Hyppyantilooppi
Hyppyantilooppi | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
Alaheimo: | Gasellit Antilopinae |
Suku: |
Hyppyantiloopit Antidorcas[2][3] |
Laji: | marsupialis |
Kaksiosainen nimi | |
Antidorcas marsupialis |
|
Katso myös | |
Hyppyantilooppi (Antidorcas marsupialis) on keskikokoinen antilooppi. Se on myös Etelä-Afrikan kansalliseläin ja suosittua riistaa.
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sen pää on vaalea ja siinä kulkee kapea tummanruskea juova sieraimista silmien kautta ohimolle saakka. Hännän tyvellä on suurehko valkea peräpeili. Hyppyantilooppi painaa 25–45 kg ja sen ruumis on 125–150 cm:n pituinen. Sen säkäkorkeus on 73–90 cm ja hännällä on pituutta 25–32 cm. Kummallakin sukupuolella on sarvet.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hyppyantilooppeja oli aiemmin Etelä-Angolasta Kapkaupunkiin Afrikan mantereen länsipuolella. Nykyään lajia tavataan Lounais-Angolassa, miltei koko Namibiassa ja Botswanassa sekä pienellä alueella Etelä-Afrikan tasavallan luoteisosassa. Hyppyantiloopit kansoittivat eteläisen Afrikan ruohomaita satojen tuhansien eläinten laumoina, mutta eurooppalaisten uudisasukkaiden saapumisen jälkeen kannat tuhoutuivat paikoitellen täysin. Lajin kokonaismäärää pitävät yllä metsästyksestä elävät riistatilat. Hyppyantiloopit suosivat avointa ja kuivaa ruohomaata. Osa riistatiloilla olevasta populaatiosta sijaitsee myös luonnollisen levinneisyysalueen ulkopuolella.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kantoaika on vajaat 6 kk, ja jälkeläisiä syntyy vain yksi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suuri Eläinkirja. WSOY. ISBN 951-0-22848-6, 1988.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ IUCN SSC Antelope Specialist Group: Antidorcas marsupialis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 1. Aarnikotka–Iibikset, s. 240. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01065-4.
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 3. Lepakot–Perhoset, s. 1298. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01530-3.
|