijelmiä vahingoittavalla Hypogastrura armata -lajilla.[7]

Asuntovieraina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakavia vaurioita hyppyhäntäiset eivät ruukkukasveille aiheuta, mutta niiden ilmaantuminen kertoo ylikastelusta. Hyppyhäntäisiä ei siis ilmesty, jos mullan annetaan kuivua muutaman senttimetrin syvyyteen kastelukertojen välillä ja multaa kastellaan järkevillä vesimäärillä. Hyppyhäntäisistä pääsee eroon upottamalla ruukku reunoja myöten huoneenlämpöiseen veteen ja pitämällä sitä pinnan alla noin puoli tuntia. Silloin niistä osa nousee kellumaan pinnalle ja loput hukkuvat. Pinnalla kellumaan jääneet yksilöt poistetaan talouspaperilla. Tämän jälkeen nostetaan ruukku hitaasti ylös ja huuhdellaan se, sen reunat ja vettä sisältänyt astia tarkoin. Käsittely toistetaan, jos hyppyhäntäiset ilmestyvät uudelleen.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Larry Huldén: Suomen hyönteislahkot. Luonnontieteellinen keskusmuseo (opintomoniste)
  2. a b c d e Kaaro, Jani. Ötököitä Suomen luonnossa. Otava. Helsinki. 2008. ISBN 978-951-1-22220-0
  3. a b c Penney D. & Jepson J. E.: Fossil Insects: An introduction to palaeoentomology. Siri Scientific Press, 2014. ISBN 978-0957453067. s. 91
  4. a b c Checklist of the Collembola (englanniksi)
  5. a b c d e Miller, Peter L.. Maailman eläimet: Selkärangattomat. Mikkola, Kauri (päätoim.). Tammi. Helsinki. 1989. ISBN 951-30-6534-0 s. 24 ja 27
  6. McGavin, Geoge C.. Kolmisukahäntäiset ja siimahännät. Maailman eläimet: Selkärangattomat. Mikkola, Kauri (päätoim.). Tammi. Helsinki. 1989. s. 34
  7. a b c d North Carolina State University: Collembola (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]