Hypokaleeminen periodinen paralyysi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hypokaleeminen periodinen paralyysi on perinnöllinen sairaus, joka aiheuttaa jaksottaista lihasheikkoutta ja joskus vakavaa halvaantumista. Sairauden aiheuttaa viallinen CNA4A-geeni. Se periytyy yleensä autosomissa dominantisti. Tapauksia on kuitenkin todettu myös ilman perinnöllisyyttä. Hypokaleemista periodista paralyysiä sairastaa arviolta yksi ihminen 100 000:sta.[1]

Yleensä hypokaleemisen periodisen paralyysin oireet puhkeavat nuoruusiässä. Oireet ovat kuitenkin mahdollisia jo alle 10-vuotiailla.[1]

Heikkous tai halvaus ilmenee yleensä olkapäissä ja lanteissa, mutta voi koskettaa myös käsivarsia, sääriä, silmien lihaksia sekä lihaksia, jotka auttavat hengittämään ja nielemään. Kohtaukset esiintyvät yleensä hereillä ollessa, tavallisimmin unen tai levon jälkeen. Kesken liikunnan kohtauksia esiintyy vain harvoin. Kohtausten tyypillinen kesto on 3–24 tuntia, ja niiden puhkeamisen saattaa laukaista runsaan hiilihydraatti- ja suolapitoinen ruoka tai alkoholinkäyttö.[1]

Jos kohtaus koskettaa hengittämistä tai nielemistä auttavia lihaksia, kyseessä on hätätila. Kohtausten aikana saattaa myös esiintyä vaarallisia rytmihäiriöitä. Kalium saattaa pysäyttää kohtauksen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]